tag:blogger.com,1999:blog-21525396704065764992024-03-05T05:48:11.328+00:00Normaali IrtiottoAnu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.comBlogger265125tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-80759527946780570612023-06-05T16:16:00.000+01:002023-06-05T16:16:27.323+01:00Miten syntyi Arvoton<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwKCyYBTn5JoXEUxnjQGScbDGoxQlAOWzYA8fSJlMYVWww9Xlp-yP68IX5ysSIdLXE3iRtTCqUCcoRQkWs-yHm8Mb83Vlyv6Mipn6WOTakfZc88LXbpYMCoCt6dXydvtQjUNHUfU-Wc3Zxq4SbzHN3C2YkC_ifCMv0zp9DxlZjndnXMal1Ig1D1Ds1yg/s512/Arvoton,%20kansi.webp" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="512" data-original-width="352" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwKCyYBTn5JoXEUxnjQGScbDGoxQlAOWzYA8fSJlMYVWww9Xlp-yP68IX5ysSIdLXE3iRtTCqUCcoRQkWs-yHm8Mb83Vlyv6Mipn6WOTakfZc88LXbpYMCoCt6dXydvtQjUNHUfU-Wc3Zxq4SbzHN3C2YkC_ifCMv0zp9DxlZjndnXMal1Ig1D1Ds1yg/s320/Arvoton,%20kansi.webp" width="220" /></a></div><br />Maaliskuun
lopussa ilmestynyt, uuden sarjan aloittava rikosromaani Arvoton on herättänyt
lukijoissa monenlaisia tuntemuksia. Ajattelin avata kirjan taustoja ja
kirjoitusprosessia hieman, sillä saamani palautteen mukaan tämä kirja on myös monen lukijan mielestä tärkeä. <p></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">Uuden
kirjan suunnittelu lähtee liikkeelle ideasta, joka voi olla hyvinkin pieni yksityiskohta. Ideat saan yleensä tositapahtumista, mutta myös paikoista. Hauduttelen ideansiementä pitkään, jopa pari vuotta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">Arvoton sai
alkunsa uutisesta, jossa kerrottiin rannalta löytyneestä ei kantaväestöön
kuuluvan ihmisen päästä. Pyörittelin aihetta pitkään omassa mielessäni, minulle
oli selvää että halusin kirjoittaa siitä, mutten tiennyt miten aihetta lähestyisin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">Elimme pahinta
pandemian aikaa, kun uutisiin nousivat vierastyövoiman ahtaat asuinolot ja
koronatartunnat. Siinä ohessa tuli ilmi moninainen riisto ja hyväksikäyttö, jopa
orjatyön teettäminen. Aasiasta ja Afrikasta tulleita paremman elämän etsijöitä haastateltiin, he antoivat kasvot tälle ajankohtaiselle ilmiölle. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">Samoihin
aikoihin Portugaliin haettiin jatkuvasti suomenkielistä työvoimaa
asiakaspalvelutehtäviin. Palkka on noin kaksinkertainen kansalliseen
minimipalkkaan nähden, lisäksi heille tarjotaan muita etuja. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">Aloin
miettiä tätä ristiriitaa. Miksi toisia pidetään arvokkaampina, miksei toisten työpanosta arvosteta? <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">Paloittelusurma
ja eriarvoisuus loksahtivat mielessäni kohdalleen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHZCKFu2UG1vVa8OA8OTcofMt4giNc7z5FHp6fOacOYIilvKAB2jPCDcZnm2Sf5PhmGmRt0NSLfPEv2iiuLNIjYdfJc4NO1tp9RkfEnxhkbDwTgS2UsXYpEYkScsJQmzfdFUcQ_AJshubw3cfrmb-mDgcP20LN8T47j6GWrkRbmlhsWVdk_pCk_rE1iA/s3000/7.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="3000" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHZCKFu2UG1vVa8OA8OTcofMt4giNc7z5FHp6fOacOYIilvKAB2jPCDcZnm2Sf5PhmGmRt0NSLfPEv2iiuLNIjYdfJc4NO1tp9RkfEnxhkbDwTgS2UsXYpEYkScsJQmzfdFUcQ_AJshubw3cfrmb-mDgcP20LN8T47j6GWrkRbmlhsWVdk_pCk_rE1iA/w400-h266/7.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yksi tapahtumapaikoista, Apúlian ranta. </td></tr></tbody></table>Aloitin tarinan
luonnostelun 1.9.2021. Ihan ensiksi päätin lähettää Rui Santosin viljelemään
viiniä ja aloittaa uuden sarjan uudella päähenkilöllä </span>Nelson Monteirolla. Halusin hänestä edeltäjäänsä vanhemman ja rosoisemman. Nelson on eronnut ja asuu puutarhaa ja kanoja hoitavan isänsä kanssa, hänellä on rotweilerinpuolikas Gaia, jonka esikuva torkkuu parhaillaan ulkona pihallamme. Nelson potee unettomuutta kuten minäkin, mutta hän käsittelee sitä eri tavalla. Alaiset eivät halua hyväksyä pääkaupungista lennähtänyttä uutta esimiestään, Nelsonin on voitettava heidän luottamuksensa, mutta se ei käy helposti. Nelsonin hahmo tulee avautumaan lukijoille sarjan mittaan, säästin jotain tuleviinkin osiin.</p><p class="MsoNormal">Seuraavaksi tein
taustatutkimusta, luin uutisartikkeleita, tutkin maahanmuuttotilastoja ja eri etnisiä
ryhmiä, kävin tapahtumapaikoilla. Yksi tarinan keskeisistä hahmoista on
suomalainen Emilia, mutta minun oli päätettävä mistä maasta tulisi toinen
päähahmoista. Erinäisten selvitysten jälkeen päädyin Bangladeshiin.</p>
<p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhec6Hd-3ensYnOzK1tskA_kYPj14p3wXjQbEPQ1dlw7D9xod6-uL68EvVTmWK6EZirzFIxSoEkjdwcsU5fZ49c42Sd_NAAWTW1fSvS8eMlwWXtyEs6aCEVT6U2p-iRSdiRQ1-xw1tdcLsfx0QCDLSyS-nD60e5tUhR5RrbQPVfN5v-nPZcOftm-JYONA/s2251/14.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2251" data-original-width="1500" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhec6Hd-3ensYnOzK1tskA_kYPj14p3wXjQbEPQ1dlw7D9xod6-uL68EvVTmWK6EZirzFIxSoEkjdwcsU5fZ49c42Sd_NAAWTW1fSvS8eMlwWXtyEs6aCEVT6U2p-iRSdiRQ1-xw1tdcLsfx0QCDLSyS-nD60e5tUhR5RrbQPVfN5v-nPZcOftm-JYONA/w266-h400/14.JPG" width="266" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Punainen ovi ja kukkaruukut <br />Ribeirassa päätyivät Arvottomaan. </td></tr></tbody></table>Kirjoitustyö
Arvottoman parissa eteni ripeästi, ja raakaversio valmistui 34 kirjoituspäivän
jälkeen lokakuun puolivälissä 2021, jolloin sanamäärä oli reilu puolet
lopullisesta sanamäärästä. Tapoihini kuuluu kirjoittaa tarinan juoni auki nopeassa
tahdissa, näin langanpäät pysyvät paremmin hallinnassa. Tekstin muokkaukseen meneekin huomattavan paljon enemmän aikaa. Teen useamman
editointikierroksen, joiden aikana syvennän henkilöhahmoja, lisään
yksityiskohtia ja miljöökuvauksia ja teen tarvittavia tarkistuksia kontaktieni kautta. Arvottomaan sain tärkeää tietoa muun muassa eräältä Suomessa asuvalta bangladeshilaisnaiselta. </span></p><p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">Aivan lopuksi
hion tekstiä ja sanamuotoja lause lauseelta, myös tulosteen avulla. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">Arvottoman kanssa
kävi niin, että mitä pidemmälle sitä kirjoitin, sitä tärkeämmältä sen teema
alkoi tuntua. Minulle tuli palava tarve nostaa esiin epäkohta, joka aika ajoin
nousee uutisotsikoihin mutta unohtuu sitten. Mikään ei tunnu muuttuvan, yhtenä syynä
pidän päätöksentekijöiden välinpitämättömyyttä EU:ssa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">Arvottomassa
sivutaan myös muun muassa tehoruoantuotantoa. Eikö se olekin yksi syy miksi halpaa työvoimaa tarvitaan? <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">Raakaversion
valmistuttua tein välittömästi tiiviin editointikierroksen, minkä jälkeen
laitoin käsikirjoituksen hautumaan pariksi kuukaudeksi. Helmikuussa 2022 solmin
Arvottomasta kustannussopimuksen Otavan kanssa. Samassa yhteydessä sain rakentavia
kommentteja käsikirjoitukseen ja ehdotuksia sen parantamiseksi. Editointityö
jatkui välittömästi, kaikkiaan tein 8 versiota ja työstin käsikirjoitusta 143
päivänä ennen varsinaista kustannustoimitusta. Kirja ilmestyi 23.3.2023, noin
puolitoista vuotta siitä kun olin alkanut sitä hahmotella muistikirjaani. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVDDS08VsEeZMXS8G9CXDpCf8uA42VxksZBQY-_31M7cXmkYimjx7tvttb_9QFtQdmmBooRQ0vNFfK0XVj6zkmvEPzVHlH7e1VD-OH_mCYtlyFeQvZOaOYGOmSGMcpW-aHUSipq8TU_HcQtwk80roFoQrWSEWyXAz2ljHrZeTlgphFEXjirJF4EUabjw/s5184/037.CR2" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="Arvottomassa kerrotaan myös Carguejeiras-naisista." border="0" data-original-height="5184" data-original-width="3456" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVDDS08VsEeZMXS8G9CXDpCf8uA42VxksZBQY-_31M7cXmkYimjx7tvttb_9QFtQdmmBooRQ0vNFfK0XVj6zkmvEPzVHlH7e1VD-OH_mCYtlyFeQvZOaOYGOmSGMcpW-aHUSipq8TU_HcQtwk80roFoQrWSEWyXAz2ljHrZeTlgphFEXjirJF4EUabjw/w266-h400/037.CR2" width="266" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pala Portugalin historiaa: <br />Arvottomassa kerrotaan myös <br />carguejeiras-naisista.</td></tr></tbody></table><br />Kirjoitustyön
loppuvaiheilla satuin Porton metrossa bangladeshilaismiehen viereen, ja ryhdyimme
juttusille. Hän oli tyytyväinen työhönsä, hänellä oli portugalilainen työnantaja,
asunto ravintolan yhteydessä, ateriat työn puolesta ja hän sai palkkaa yli minimipalkan. Vapaapäivinään hän kertoi käyvänsä tutustumassa eri paikkoihin. Hämmennyin, kun hän
alkoi kesken jutustelun selata puhelintaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">Pian hän
näytti minulle videota lapsestaan, joka oli syntynyt viikkoa aikaisemmin Bangladeshissa. </span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">Tämä liikuttava tositarina ja monta muuta vastaavaa minitarinaa päätyi jossain muodossa Arvottomaan. </span></p><p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">Kotiani vastapäätä olevaan taloon avattiin toukokuussa hostelli. Sen yläkerta on täynnä kerrossänkyjä, löysin kuvia Bookingin sivuilta. Osa asiakkaista kävelee paikalle rinkka selässään, mutta ylivoimaisesti enemmän on nuoria aasialaisia, afrikkalaisia tai eteläamerikkalaisia miehiä. Ja ei, he eivät ole matkalla Santiagoon. </span></p><p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">Toivoisin
lukijoiden tarttuvan Arvottomaan, haluaisin heidän suovan ajatuksen niille lukemattomille ihmisille, jotka tekevät työtä jota emme näe, mutta jonka tekemättä jättämisen
huomaisimme kyllä hyvin pian. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">He ovat sen
arvoisia. <o:p></o:p></span></p>Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-29749201343503529052022-06-14T16:28:00.000+01:002022-06-14T16:28:02.069+01:00Mutkia matkassa<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwwpKS9te8cT5cJciiZyEO8WvwbkdIoFMvMq8Gbg_d1xYsj1zqE1J23m4zGpCTJ-wxwDf1mEHwkpBOJrpEQZPhKAkaXmDZYadRPjY7bItxlHu1Sapjx_eRFfNeZvGSHZN9mNvMOpftuDOMPT1MrirKziKPu36RzM4hvwh3GBaqf5WZSRWO5b8DXHUKgg/s2048/286066772_10159921006487346_6685248817408982682_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwwpKS9te8cT5cJciiZyEO8WvwbkdIoFMvMq8Gbg_d1xYsj1zqE1J23m4zGpCTJ-wxwDf1mEHwkpBOJrpEQZPhKAkaXmDZYadRPjY7bItxlHu1Sapjx_eRFfNeZvGSHZN9mNvMOpftuDOMPT1MrirKziKPu36RzM4hvwh3GBaqf5WZSRWO5b8DXHUKgg/s320/286066772_10159921006487346_6685248817408982682_n.jpg" width="320" /></a></div> Kahden Suomessa
vietetyn viikon jälkeen olen jälleen kotona, kiitos Lufthansan. Monet
lentoyhtiöt ovat peruneet lentojaan, lentokentilläkin on ollut käsittämättömän
ruuhkaista matkustajamäärien räjähdettyä käsiin. Viimesyksyisen KLM:n
sähläyksen jälkeen en edes harkinnut lentäväni sillä yhtiöllä, vaikka aikataulut
olisivat olleet miellyttävämmät.<p></p><o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Lufthansa saa
minulta kuitenkin kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Mennen tullen
lentoaikataulut pitivät, tosin tänä aamuna oli Münchenissä pistettävä
juoksuksi, kun vaihtoaikaa oli vain neljäkymmentä minuuttia ja terminaalia piti
vaihtaa. Olin lähes varma, etten ehdi lennolle ja ettei matkalaukku ainakaan
tule perille Portoon. Tuli se. Tosin lento lähti tunnin myöhässä Portossa vallinneen
sumun vuoksi. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Paikasta toiseen
siirtyminen ei ole aina niin suoraviivaista kuin odottaisi. Kun aloin valmistella
käyntiä Porvoossa huomasin Onnibussin vallanneen vuorot. Menolipun ostin
netistä, kaikki hyvin, mutten tiennyt milloin pääsisin palaamaan Helsinkiin. Päivän
päätteeksi tähtäsin Uudenmaan ELY-keskuksen liikennöimään vuoroon, mutta
järkytyin, kun kuljettaja ilmoitti ettei matkaa voi maksaa käteisellä eikä
kortilla. Hän päästi minut varmaan säälistä kyytiin ja aloin kännykällä hankkia
lippua. Maksu piti vahvistaa verkkopankin kautta, onneksi tunnukset olivat
mukana. Käsittämätöntä toimintaa! <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkmLeUjP_oN5hwZEHWr3Vhu2-1Co5GYDrDUnT_4kROvcm4DTgpdgeHRUWcWQkYVtVQN043IHWGczIg-Ygi2NP6uMy_WjNRTZuSDgMdtLaD9MBNxSHPYUQSnyFqEFt-dbwoDk6P7sRWOcjNEb_pVc1mWU6OM5I0YoecNzMIYhRSI96_yXGIAw2ot-qkoA/s4160/IMG_20220604_141430.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3120" data-original-width="4160" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkmLeUjP_oN5hwZEHWr3Vhu2-1Co5GYDrDUnT_4kROvcm4DTgpdgeHRUWcWQkYVtVQN043IHWGczIg-Ygi2NP6uMy_WjNRTZuSDgMdtLaD9MBNxSHPYUQSnyFqEFt-dbwoDk6P7sRWOcjNEb_pVc1mWU6OM5I0YoecNzMIYhRSI96_yXGIAw2ot-qkoA/w320-h240/IMG_20220604_141430.jpg" width="320" /></a></div>Mutkien kautta
sujui myös Töölöstä paluu ensimmäisenä lauantaina, sillä Mannerheimintie oli
suljettu ja raitiovaunut ajoivat poikkeusreittiä Puolustusvoimien paraatin
vuoksi. Tankit vyöryivät Helsingin kaduilla, ei mitenkään miellyttävä näky.
Jäin seuraamaan kunnes sotilasajoneuvot olivat kerääntyneet Olympiastadionin
edustalle, lähdin sitten etsimään kasin ratikan pysäkkiä. Alkoi sataa kaatamalla.
Jotkut Rakkaista Lukijoista ehkä muistavat, että ikkunoiden pesun lisäksi
vihaan kastumista muualla kuin suihkussa. Litisevin kengin kävelin pari
kilometriä ennen kuin pääsin loppumatkan ratikan kyydissä. <o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Viime lauantaina
olin Kouvolan Dekkaripäivillä Kustannus Aarnin Pasi Luhtaniemen haastateltavana.
Kiperiäkin kysymyksiä, mutta oli mukavaa olla pitkästä aikaa elävän yleisön
edessä. Se on kuin lataisi akkuihin virtaa. Oli upeaa nähdä livenä Pasi, jonka tunnen
Tarinavirran työryhmästä. Tapasin myös yhden idoleistani, hykerryttäviä
tarinoita kirjoittavan Antti Tuomaisen, ja sain tilaisuuden vaihtaa ajatuksia
hänen kanssaan. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal">Niin mikä ihmeen Tarinavirta? Käy kurkkaamassa <a href="https://tarinavirta.fi/" target="_blank">täältä</a>!</p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Tilaisuuden
jälkeen minulla oli kyyti takaisin Helsinkiin. ”Chauffeurin” gps meni kuitenkin
sekaisin, eikä hän löytänyt Kaupungintalolle. Kysyin neuvoa paikalle osuneelta Bolt-kuskilta,
joka ystävällisesti tarjoutui viemään minut sinne missä kyytini odotti. Myönnän,
epäröin vahvasti hypätä tuntemattoman matkaan, tein sen silti, sen verran
nuutunut olin siinä vaiheessa päivää. Kun sain kuulla bolttaajan olevan
Venäjältä, näin jo sieluni silmillä miten minua kuskattiin korpeen ja omaisille
satelisi lunnasvaatimuksia. Ennakkoluuloni saivat vallan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Ihan turhaan.
Pari minuuttia myöhemmin hän tipautti minut sovittuun paikkaan ja jatkoi matkaansa.
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYovE0s0qq0IYGl-7Zid1k5Logvt6pF0GvfGq8JLmM662Ix2X1vVpsx2XZYOhAkCudAfEIocWuQSAz0edzNb97TJymKx3bPNL6M25UoK9HApi_Pi2PbXVwtuayukuRscZfLeiEIxsOjpTotsutuS0HYlnbsQpr85E80gKsdou-4lU-090hZZ2xk3nH6g/s3652/IMG_20220609_092018.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3652" data-original-width="2770" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYovE0s0qq0IYGl-7Zid1k5Logvt6pF0GvfGq8JLmM662Ix2X1vVpsx2XZYOhAkCudAfEIocWuQSAz0edzNb97TJymKx3bPNL6M25UoK9HApi_Pi2PbXVwtuayukuRscZfLeiEIxsOjpTotsutuS0HYlnbsQpr85E80gKsdou-4lU-090hZZ2xk3nH6g/s320/IMG_20220609_092018.jpg" width="243" /></a></div><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Monenlaisia
mutkia oli siis reissussa, sen sijaan kirjailijan urallani mutkat näyttävät ainakin
tällä hetkellä oienneen. Tein talvella seuraavasta (seitsemännestä) rikosromaanistani
sopimuksen Otavan kanssa, samalla aloitan uuden sarjan. Ensi vuoden puolella ilmestyy myös ensimmäinen romanttinen
viihderomaanini Karistolta. Voiko enempää toivoa? Voi tietenkin, mutta otetaan
yksi vaihe kerrallaan. <o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Viimeiset pari
viikkoa ovat olleet niin ohjelmantäyteisiä, etten ole ehtinyt kirjoittaa.
Odotan malttamattomana sukeltamista takaisin tarinoiden maailmaan, olen itsekin
vasta tutustumassa uusiin henkilöhahmoihini, ja tämän tauon aikana minulla on ollut ikävä heitä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Portugalissa on
helteistä. Maissi kasvaa kohisten, kolean kevään jälkeen voi vihdoin nakata
villasukat nurkkaan ja antaa varpaiden nauttia auringosta. Matkalaukku on vielä
purkamatta, keittiökin imuroimatta, mutta kaikki tulee tehtyä, vähitellen,
kuten kirjatkin kirjoitetaan. <o:p></o:p></span></p>Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-3017080186198734392022-02-05T17:12:00.005+00:002022-02-05T17:12:59.227+00:00Auringon alla<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhMDX5SjChv87EyevYBk3LAZsS85txtByvTKwYbq8QdumYoUYMzfJV7Pnd2t3a6SoSYJTGONoq5AFIsoVWdnFcY91TOV88BWUXT8pDQv9AxT-6cphInZqvElSiSURR87YlkZ7BIT8St-JPXv8ogbugQh0BxElQEL7kzom9-jnUqN97k4UF6sMvNCjO7-w=s2108" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2108" data-original-width="1500" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhMDX5SjChv87EyevYBk3LAZsS85txtByvTKwYbq8QdumYoUYMzfJV7Pnd2t3a6SoSYJTGONoq5AFIsoVWdnFcY91TOV88BWUXT8pDQv9AxT-6cphInZqvElSiSURR87YlkZ7BIT8St-JPXv8ogbugQh0BxElQEL7kzom9-jnUqN97k4UF6sMvNCjO7-w=s320" width="228" /></a></div></div></div><p>Istun koneeni ääressä ja katselen ikkunasta näkyvää vihreää maisemaa, päättäväisenä kirjoittamaan blogipäivityksen. Edellisestä on vierähtänyt vuosi. Ei siksi, etteikö olisi tapahtunut mitään. Mitään mullistavaa ei olekaan. Elämä mennä nitkuttaa eteenpäin kuin rasvausta kaipaava rengas rattaissa. Kaikillahan se on sellaista nyt, on ollut jo pari vuotta. En nyt mainitse sitä yhtä k-kirjaimella alkavaa nimeä, en jaksa enää kuulla tai ajatella sitä. Et varmaan sinäkään, Rakas Lukija.</p><p>Normaali Irtioton päivitysten kirjoittaminen edellyttää tietynlaista mielentilaa. Sellaista eteeristä ja seesteistä, jolloin omat vähemmät mukavat tunnelmat ja ajatukset väkisinkin kellahtavat toisinpäin, myönteisiksi. Tosiasiahan on se, että arki voi olla kuluttavaa jopa Irtiotossa. Aina on jotain siivottavaa. Koirat metelöivät. Kisu on kateissa. Pyykkejä ei saa kuiviksi. Vanharouva... huokaus. Etenevään muistisairauteen liittyy vainoharhaisuuden hetkiä ja agressivisuutta. Vaikka kuinka tolkuttaa itselleen että kyseessä on sairaus, ei se riitä. Kamelin selkä on pahasti notkollaan. </p><p>Kirjoittaminen on pakopaikkani. Valtasin yläkerrasta yhden huoneen työhuoneeksi, näköala kadulle ja pelloille ja laitumelle ilta-auringon puolelle. Viihdyn täällä siihen saakka, kunnes alamme laittaa illallista. Kisu pitää usein seuraa. Illallisen jälkeen se häiritsee neulomistani käymällä pötköttämään syliini. En aja sitä pois. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgJdqRvj4SsKFG_7NGIBLhD4Ofk5omYA1cVwjOB1TBRJhaO6gjittoEonJa3CFmlVg9UP__G6pYhZj4u6ndSg7JvYkbr3CYCRRHoGHb3cT68bLM5zKmFmR32lvyf5HIEmQf6CWaF67bTTWS-C1HkArAVbsPP9ZXQOsG0YZ7SG6pytgeMzceYzz_Rxi5Wg=s1208" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: right;"><img border="0" data-original-height="1208" data-original-width="800" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgJdqRvj4SsKFG_7NGIBLhD4Ofk5omYA1cVwjOB1TBRJhaO6gjittoEonJa3CFmlVg9UP__G6pYhZj4u6ndSg7JvYkbr3CYCRRHoGHb3cT68bLM5zKmFmR32lvyf5HIEmQf6CWaF67bTTWS-C1HkArAVbsPP9ZXQOsG0YZ7SG6pytgeMzceYzz_Rxi5Wg=w133-h200" width="133" /></a></div>Työstän parhaillaan seitsemättä rikosromaaniani. Seitsemättä! Kuudes ilmestyi muutama päivä sitten ja on jo lukijoiden kätösissä. Katumuksen kallion kirjoittaminen oli paikoin kivikkoinen tie, mutta maaliin päästiin, kiitos kustannustoimittajan ja koelukijoiden. Julkkareita ei ole tänä vuonna edes virtuaalisina, mutta saatan jonain päivänä pitää Live-lähetyksen Facebookissa kirjailijasivullani. Ilmoitan siitä kyllä etukäteen siellä. <p></p><p>Viikko sitten esitin Carlosille, että haluaisin mennä jonain päivänä meren rantaan katsomaan auringonlaskua. Lauantaina loppupäivästä hän tuli työhuoneeseeni ja sanoi, että lähdetään. Otin kameran mukaan. Kirjailijana minun pitäisi tietysti osata kuvailla miltä tuntuu katsella kun hehkuva aurinko koskettaa horisonttia. Kun tuntee seesteistä rauhaa, kun sisin pakahtuu, kun päivän päättyessä haikeuden sijaan tuntee toivoa ja uskoa, voimaa. Sen muutaman hetken ajan, kun aurinko vajoaa horisontin taa, kaikki tuntuu mahdolliselta, kaikki tiet ovat avoimia, arkikin aika kivaa. </p><p>Kuulen laitumen portin kitisevän. Karja on ruokittu. Ehkä lähdemme taas rannalle? </p><p> </p>Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-50769038279373746852021-03-01T16:17:00.003+00:002021-03-01T16:17:58.209+00:00Erilaiset julkkarit<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9NTZcqqEbU6xZS-xiWEeEB_4pQbYWroRiSnNa_Sx8gJdSKnhonHfCoES_ckjGY9Y9bEFdlfaXC2llY1RW-rr8xCLUS2BpZcymz3RQcduISjHWyqbq6xexhJRLxVakfBVdUg25swkZBCk-/s1500/Ha%25CC%2588pea%25CC%2588n_aukio_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="993" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9NTZcqqEbU6xZS-xiWEeEB_4pQbYWroRiSnNa_Sx8gJdSKnhonHfCoES_ckjGY9Y9bEFdlfaXC2llY1RW-rr8xCLUS2BpZcymz3RQcduISjHWyqbq6xexhJRLxVakfBVdUg25swkZBCk-/s320/Ha%25CC%2588pea%25CC%2588n_aukio_kansi.jpg" /></a></div> <br />Uusin
rikosromaanini Häpeän aukio, Portugali-dekkarien viides osa ilmestyi kaksi
viikkoa sitten. Jännityksellä aloin odottaa miten otetaan vastaan teos, jonka
koen itselleni läheiseksi eri tavalla kuin aiemmat. Sen kirjoittaminen oli monisyinen
prosessi, jossa oli mukana monenlaisia tuntemuksia. Kirjoitin myös aiheesta, jota
olen pyöritellyt mielessäni pitkään: keski-ikäisen naisen alkoholismista. Aihe,
josta kukaan ei halua puhua.<p></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Ensimmäisten
kommenttien perusteella tarinan Mafalda on herättänyt hyvinkin ristiriitaisia tuntemuksia.
Se oli tarkoituskin. Kukaan ihminen, ei edes kirjan fiktiivinen hahmo, ole
oikeasti mustavalkoinen, joko hyvä tai paha. Ihminen on kokemustensa ja
tekojensa ja valintojensa summa, ja sen sijaan että tuijottaisimme rappiotilassa olevaa ihmistä
tuomiten, meidän pitäisi yrittää nähdä syvemmälle ja ymmärtää, että jotain on
tapahtunut kun ihminen on päätynyt siihen tilaan. Inhon sijaan voisimme tuntea
hitusen myötätuntoa, niin maailmasta voisi tulla hivenen verran parempi paikka. Ei kukaan pienenä lapsena päätä, että ”sitku mä tuun isoks mä haluun
olla alkkis”. Kukaan ei ole täydellinen, yhdellä on enemmän
tahdonvoimaa kuin toisella, enemmän onnea, enemmän mahdollisuuksia, enemmän läheisten
tukea, enemmän eväitä elämään. Yritetään muistaa se kun seuraavan kerran
kohtaamme jonkun ”Mafaldan”. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Ensimmäisenä Häpeän
aukion ehti arvioimaan Kirjojen kuisketta -blogi (katso <a href="http://kirjojenkuisketta.blogspot.com/2021/02/anu-patrakka-hapean-aukio.html">täältä</a>), seuraavana
Helsingin Sanomat (katso <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007829081.html">täältä</a>). Varsinkin jälkimmäinen arvostelu sai aikaan
onnitteluviesten tulvan ja selvän ryntäyksen kirjastovarauksiin ainakin
Helsingin alueella. Hämmentävää. Ihanaa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Viimeisen vuoden aikana ollaan vietetty erilaista pääsiäistä, juhannusta ja joulua. Nyt pidettiin erilaiset julkkarit, kun kirjanjulkistamistilaisuus oli virtuaalisesti Porton ja Porvoon välillä kirjailija Jaana Lehtiön haastatellessa
minua. Ensimmäinen kerta, kun olin julkkareissa villasukat jalassa! Tallenteen
voi yhä katsoa <a href="https://www.youtube.com/watch?v=Q_OGAWSl_QU&feature=youtu.be">täältä</a>. Facebookissa tallenne on kerännyt yli 2200 katselukertaa, tai
ainakin vilkaisua. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Työt jatkuvat,
niin kirjoittaminen kuin siihen liittyvä oheistoiminta. Koska lukijatapaamisia
ei voi järjestää paikan päällä, tehdään niitä verkon kautta. Lukupiiri- ym.
vierailuja on ollut ja lisää on tulossa, tekniset sovellukset siihen on
olemassa. Varsinkin pienessä ryhmässä on mukava kertoa kirjoista ja
kirjoittamisesta ja vastata kysymyksiin. Näistä kohtaamisista saa ihan
yhtälailla uutta energiaa ja intoa kirjoittamiseen kuin lähitapaamisistakin. Korona on ja jatkuu vielä tovin,
mukaudutaan siihen. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></p><p class="MsoNormal"><b>Häpeän aukion voi tilata Into Kustannuksesta, ostaa kirjakaupasta tai lainata kirjastosta. E- ja äänikirjat ovat saatavilla suoratoistopalveluissa. </b></p><p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></p>Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-84258452375074928582020-11-16T15:09:00.003+00:002020-11-16T15:09:41.127+00:00Päiväni murmelina<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXkM99xE-O4hkUFH1FjfT627kPAA_hRT_ezP0EotBiSyVuWpRt39IqUd9fpVij5uRyP9e5bpAUneedtatyi7HLS6PB3e2sZxW1K2TcYT_Ryx5XmXJjJW1NlKcVPCgRHs7f8YKGaxCwrHYt/s2048/3.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1100" data-original-width="2048" height="344" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXkM99xE-O4hkUFH1FjfT627kPAA_hRT_ezP0EotBiSyVuWpRt39IqUd9fpVij5uRyP9e5bpAUneedtatyi7HLS6PB3e2sZxW1K2TcYT_Ryx5XmXJjJW1NlKcVPCgRHs7f8YKGaxCwrHYt/w640-h344/3.JPG" width="640" /></a></div><br />Tavallista
pidemmältä tuntunut vuosi lähestyy hiljalleen kohti loppuaan. Vuodenajat ovat
vaihtuneet, mutta päivät sujuneet pitkälti samoin rutiinein, niin toistensa
kaltaisina, että olen joskus ajatellut eläväni elokuvaa Päiväni murmelina.
Samat asiat toistuvat päivästä toiseen: aamutoimet, koirien riehunta kun laitan
niille ruokaa, se kun ne ajavat kissan palmupuuhun, vanhanrouvan valitus kylmästä (oli vuodenaika mikä hyvänsä), lounaan
jälkeinen vetäytyminen yläkertaan kirjoittamaan, illallinen, nukkumaan
meneminen. Joka päivä samat puuhat samaan kellonaikaan samoin saatesanoin.<p></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1wzgH_CNEDI806Qt72HWCbYQxhJrCGnUH4zQAxMfe179sfxyJSrPbdd-qBPH4uE7qo1UpB47FXSZNJODsIGc68yv_wCN6jkgUYwxQOgONg6UVdw5wSAuIGKJeguHArqcF13ZKmsSqxWHg/s2048/13.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1wzgH_CNEDI806Qt72HWCbYQxhJrCGnUH4zQAxMfe179sfxyJSrPbdd-qBPH4uE7qo1UpB47FXSZNJODsIGc68yv_wCN6jkgUYwxQOgONg6UVdw5wSAuIGKJeguHArqcF13ZKmsSqxWHg/w266-h400/13.JPG" width="266" /></a></div>Päivittäisten
rutiinien toistuminen ei johdu edes koronasta. Elämä vain on tällaista. Arkea.
Ennen sitä katkaisivat matkat ja lukijatapaamiset, tutustumiset uusiin
paikkoihin ja ihmisiin. Nyt viikon ja kuukauden kohokohdat ovat melko matalia ja isommat huiput jotain sellaista, mikä ennen oli aivan tavallista.
Jos pääsen käymään Portossa päiväseltään, palaa kotiin virkistynyt ja innostunut
Anu. Parin tunnin kävely rannalla kameran kanssa yhtenä päivänä teki minusta ihan
uuden ihmisen. Ilon repiminen pienistä asioista korostuu nyt entisestään, ja
sekin, että täytyy tehdä niitä asioita joista tulee hyvä olo. Värjään kasveilla lankaa, neulon
sukkia, myyn niitä tutuille ja laitan osan hinnasta hyvään tarkoitukseen, vähäosaisten
ruoka-apuun eli Banco Alimentariin. Viime vuonna kertyi ostoskärryllisen edestä ruokaa, tänä vuonna toivottavasti vähintään saman verran. Tarve ainakin on suurempi. <o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br />Kirjoitan parhaillaan kuudetta rikosromaaniani. Muutin työskentelyaikatauluani, jotta
voisin hyödyntää päivänvalon ajan muuhun tekemiseen, kuten käsitöihin ja kodin askareisiin.
Ryhdyn kirjoittamaan loppuiltapäivästä ennen kuin alkaa hämärtää ja jatkan koneen
naputusta melkein siihen asti kunnes on aika laittaa illallista. Ehdin sohvannurkkaan
Carlosin seuraan vasta lähempänä iltakymmentä. Törmäämme toisiimme pitkin päivää, olemme ainakin läsnä ja lähettyvillä, vaikka molemmilla on omat tekemisensä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJV-SDojdURARgND5RSmiLh7-VZIPwQe_niMwNUSfnIy2oVd2lM5DxkZNqmgXSQK3ZexUZGtm_a0gLBFlkT72cQkVOl09msb-x1r9p8-3qJAp9s19X0kzFRJvcSQqyqwIBNL2PcTM_XkG7/s2048/4.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJV-SDojdURARgND5RSmiLh7-VZIPwQe_niMwNUSfnIy2oVd2lM5DxkZNqmgXSQK3ZexUZGtm_a0gLBFlkT72cQkVOl09msb-x1r9p8-3qJAp9s19X0kzFRJvcSQqyqwIBNL2PcTM_XkG7/w300-h400/4.JPG" width="300" /></a></div><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Kun elämä pyörii
pitkälti kotipiirissä, on mahdollisuus hidastaa ja karsia turhaa hötkyilyä.
Miettiä mikä on oleellista, olla kiitollinen terveydestä ja jokaisesta
päivästä. Harmituksen hetkiä on ja toisinaan ne ovat todella mustia, mutta ne
menevät ohi. Odotan. Jonain päivänä olemme jälleen vapaampia. Jonain päivänä
pelko väistyy ja antaa tilaa toivolle. Jonain päivänä voimme taas halata ystäviä ja läheisiä ja itkemme siitä ilosta. Odotan tämän murmelin talviunen päättymistä ja uuden kevään alkamista. <o:p></o:p></span><p></p><p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></p><p class="MsoNormal"><br /><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></p><p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></p>Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-26961333236491220522020-07-11T16:02:00.000+01:002020-07-11T16:08:44.796+01:00Lomatunnelmia<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhw9uAO2MwIcrl6-qwn0TCyBDkgxbYiPvNT5RZDnU9tTN09xd1-8JGktFx6tXWITNWN90VnLaqBNM2Pk7VyG9Nguw-J5RDdjivlq4FfdU_uMOyyj5Bd01bvD19UbNIAj5p6-GCLrqZ199b/s1600/a1.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1398" data-original-width="1600" height="279" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhw9uAO2MwIcrl6-qwn0TCyBDkgxbYiPvNT5RZDnU9tTN09xd1-8JGktFx6tXWITNWN90VnLaqBNM2Pk7VyG9Nguw-J5RDdjivlq4FfdU_uMOyyj5Bd01bvD19UbNIAj5p6-GCLrqZ199b/s320/a1.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Olen lomalla
kirjoittamisesta. Viides rikosromaanini on koelukukierroksella, ja sen kustannustoimitus
jatkuu elokuun alussa. Jouten en tietenkään osaa olla, eli olen tehnyt
maalausremonttia sekä ylä- että alakerrassa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Loma näkyy
lähinnä siinä miten käytän luppoajat. Eräänäkin aamuna istuin aamuteen ajan
pihalla neulomassa. Yleensähän syön aamujugurtin ja -murot seisaaltani samalla
kun laitan edellisen illan astiat kaappiin, annan ruokaa koirille (ja kissalle,
jos hän suvaitsee ilmaantua patéelleen), pistän pesukoneen pyörimään, kastelen
janoisimmat pihakasvit, putsaan jääkaapin ja pakastimen ovet maitotahroista,
pistän lankoja värjäytymään. Teemukillisen aikana samat askareet jatkuvat,
mutta saatan välillä piipahtaa viemässä roskat tai imuroimassa jonkin tilan tai
huuhtelemassa värjätyt langat naapurin vesialtaalla, missä vielä juoksee vettä.
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk-sOi07n4SUp9sWsOT2C9eHmwPKgio14yfq4rDyVPhczDaKTynizesUDXBr-M7DN0SPsT1YNfLlW08rx_BF0_Ap4s0PecmmIcMu9KCDDExdKkImGzcx4UYK9zSXIbBg77xUFL8IeDArbF/s1600/a2.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1023" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk-sOi07n4SUp9sWsOT2C9eHmwPKgio14yfq4rDyVPhczDaKTynizesUDXBr-M7DN0SPsT1YNfLlW08rx_BF0_Ap4s0PecmmIcMu9KCDDExdKkImGzcx4UYK9zSXIbBg77xUFL8IeDArbF/s320/a2.JPG" width="204" /></a><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Istuminen
paikallaan teemukillisen ajan tuntui hurmaavalta. Koirat kävivät vuoron perään
kerjäämässä rapsutuksia, kissa nökötti nurmikolla silmät kiinni ja odotti kai
että varpunen tipahtaisi koivet ojossa kuonon eteen. Tätä pitäisi tehdä
useammin, ajattelin. Edes kerran viikossa. Edes sunnuntaiaamuisin. Kuka minua muka
estää? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">”Sinun pitää koko
ajan suorittaa”, sanoi perheystävä, kun kerroin neulovani samalla kun
juttelemme Whatsappin kautta. Totta varmaan. ”Olet hyperaktiivi”, väittää
Carlos, jota taitaa välillä harmittaa kun en pysähdy hetkeksikään, paitsi
kirjoittaessani. Olen supernainen, joka sunnuntailounaaksi tekee kolme
pellillistä pizzaa <i>from scratch</i>, siinä sivussa melko työlään kuivakakun
ja tähtianiksella maustetun vaniljakastikkeen, lopuksi vielä pyöräyttää
syömisen ohessa pari pellillistä sämpylöitä muiden pyöritellessä silmiään. Onhan
se rasittavaa katsella. Vuorosunnuntaisin sentään haetaan valmis ruoka marketista. Sitä
odotellessa haahuilen keittiössä ja ihmettelen mihin sitä ryhtyisi. Pesaisen sitten
vaikka alakerran kylpyhuoneen. Ja jos virtaa ja aikaa riittää, jatkan
yläkerrassa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Mutta lomalla
olen, ja yhtenä iltapäivänä istuin pihan perällä ihan vain neulomassa
odotellessani maalin kuivumista. ”Minä olen lomalla”, hihkaisin Carlosille,
joka tuli hakemaan jotain työkalua pihakatoksen alta. Hän hymyili
rohkaisevasti. Ajatteli varmaan, ettei tuo kauaa tuossa pysy. Pöh. Kyllä minä
osaan relata, eräänäkin iltana menin riippumattoon lukemaan. Vieläpä lastenkirjaa.
Olin siinä niin kauan kunnes tuli kylmä ja aika ryhtyä illallisen laittoon. Puoli
tuntia tai jotain. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzFWgelnNuPd8z-4CJGkguQQWShXXSsmUv6Tkr30vFKyj8qVDJIevwgVJnhL4SdDAtuyUg9zXGoLVXcaMGmH9IB4UNqIc0veqN-shZivmeCWV-u_XidZOOj6-J-2jjjjGKjWbcbmAJ3rFp/s1600/a3.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzFWgelnNuPd8z-4CJGkguQQWShXXSsmUv6Tkr30vFKyj8qVDJIevwgVJnhL4SdDAtuyUg9zXGoLVXcaMGmH9IB4UNqIc0veqN-shZivmeCWV-u_XidZOOj6-J-2jjjjGKjWbcbmAJ3rFp/s400/a3.JPG" width="266" /></a><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">On tietenkin
tärkeää välillä pysähtyä ja olla tekemättä mitään. Antaa ajatuksille tilaa
syntyä ja kasvaa. Tai olla ajattelematta mitään. Katsella kuunsirppiä, nukkuvaa
kissaa, maissin kasvamista tai tomaattien kypsymistä. Kuunnella pöllön huutoa
yössä, sammakoiden kurnutusta, hiljaisuutta<span lang="FI" style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;"> – </span>ihanaa, täyteläistä hiljaisuutta. Ottaa
hetkiä sieltä täältä ja tallentaa ne, sillä niistä hetkistä voi ammentaa
voimia sitten kun on tarpeen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Loma jatkuu. Ehkä jonain päivänä repäisen ja otan kissan kanssa päiväunet. Seuraavaksi tartun kuitenkin taas maalitelaan. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Kuvissa kukkia ja ahkeria ötököitä. </span></div>
<br />Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-68689356121000462272020-06-01T15:04:00.000+01:002020-06-01T15:04:21.369+01:00Neiti Aika<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhytaxQODU09jJdOjt5MjptrUYD4UXxevDKyYTpbA9fWqXIY4C9GYl7qbnkzzwvuCqc8iaV8dhYRzoHn3BvIIYrEnDZerC3bLyYdJCwDLksz7QR191rCWfhmD5WQkaUW69eQ7MCZRH9dICy/s1600/065.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1516" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhytaxQODU09jJdOjt5MjptrUYD4UXxevDKyYTpbA9fWqXIY4C9GYl7qbnkzzwvuCqc8iaV8dhYRzoHn3BvIIYrEnDZerC3bLyYdJCwDLksz7QR191rCWfhmD5WQkaUW69eQ7MCZRH9dICy/s320/065.JPG" width="303" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Silloin kun olin
lapsi, ennen kännykkäaikaa ja digitaalisia televisioita tai tietokoneita,
soitettiin lankapuhelimella (sellaisella, jossa oli pyöritettävä numerokiekko)
tiettyyn numeroon jos haluttiin tarkka kellonaika. Nauhoitettu naisen ääni
kertoi sen. Kuka muistaa Neiti Ajan? Edellä mainituista teknisistä välineistä
huolimatta häntä ei ole hyllytetty, vaan hän on yhä olemassa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Muistin Neiti
Ajan, kun mietin miten aika ei tahdo riittää kaikkeen mihin sen pitäisi. Miten
sitä nuorempana sai aikaiseksi kaikenlaista ilman minkäänlaista vaivaa,
villapuseron neuloin viikossa, leivoin, poimin,
säilöin, kaikki täyspäivätyön ja tunnin työmatkojen ohella. Nyt turaan sitä sun
tätä eikä mikään tule valmiiksi. Väitän, että tunnit ja minuutit ovat
lyhentyneet ja käytän ne tehottomammin. Minusta on tullut hidas, ei silleen
nautiskelevalla tavalla vaan yksinkertaisesti siksi, kun en enää osaa hosua. Enkä
jaksa. Vanha väsyy. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Rytmitän päivää,
kaikelle on oma slottinsa. Aamupäivällä siivousta putsausta pyykkäystä kastelua
kitkemistä tai vaihtoehtoisesti lankojen värjäystä. Lounaan jälkeen kirjoittamista
kirjeenvaihdon ynnä muiden tietokoneella tehtävien asioiden hoitamista suomen
opetusta. Hups, kello on melkein kuusi. Koirien kanssa pikainen lenkki ja
suihku. Sitten melkein pitääkin jo alkaa laittaa ruokaa tai ainakin käydä
hedelmätarhalla viemässä kompostipussi. Illallisesta selvittyämme ja tiskattuamme
kello on puoli kymmenen. Siinä on sitten aikaa harrastaa jotain. Jos vielä
jaksaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Haluaisin soittaa
Neiti Ajalle ja kysyä mihin aika oikein katoaa. Mihin sekunnit ja minuutit
menevät, mitä niille tapahtuu, miksei niistä voi pitää kiinni. Jemmaako niitä
joku joka maailmanlopun hetkellä pistää huutokaupan pystyyn ja myy jatkoaikaa
niille joilla on varaa sitä ostaa. Minne hukattu aika valuu. Viemäriinkö. Saisiko
sitä jollain konstilla takaisin, mielellään puhtaana, kiitos. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Odotat varmasti minulta
tähän kohtaan jotain syvällistä viisautta, Rakas Lukija. Joudun tuottamaan
sinulle pettymyksen. En ole yhtään sen viisaampi kuin Neiti Aika, joka vain
latelee kellonaikoja välittämättä siitä että aika kuluu, sekunti toisensa
jälkeen poksahtaa puhki ja haihtuu kuin saippuakupla, sillä erotuksella ettei niistä
jää märkää länttiä todisteeksi siitä että ne olivat olemassa. Ajan ajattelu
alkaa ahdistaa. Elämässä pääsee kuulemma vähemmällä jos ei pohdi liikoja. Siinä
on vielä opettelemista, mutta onhan siihen, kuten kaikkeen muuhunkin, koko loppuelämä aikaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-38768123319659535542020-04-22T11:33:00.001+01:002020-04-22T11:34:52.932+01:00Varpushaukka <table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHiQp19MUi3aY1s0FYCdyLX-GZAUbnQ7RLxGayX-96ei2VQ2xN5Mv3w7FhSy_Wg2RiLqGVCXxbLVIUVACvH93PoCDtu2OgwJVVpOtTxib-tiBnSUhvsNEIU_1oiwMdM5h7LoglVKUHqp8u/s1600/10.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHiQp19MUi3aY1s0FYCdyLX-GZAUbnQ7RLxGayX-96ei2VQ2xN5Mv3w7FhSy_Wg2RiLqGVCXxbLVIUVACvH93PoCDtu2OgwJVVpOtTxib-tiBnSUhvsNEIU_1oiwMdM5h7LoglVKUHqp8u/s400/10.JPG" width="265" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lokki Porton Sén eli katedraalin luona<br />
tähyää parempiin aikoihin.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Kiskoin aamulla
vaatteita ylleni ja katselin samalla ikkunasta ulos laitumelle. Sen laidassa,
kiivipuiden katveessa näin haukan nököttämässä puupylvään nokassa. Se käänteli
päätään puolelta toiselle. Se jahtaa murattipusikossa majailevia varpusia,
ajattelin ja mietin ehtisinkö hakea kameran napatakseni haukasta kuvan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Hain ensin
silmälasit ja menin katsomaan haukkaa tarkemmin. Ensin en nähnyt sitä. Sitten
tajusin, että ”haukkani” olikin kumisuojalla päällystetyn pylvään huipulla keikaileva
varpunen. Kerrankin tunnistin lajin. Sehän oli ilmiselvä varpushaukka. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Tiesmitähaukkoja
näkyy usein. Liitelemässä taivaalla iloisesti kiljahdellen, nököttämässä peltojen
reunoja merkkaavien kivipilareiden huipulla tai sähköjohdoilla. Kai ne
jahtaavat myyriä, puluja tai kyyhkysiä, pienempiä lintuja tai kanoja. Meidänkin
Kanamme päätyi petolinnun saaliiksi. Ruokaketju on armoton. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Kevään edetessä
västäräkit ovat häipyneet, ne ovat kai suunnanneet pohjoiseen. Talitintit sen
sijaan tyytittävät piharakennuksen katolla tai vanhan antennin päällä.
Rastaitakin näkee ja kuulee ja yöaikaan tiesmikäpöllö on palannut huhuamaan <i>puu-i, puu-i.</i>
Peltojen välisellä lammella majailevat kirkkaanvihreät sammakot vastaavat sille. Pääskyset
saapuivat aurinkoisena sunnuntaina, tänään pilvisenä päivänä niitä ei näy. Palasivatko ne etelän lämpöön? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Kevät on edennyt
tuskallisen hitaasti. Yhä olemme alle kahdenkymmenen asteen lämpötiloissa, yhä
käytän kahta paria villasukkia sekä villatakkia, yhä Kisu pujahtaa yöksi
sisälle nukkumaan. Takkaan emme sentään ole laittaneet tulta pariin viikkoon,
vaikka yhtenä iltana sitä ehdotin ihan vain ilman kierrättämiseksi ja
kuivaamiseksi. Kevätistutuksetkin on pääosin tehty, sisäpihalle säkkeihin ja
ruukkuihin kastelun helpottamiseksi. Laitumen yhden osan kylväminen odottaa sitä että osuuskunta saa
hankittua siemeniä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"></span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL1w5lrN4vhqbZ4Lw2FYn7pKaET6ltNr6YjQi3EjPHuVVREYt-CK1ZLYMVVZmmSCpMf4QlGHehNCHbX48ENSXJOFDEAJ63BkRyK2TU4TvWYfUqTlVgMamaI9hR0Idcf6JYRQn-VeSBHgI0/s1600/9.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1509" data-original-width="1600" height="301" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL1w5lrN4vhqbZ4Lw2FYn7pKaET6ltNr6YjQi3EjPHuVVREYt-CK1ZLYMVVZmmSCpMf4QlGHehNCHbX48ENSXJOFDEAJ63BkRyK2TU4TvWYfUqTlVgMamaI9hR0Idcf6JYRQn-VeSBHgI0/s320/9.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kahleet Porton Ribeirassa. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Arki soljuu
omalla painollaan ihan kuten ennenkin, sitä rytmittävät ruoka-ajat, lounas puolenpäivän
aikaan ja illallinen kello 20. Poikkeuksellisen maailmantilanteen huomaa lähinnä
kaupassa käydessä ja siitä, että on ihanan hiljaista kun ei jatkuvalla syötöllä
kulje lentokoneita liki. Nyt Porton kentälle laskeutuva tai sieltä nouseva kone
on keskustelun arvoinen tapahtuma. Raportoimme konehavainnoista toisillemme,
oliko lentokone TAPin vai minkä yhtiön. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Vaikka arki
päällisin puolin vaikuttaa normaalilta, on kaipuu takaisin niin sanottuun
normaalielämään suuri. Siihen, että voisi hypätä metroon ja huristaa Portoon ja
nähdä iloiset turistilaumat. Siihen, että voisi käydä ruokakaupassa ilman pelkoa
tartunnasta. Siihen, että uutisissa puhuttaisiin taas korruptiosta ja Marcelon vierailuista
juustojuhlissa ja jalkapallosta. Siihen, että saisi tuntea olevansa vapaa eikä
erilaisten rajoitusten kahlitsema. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"></span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Silti meillä
maalla asiat ovat paljon paremmin kuin kaupungissa. On tilaa olla ja ulkoilla,
työtkin sujuvat enimmäkseen entiseen malliin, vaikka kyllä korona kirpaisi minunkin
tekemisiä. Sosiaalista elämää helpottavat iltapäiväkahvit suomalaisystävien
kanssa sunnuntaisin Skypen kautta, kuten myös viestit ja Whatsapp-keskustelut
Suomeen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdEio29l8j4b13o0OGjLr44feW20QmRyn-abQOrc60ZFTbUdHWW3e7xgk7kpJrOqdYEeETDBdXUq3w2YV4sIELBT9szpj5S5x5KfTohUGugmNsj0Z4zxeTsocZv1Z9B8WckcvmXKS85VIv/s1600/4.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdEio29l8j4b13o0OGjLr44feW20QmRyn-abQOrc60ZFTbUdHWW3e7xgk7kpJrOqdYEeETDBdXUq3w2YV4sIELBT9szpj5S5x5KfTohUGugmNsj0Z4zxeTsocZv1Z9B8WckcvmXKS85VIv/s400/4.JPG" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pyykit kuivuvat rakennusten välisellä<br />
kujalla Porton Ribeirassa. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Ahdistusta
aiheuttaa huoli läheisistä ja talouden lamaantumisesta ja kaikesta siitä
epävarmuudesta missä vellomme vielä pitkään. Sitä helpottaa Kisun pitely
sylissä ja muu mukava tekeminen. Pitkästä aikaa olen tarttunut kirjoihin ja
lukenut. Suosittelen samaa sinullekin, Rakas blogin Lukija. Lukeminen tarjoaa
irtioton arjesta ja hyvän kirjan matkassa voi tehdä turvallisen nojatuolimatkan
ja tutustua uusiin, vaikkakin fiktiivisiin ihmisiin. Kaivele kirjahyllyäsi,
voit tehdä löytöjä. Myös jotkut kirjastot toimivat, ja kustantamot postittavat
kirjat kotiin. Kirjoja löytyy myös marketeista, sieltä, missä käyt
ruokaostoksilla. Pian Lehtipisteen hyllyiltä löytyy myös kolmas Portugali-dekkarini
Syyllisyyden ranta pokkarina. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"></span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Palaan taas arkeen.
Varpuset lirkuttavat murattipöheikössä, jossain laulaa moottorisaha. Lentokone
lensi yli ja säntäsin ikkunaan katsomaan, ehdin nähdä sen pyrstön. Pelloilta niitetään
heinää ja maissi kylvetään kunhan lantalietteet on ensin levitetty ja kynnetty
maan poveen. Kesä tulee, näillä lämpötilalukemilla en kyllä tiedä milloin,
mutta tulee se. Ainakin kalenterin mukaan. Aurinkoa ja vapautta odotellessa
pysythän terveenä, Rakas Lukija! <o:p></o:p></span></div>
<br />Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-44905649730954168992020-03-24T14:47:00.000+00:002020-03-26T10:29:57.929+00:00Teoria puluista (iltasatu aikuisille)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuQ02zS_8dU7K7wdqutpADAK0nt1AxbRSEr9RlhqPaz5r9FHkMRTTUUu6yJRfpLAwFtfdNxuRmV3z1rSL_8sUPtlG9uAtC-vUGezTDooZSeSCADyh5NuG1m1pd8hpKpgGDHJsH9l9EwlhX/s1600/035.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="887" data-original-width="1600" height="354" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuQ02zS_8dU7K7wdqutpADAK0nt1AxbRSEr9RlhqPaz5r9FHkMRTTUUu6yJRfpLAwFtfdNxuRmV3z1rSL_8sUPtlG9uAtC-vUGezTDooZSeSCADyh5NuG1m1pd8hpKpgGDHJsH9l9EwlhX/s640/035.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span lang="FI">Kaksi miestä istuu penkillä pienen kaupungin aukion
laidalla. Aurinko paistaa lämpimänä, vaikka etelän kuuma kesäpäivä on
pyörtämässä kohti iltaa. Ihmisiä on runsaasti päiväkävelyllä, perheitä
isovanhemmilla vahvistettuna, pikkulapsia polkupyörillään vanhempien juostessa
heitä kiinni, pariskuntia käsi kädessä. Ilman täyttää puheensorina, rakennusten
välissä pujottelevien pääskysten kirskutus ja kanavalla turisteja kuljettavien
veneiden moottorien surina. On sunnuntai, perhepäivä. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Vanhemman miehen suupielessä roikkuu sytyttämätön
tupakka. Kaksikymmentä vuotta sitten hän poltti kaksi askia päivässä. Nyt
riittää yhden savukkeen imeskely koko päiväksi. Miehen kasvot ovat uurteiset,
kulmakarvat hapsottavat harmaina, ruskeissa silmissä on kirkas katse. Päässä on
lippalakki, joka peittää jo aikoja sitten harmaantuneet hiukset. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
”Kuulehan, poika. Naisen tavoittelussa pitää
soveltaa pulukoiraan taktiikkaa.” Mies viittaa kädellään puluihin, jotka
liikkuvat aukiolla edestakaisin vellovana laumana, osa nokkien ruuanhitusia
maasta, osa jahdaten lajikumppaneitaan. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
”Katsos noitakin kahta. Siinä se naaras vaan nokkii
kaikessa rauhassa, kun koiras yrittää vongata siltä. Mutta naaras vain
teeskentelee välinpitämätöntä. Se ottaa muutaman askeleen ja katsoo, tuleeko
koiras perässä. Ja kyllähän se tulee. Sen pitää kierrellä ja kaarrella,
osoittaa huomiota ja kerjätä sitä. Naaras ihan vain kiusaa sitä ottamalla pikku
pyrähdyksen. Jos se oikeasti ei olisi kiinnostunut, se olisi lentänyt aikaa
sitten pois.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Mies ottaa tupakan pois suustaan ja tarkastelee
sitä, pistää sen takaisin suupieleen roikkumaan.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
”Samalla tavalla poika sinunkin pitää toimia naisen
kanssa. Niitä pitää tavoitella, liehitellä, pitää hyvänä. Missään nimessä ei
saa antaa periksi, jos todella mielii päästä.. noo…” Vanhus hörähtää.
”Tiedäthän sinä, iso mies.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Miehistä nuorempi on kolmissakymmenissä. Hän on
pitkä, hoikka, kaunis ja ilme kasvoilla vakava. Hiukset ovat ruskeat ja
taipuisat, silmät yhtä ruskeat kuin vanhalla miehellä, mutta niitä kehystävät
tuuheat tummat ripset. Hän hymähtää vanhuksen jutuille mutta seuraa nyt
tarkemmin pulujen touhuja.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
”Se on niin, että pulunaaras katsoo kuka koiraista
jahtaa sitä uutterimmin”, vanhus toteaa. ”Jos koiras jättää leikin kesken, ei
sen passaa seuraavana päivänä yrittää uudestaan. Jos se siirtyy liehittelemään
seuraavaa naarasta, voi se vetää saman vesiperän. Sana kiertää,
pulupiireissäkin. Pulusta puluun hyppivä koiras saa huonon maineen. Se on
naistenmies, eikä vakavasti otettava. Mutta jos koiras jatkaa naaraan
tavoittelua periksi antamatta, se osoittaa naaraalle omaavansa hyvät geenit.
Eihän se poikasten kasvatuksesta ymmärrä mitään, mutta ei sen tarvitsekaan.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Vanhus suoristaa selkäänsä ja oikoo hartioitaan
ähkäisten, painuu jälleen nojaamaan päätä käteen ja kättä reiteen.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
”Ennen parittelua naaraspulu on kiinnostuneempi
ruuasta kuin pulukoiraasta, joka taas on kiinnostuneempi naaraspulusta kuin
ruuasta. Parittelun jälkeen tilanne on toinen. Naaraspulu haluaa kukerrella ja
viettää aikaa yhdessä, kun taas koiraspulu haluaa nokosten jälkeen vain ruokaa.
Se on tavoitteensa saavuttanut, joten se voi keskittyä muihin asioihin. Sama
pätee ihmisiin. Jos tätä luontaista asiaa ei sisäistä, ei parisuhdetta saa
toimimaan.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
”Ollapa pulu”, nuorempi mies huoahtaa.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span lang="FI">”Älä muuta viserrä”, v</span>anhus sanoo, ottaa lakin päästään ja haroo hiuksiaan.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
”Mutta toisaalta, ihmisen elämässä on nautintoja
paljon laajemmalla kirjolla, ja meillä on myös mahdollisuus ymmärtää ottaa
niistä kaikki irti. Tosin aika harva sitä tajuaa. Pulujen aivoilla ei ymmärretä
senkään vertaa. Niillä on vain suvunjatkamisvietti.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
”Ei pulunkaan elämä varmasti helppoa ole”, vanha
mies jatkaa. ”Ruuasta on taisteltava höyhenet pölisten. Sitten niitä höyheniä
joutuu sukimaan ja pitämään puhtaana, että olisi edukseen kun lähtee
riiuureissulle. Jos on vetimet hiukan heikossa kunnossa, niin on turha
yrittääkään tavoitella sitä lauman hemaisevinta tipua. Pulunaaraatkin osaavat
olla nirsoja. Ja jos sillä tavoittelemallaan tipulla sattuu olemaan pää kipeä,
pitää leikki jättää sikseen siltä päivältä ja jatkaa aamulla uudestaan. Katsos
poika, naista pitää kunnioittaa, ja huomioida sen tarpeet. Myös ne pikku oikut
ja känkkäränkät.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
”Niin”, nuori mies huokaisee syvään.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
”Ja mistä sitten tietää tulleensa sen oikean pulun
kohdalle?” vanhus alkaa innostua. ”Se on se kun katsoo toista silmiin ja on
hetken aikaa nokakkain. Ei siinä tarvita tietoa pankkitilin saldosta tai toisen
luonteenpiirteistä. Se on vaan silkkaa kemiaa, tai olisiko se sitten fysiikkaa.
Me elävät olennot kun ollaan 100 % lihaa ja verta, se on raaka totuus. Joku
miellyttää ja joku toinen ei. Ei sitä voi sen tarkemmin selittää. Kun
pulukoiras näkee lemmittynsä, sen sydän alkaa väpättää kuin koiranpennun häntä.
Pulunaaraalla käy samoin, lisäksi sen koivet notkahtavat ja silmiin syttyy
sellainen tähtien loiste, ettei sen veroista ole.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Vanhus hiljenee hetkeksi ja katsoo taivaanrantaan.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
”Ne on sellaiset kaksi tähteä, jotka valaisevat
tietäsi”, hän sanoo kuin itselleen. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Nuorempi mies vilkaisee vanhukseen, hymy vilahtaa
hänen suupielessään. On se ukkikin ollut joskus rakastunut…</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Vanha mies selvittää kurkkuaan ja imaisee
sytyttämättömästä tupakastaan kiivaasti, otsa rypistyen.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
”Joskus, poika, sitä luulee, että se menetetty
rakkaus on se elämän rakkaus. Se tipu, joka ei jäänytkään härnäämään ja
leikkimään kanssasi vaan lensi pois. Mutta joskus se onkin se seuraavana
vastaan tepasteleva, pyrstöään niin nätisti keikuttava tipu, jonka silmät
loistavat vielä kirkkaammin kuin sen ensimmäisen. Ei kannata jäädä suremaan
niitä pois lentäneitä, vaan katsoa avoimin silmin mitä vastaan tulee.
Torjutuksi tuleminen tekee kyllä kipeää, mutta aika auttaa siihenkin.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Nyt nuorempi mies oivaltaa, mihin vanhempi mies oli
tarinallaan tähdännyt. Lohduttaahan se ukki yrittää, omalla tavallaan. Miehen
mieli tuntuu saman tien kevyemmältä. Hän antaa katseensa kiertää pitkin
aukiota, nauttii näkymästä, ilta-auringosta ja ihmisvilinästä.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
”Tulehan, ukki, tarjoan sinulle kahvit”, hän sanoo
nousten ja ojentaen kätensä vanhan miehen tueksi.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
”Tarjoatko paukun myös?” vanhus kysyy ilme
kirkastuen.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
”Saat paukunkin”, nuori mies naurahtaa. ”Vaikka
kaksi, jos lääkäri ei ole kieltänyt.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
Miehet kävelevät hitaasti lähikahvilaan. Vanhus
jupisee jotain, taitaa kommentoida vaimonsa kotkotuksia. Nuori mies nauraa.
Ilta-aurinko kultaa kävelykadun kivetyksen, ihmisiä on paljon liikkeellä,
kahvilat ja ravintolat alkavat täyttyä, puheensorina leijuu lämpimässä
kesäillassa. Elämä jatkuu, aurinko nousee ja paistaa taas huomenna.</div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<o:p></o:p></div>
<br />
<br />Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-9195768772939374562020-03-19T15:51:00.002+00:002020-03-19T15:51:31.224+00:00Kuinka usein unisukat pitää vaihtaa (iltasatu aikuisille)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix47iMLPwoHh02YricPUibnhjbb3RXm9gc3QFPuWvXpcoIVKnP6pjAe-PF8oDdsuN_4asBTR8VVjpCytLnPm60SPRwY0xWhMllV262hUTi_y7VK9KLf7AYLDkTrpUsc3Yboqx1VIErEmJG/s1600/043.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix47iMLPwoHh02YricPUibnhjbb3RXm9gc3QFPuWvXpcoIVKnP6pjAe-PF8oDdsuN_4asBTR8VVjpCytLnPm60SPRwY0xWhMllV262hUTi_y7VK9KLf7AYLDkTrpUsc3Yboqx1VIErEmJG/s320/043.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Uutistenlukijan
lause jäi kesken, kun nainen napsautti television sammuksiin. Hän nousi
sohvalta huokaisten, käveli makuuhuoneeseen ja riisuutui, ripusti työvaatteet
siististi henkariin jonka pisti roikkumaan vaatekaapin ovennupista. Hän
istuutui sängynlaidalle ja kaivoi tyynyn alta yöpuvun.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Nallekuvioinen
pyjama oli jo pesun tarpeessa, mutta nainen päätti pitää sitä vielä yhden yön. Ei
hän yöllä nukkuessaan kuitenkaan huomaisi sen tunkkaista tuoksua. Huomenna
sitten, lauantaina, voisi vaihtaa lakanat, käydä saunassa ja pukea puhtaan
pyjaman. Keittää kamomillateetä ja katsoa Iltalypsyn.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
Nainen kaivautui
peiton alle, kietoi sen tiukasti ympärilleen ja yritti saada olonsa lämpimäksi.
Mielessä mylläsivät tuhannet työasiat, ne mitä viikon aikana oli saanut tehtyä
ja ne mitä oli vielä tekemättä, odottamassa maanantaina. Hän nukahti
levottomaan uneen, pyörien kyljeltä toiselle, kykenemättä asettautumaan
aloilleen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Keskellä yötä ja
syvintä unta nainen heräsi siihen, kun vilu värisytti hänen kehoaan. Peitto oli
pudonnut puoliksi lattialle jättäen jalat paljaiksi. Varpaat tuntuivat jäisiltä.
Nainen kiskaisi peiton takaisin päälleen ja muisti äidiltä joululahjaksi saadut
unisukat. Hän napsautti yöpöydällä olevan lampun päälle ja
alkoi silmät sirrillään kaivaa laatikostosta sukkia, löysi ne ja kiskaisi ne jalkaansa.</div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Muutaman minuutin
kuluttua jalat olivat lämmenneet, ja vilunväristykset hellittivät. Hiljalleen
lihasjännitys laukesi, ja nainen makasi sängyllään jäsenet raskaina, kuin ne olisi
täytetty hiekalla. Hän nukahti ja nukkui syvää unta aamuun asti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Niin hyvin hän
nukkui, että alkoi joka yö käyttää unisukkia. Niiden hyväilevä lämpö tuntui leviävän koko kehoon. Unetkin tuntuivat pehmeämmiltä, pumpuliin pakatuilta, ja valoisilta. Aamuisin hän heräsi levänneenä ja
virkeänä ja jaksoi kahlata läpi kamalien työpäivien.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pari viikkoa
myöhemmin, perjantai-iltana, nainen istui jälleen sängyn laidalla ja
veti pyjamaa ylleen. Hän oli aivan uuvuksissa ikävän työviikon jälkeen. Kymmenen
tunnin työpäivät eivät olleet edes pahinta. Hän oli joutunut tekemään asioita,
jotka törmäsivät kolahtaen hänen omien arvojensa kanssa, ja harkitsi
irtisanoutumista. Niin ei voisi tehdä niin ennen kuin olisi uusi
työpaikka tiedossa, tai hän jäisi yhtä tuuliajolle kuin ne ihmiset, jotka oli vasten tahtoaan joutunut irtisanomaan. Ei kai kukaan järkevä ihminen tyhjän
päälle hyppää?</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Nainen huokaisi ja
tuijotti unisukkia, joita piteli käsissään. Ne olivat pinkit, possunpunaiset
suorastaan. Miten ihmeessä äiti oli saattanut antaa nelikymppiselle tyttärelleen
vaaleanpunaiset pörrösukat? Niiden varsissa oli molemmin
puolin valkoiset lampaat. Nainen nuuhkaisi sukkia. Ne olivat olleet käytössä
joka yö jo kaksi viikkoa, mutta tuoksuivat yhtä raikkailta kuin silloin, kun
hän oli ottanut ne esiin joulupaketista laventelisaippuan kera. Hentoinen
laventelintuoksu tuntui niissä vielä nytkin. Ihmeellistä. Nainen nuuhkaisi
pyjamaansa. Se haisi hikiselle, kostealle. Huomenna pitäisi taas vaihtaa
lakanat ja pyjama. Kuinka usein unisukat pitää vaihtaa? nainen mietti ja
tuijotti sukkia. Jos ne pesisi lakanoiden kanssa, värjäisivätkö pinkit sukat
vaaleat lakanat? Menettäisivätkö lampaat hohtavan valkoisen värinsä?</div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Pieni kyynel
tipahti lampaalle, ja nainen hämmästyi tajutessaan sen pudonneen hänen omasta
silmästään. Ei hänellä ollut tapana vetistellä. Hän oli vaan väsynyt. Ja
yksinäinen. Väsynyt olemaan yksinäinen.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Hän veti sukat
jalkaan ja paksun peiton leukaan asti. Jalat olivat jo lämpimät, pehmeiden
sukkien piirittämät. Silmät painuivat ja hän alkoi katsoa uniteatterin tarjoamaa
esitystä. Se vei hänet aurinkoiselle hiekkarannalle, missä lokit
eivät kiljuneet vaan kutsuivat kauniisti, ja vesi ulapalla välkkyi kuin jättikokoinen timantti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Kesä tuli, mutta
nainen jatkoi unisukkien käyttöä. Hän piti niitä iltaisin kädessään, sängyn
laidalla istuessaan, katseli ja nuuhki niitä. Vieläkään hän ei ollut pessyt
niitä, ja ne olivat yhä kuin uudet. Joskus hän kuvitteli kuulevansa
lampaiden vaimeaa määintää, mutta todennäköisesti se ei tullut sukista vaan
ulkoa, missä ihmiset kävelyttivät koiriaan kadulla, ja saattoivat joskus puhua
jotain. Ainakin se oli paljon järkevämpi selitys.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Joskus sukat
tuntuivat karkailevan. Yhtenä aamuna hän löysi toisen sukan puolitangosta
jalassaan ja toisen lattialta, hiipimässä ovea kohti kuin se olisi yrittänyt
livistää. Nainen nappasi sen sormiinsa ja hähätti voitonriemuisena. Hän ei sukistaan
luopuisi.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Joskus hän
saattoi jutellakin niille jotain. Sukille, tai lampaille niissä. Joskus, kun hän
oli oikein väsynyt, saattoi kyynel tai parikin tipahtaa, mutta sukat imivät ne
pian näkymättömiin, peitellen tapahtunutta, hänen häpeäänsä. Sitä hän tunsi, ja
riittämättömyyttä siitä, ettei kyennyt selviytymään työstään ilman henkisiä
haavoja. Hänen pitäisi olla vahvempi. Mistä saisin lisää voimia? hän kysyi
lampailta. <i>Bäää,</i> </span>ne vastasivat.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kai hänen pitäisi
itse keksiä ratkaisu ongelmiinsa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Oli taas talvi,
ja unisukat olivat tarpeen, sillä vain niiden avulla nainen sai nukuttua yönsä.
Hän tuntui olevan riippuvainen niistä, ei vain niiden tarjoamasta lämmöstä ja
lempeistä unista, vaan siitä hetkestä ennen nukkumaanmenoa, jolloin hän piteli
niitä käsissään ja katseli lampaita, yhä yhtä vitivalkoisia kuin sinä päivänä
kun hän otti sukat käyttöön. Se hetki erotti arjen unesta, arjen, joka tuntui
joskus liian raa’alta ollakseen totta. Elämäähän se vain oli, ja työtä, mutta
joskus se tuntui imevän hänet tyhjiin, ontoksi, jättäen jäljelle pelkän hauraan
kuoren, joka voisi rapsahtaa rikki pelkästä henkäyksestä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kuinka usein
unisukat pitää vaihtaa? mietti nainen jälleen kerran. Hän nuuhkaisi sukkia,
joita ei ollut pessyt vuoteen. Yhä niissä tuntui hentoinen laventelintuoksu, pinkki
väri oli yhtä kirkas kuin ennenkin, eivätkä ne olleet nyppyyntyneet tai
nukkaantuneet, ei sisältä eikä ulkopuolelta. Vuoden käytön jälkeen ne olivat uudenveroiset.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
”Järjetön
kysymys”, nainen nauroi ääneen itselleen. ”Unisukat pitää vaihtaa sitten kun ne
tulevat likaisiksi.”</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Hän kiskaisi
sukat jalkaan, huokaisi hyvillään ja kaivautui peiton alle, nukahti. Sukat
siivittivät unta, lennättivät hänet pumpulisten pilvien päälle auringonpaisteeseen,
maailmaan jossa asiat olivat toisin, paremmin.</div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Aamulla nainen
heräsi ja katsoi ulos, ensilumi oli satanut, pihan poikki kulki jäniksen jäljet.
Kaikki oli puhdasta ja valkoista, viatonta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">”Kyllä tämä taas
tästä”, nainen ajatteli ja lähti puskemaan kohti uutta päivää. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<br />Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-13357428039310662552020-03-17T13:51:00.000+00:002020-03-19T15:51:50.987+00:00Metsän henki (iltasatu aikuisille) <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFOc0J0blhqVWediJ4f3xUeCpds1QP2jis4F9Ykglup2VCb0917OmrhAIMRKv3J5MuRXhWveT3EfiXWs5siDygz31o5NXyofO3NEzeZIXlDRUOS3MWwtCEY5OOUv0J6OhmalpDCpNmh411/s1600/087.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFOc0J0blhqVWediJ4f3xUeCpds1QP2jis4F9Ykglup2VCb0917OmrhAIMRKv3J5MuRXhWveT3EfiXWs5siDygz31o5NXyofO3NEzeZIXlDRUOS3MWwtCEY5OOUv0J6OhmalpDCpNmh411/s400/087.jpg" width="266" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Mies asui yksin
mökissä ison metsän laidassa. Ei hänellä ollut mitään hätää siellä. Ei ollut
myöskään sähköä, ei vettä sisään eikä ulos, mutta hänellä oli kaikki maailman
rauha. Päivät kuluivat välttämättömien askareiden parissa: puiden hakkuuta ja
kuljetusta sisälle, tuhkien tyhjennystä takasta, yksinkertaisen ruuan
laittamista ja puutarhan hoitamista. Luppoaika meni miettiessä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Joskus mies polki
pyörällään kirkonkylälle hoitamaan pankkiasiat ja ostamaan tarvikkeita. Niillä
reissuilla hän kävi pienellä torilla kahvilla ja tapasi kylän ihmisiä ja kuuli
maailman kuulumiset, nekin mitä mökin ratiseva radio ei ollut kertonut. Polkiessaan
takaisin mökille hän usein mietti, kuinka onnekas hän olikaan kun sai asua
kaikessa rauhassa, pahan maailman ulottumattomissa, oikeassa lintukodossa. Elämä
oli yksinkertaista, ja ehkä mieskin oli vähän yksinkertainen, mutta hän oli tarpeeksi
viisas olemaan tyytyväinen siihen vähään mitä hänellä oli. Mökki ja puutarha,
metsäpalsta ja järven ranta. Kirves oli terävä puiden pilkkomiseen, ja tahkolla
hän sitä aika ajoin teroitti, kuten viikatettakin, jolla piti pihanlaidat
kurissa niityn pyrkiessä levittäytymään sinne. Metsästä hän sai polttopuut ja
järvestä tuoretta kalaa, puutarhasta vihanneksia ja marjoja. Radio piti seuraa
silloin kun sisällä ehti olemaan, lähinnä talvi-iltaisin kun ulkona oli liian
pimeää. Tosin täydenkuun aikaan hän saattoi joskus lähteä hangelle kävelemään,
silloin kun oli hankikanto. Vastaantulija olisi voinut luulla häntä
ihmissudeksi tai karhuksi karvalakissaan ja vanhassa turkissaan, mutta eipä
siellä koskaan tullut ketään vastaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Miehen polkupyörä
oli vanha ja ruosteinen, mutta ihme ja kumma, kumit olivat ehjät, vaikka
renkaat olivat jo jonkun kymmentä vuotta vanhat. Hän ei muistanut milloin hän olisi
niitä vaihtanut tai edes paikannut. Hyvin se kesti ajelun kivisellä ja
kuoppaisella mökkitiellä, parin kilometrin matkan ennen kuin pääsi
päällystetylle tielle. Omasta mielestään hän ei loppujen lopuksi asunut kovinkaan
syrjässä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Joskus puutarhaa
kuopsuttaessaan mies näki ketun pihan laidalla, kuono pystyssä, nuuhkimassa
mökiltä tulevia tuoksuja. Ehkä se haistoi kompostiin kätketyt kalanperkeet tai
kananluut, ehkä puutarhan kätköissä lymyilevät jänikset, ja lipoili ohuita
huuliaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Jänikset olivat
ilmaantuneet paikalle pian miehen jälkeen. Niitä oli ensin yksi, mutta pian
sille ilmestyi seuralainen. Hän otti tavakseen viedä mökin nurkalle
porkkanankuoret ja muut vastaavat leikkuutähteet, ja jänikset alkoivat viihtyä
siellä. Aika ajoin pihalle ilmestyi niiden poikasia, ja pieniä valkoisia häntiä
vilahteli siellä täällä. Jossain vaiheessa mies oli pohtinut, alkaisiko
pyydystää niitä ruuakseen, mutta oli sitten kauhistunut omia ajatuksiaan ja
päättänyt, että kalaa kummempaa eläintä hän ei tapa, ei vaikka nälkään
näivettyisi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Kerran kettu tuli
lähemmäs. Ehkä se oli nälissään tai muuten vain utelias, mutta se kävi
peremmälle pihalle, tutki ja haisteli aikansa, ja käpertyi lopulta
puutarhakeinun alle aurinkoiseen läikkään päiväunille. Mies jatkoi kasvimaan
kuokkimista, näki jänispariskunnan mökin nurkalla valppaana, isot korvat
höröllä ja valmiina pakenemaan. Pian ne kuitenkin rauhoittuivat ja alkoivat
nekin torkkua päiväunia lämpimässä, hirsiseinän vieressä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Miestäkin alkoi
ramaisemaan, ja hän päätti mennä keittämään kahvit. </span>Kahvit juotuaan
hän kävi pitkäkseen pedilleen ja nukahti.</div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Herättyään mies
lähti ulos viimeistelemään kesken jääneen kuokkimisen. Hän ei oikeastaan
osannut edes hämmästyä, kun huomasi ketun ja jänisten vaihtaneen paikkaa. Nyt
kettu makasi silmät ummessa mökin seinustalla, jänikset nuokkuivat
kukkapenkissä keinun katveessa. Mies katsahti metsänlaitaan ja taivaanrantaan,
sen mitä metsältä näki. Aurinko oli painumassa puiden taakse, ja pihalla alkoi
hämärtyä. Oli aivan hiljaista, edes linnut eivät laulaneet eikä tuuli suhissut
puissa. Mistään ei kuulunut ihmisten luomia ääniä, ei edes moottorisahan tai
lentokoneen kaukaista hurinaa. Oli kuin aika olisi pysähtynyt siihen hetkeen.
Mieskin oli jähmettynyt paikoilleen ihmettelemään sitä outoa oloa, mikä hänellä
oli. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Ketusta tuli
siitä lähtien pihapiirin uusi asukas. Se ilmestyi paikalle melkein joka päivä,
samoihin aikoihin, nukkumaan päiväuniaan. Jänikset, jotka olivat lähes kesyjä
muutenkin, tottuivat pian ketun läsnäoloon. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Mieskin tottui
siihen oloon, mikä hänellä melkein joka päivä oli, tuntemukseen siitä, että
aika pysähtyi muutamaksi hetkeksi, maailma ympärillä hiljeni, ja kaikkialla
vallitsi rikkumaton rauha. Hän alkoi jopa odottaa sitä, päivän kohokohtaa. Kun
se hetki alkoi, hän tunsi lähes leijuvansa ilmassa, katsellen kauneinta
tietämäänsä maisemaa, taivasta kohti kurkottavia kuusia, vehreitä koivuja,
hehkeää niittyä, jonka pehmeä kasvusto kutsui luokseen, kävelemään, kierimään
pellossa niin kuin silloin kun hän oli vielä pikkupoika. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Pihapiiriin alkoi
ilmestyä muitakin eläimiä. Eräänä iltana siili tulla tuhersi tuhisten,
takapuoli tomerasti keikkuen kun eläin raivasi itselleen tietä pitkäksi
päässeessä pihaheinikossa. Se pysähtyi rappusten eteen ja katsoi miestä, joka
istui ylärappusella heinäkorsi suupielessään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">”Tervetuloa”,
toivotti mies. Siili nyökkäsi ja puski pää edellä ruusupuskaan etanoita
etsimään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Varhain eräänä aamuna, miehen ollessa
kastelemassa pihakoivua luontaisilla tarpeillaan, hän kuuli hiljaisen
rapsahduksen. Hän kirosi vaimeasti, säikähtyneenä, kääntyi katsomaan, ja
huomasi katsovansa metsäkaurista suoraan sen suklaanruskeisiin silmiin. Kauris
katsoi vastaan tyynenä ja kumartui repäisemään huulillaan ruohotukon maasta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">”Ole hyvä, pöytä
on katettu”, totesi mies. Kauriin silmissä välähti, ja sen leuat alkoivat
jauhaa makeaa evästä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Joskus yön
pimeydessä, herätessään ilman syytä, mies kävi tuvan ikkunasta katsomassa
pihalle. Hän uskoi näkevänsä siellä kiiluvat silmät, jossain pensaiden ja
puiden siimeksessä. Susi, ehkä, tai ahma. Kerran hän oli varma siitä, että
hiekkatien alussa oli karhuntassun jälki. Hän ei maininnut siitä mitään
kyläläisille. Turhaa pelotella ihmisiä silloin, kun ei ole mitään pelättävää. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Vähitellen miehen
käynnit kylällä harvenivat. Ruoka tuntui riittävän, ja eiköhän ne
pankkiasiatkin hoituneet omalla painollaan. Hänellähän ei ollut laskuja
maksettavanaan, kun ei ollut sähköä, ja vedenkin kantoi itse omasta kaivosta,
ja puhelin – mitä hän sellaisella tekisi? Kyläläiset eivät vähään aikaan
huomanneet edes kaivata miestä. Ajattelivat vain, että eipä hän tällä viikolla
tullut vastaan, tulee sitten ensi viikolla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Mökillä, rauhan tyyssijassa,
elo jatkui päivä kerrallaan ja kesä tuntui jatkuvan ikuisesti. Mies jutteli
eläimille, ja nämä vastasivat kukin omalla tavallaan. Illansuussa kaikki,
jänikset poikasineen, kettu, jolle oli ilmaantunut kumppani, metsäkauris,
poikaset pyöräyttänyt siili ja lukuisat linnut, kokoontuivat pihapiiriin kuin
viettääkseen yhteisen hartaushetken. Kukin nökötti omalla paikallaan, kuka
minkäkin pensaan vieressä tai puun juurella. Mies istui yleensä
puutarhakeinussa ja katseli eläinlaumaa, joka tuntui hänen omalta perheeltään.
Metsä ja pieni pihapiiri huokuivat rauhaa, ja aika pysähtyi siihen hetkeen,
jolloin päivä vaihtuu illaksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Mies asui yksin yksinkertaisessa mökissä ison metsän laidassa. Ei hän kuitenkaan tuntenut itseään yksinäiseksi
eikä köyhäksi. Hänellä oli kaikki maailman rauha, rauha sydämessään ja
mielessään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Kuka tietää,
vaikka hän vieläkin asuisi siellä, pysähtyneessä hetkessä. <o:p></o:p></span></div>
<br />
<br />
<br />Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-70689080827006659152020-03-13T15:03:00.002+00:002020-03-13T15:05:24.577+00:00Portugalissa hälytystila<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgd9UBG9D7Pf4eEbIY9bRsWurRJbuR7kELJZJMUDdZWDpsHUIJNEKQLk4Z_55bozM6bkqJ_Aernujn6a39jCDxs2iBXfJAElLVY59NHFgPNdja9A4WREeNjtWMDowGjGl_q3KI__gHaF4SS/s1600/2.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgd9UBG9D7Pf4eEbIY9bRsWurRJbuR7kELJZJMUDdZWDpsHUIJNEKQLk4Z_55bozM6bkqJ_Aernujn6a39jCDxs2iBXfJAElLVY59NHFgPNdja9A4WREeNjtWMDowGjGl_q3KI__gHaF4SS/s400/2.JPG" width="266" /></a></div>
Joko korona
tunkee korvista ulos? Minulla se on tunkenut jo uniinkin, samoin
vierustoverilla. Ehdotinkin Carlosille, että rajoittaisimme televisiouutisten
seuraamista. Vähemmälläkin pysymme perillä siitä mitä on meneillään.
Vanharouva on levoton ja pelkää kuolevansa virukseen, jota ei siis ole saanut.<br />
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Portugalissa
julistettiin tänään hälytystila. Ei siksi, että tartuntoja olisi hälyttävän
paljon – vielä – vaan siksi että voidaan käyttää järeämpiä keinoja epidemian
leviämisen estämiseksi. Julkiset laitokset, kuten museot, kirjastot ja kaikki oppilaitokset,
suljetaan tai on jo suljettu, myös toreja suljetaan kuten tänään Vila do
Condessa. Yökerhot pitävät ovensa kiinni ja ravintoloissa, baareissa,
supermarketeissa ja kauppakeskuksissa rajoitetaan samanaikaisesti sisälle
pääsevien ihmisten määrää. Puhetta on ollut myös rantojen sulkemisesta. Tasavallan presidentti on ollut jo muutaman päivän
vapaaehtoisessa kotikaranteenissa näyttääkseen kansalle esimerkkiä. Ja siksi kun vastaanotti oppilaita koulusta, jossa myöhemmin todettiin tartuntatapaus. Tartuntoja on tähän mennessä, vajaan kahden viikon aikana, todettu reilut 100, yhtään kuolonuhria ei ole, mutta tilanteet muuttuvat hyvin nopeasti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Kyläkaupassa oli eilen
kuulemma tungosta, turvavälit eivät pitäneet. Vihanneksia ja hedelmiä valittaessa
oli käytettävä kertakäyttöhanskoja ja ihmiset selvästi hamstrasivat ruokatarvikkeita. Jännityksellä odotan mikä on tilanne lähitilalla
huomenna kun menen ostamaan viikon vihannekset. Kaikkea tarvittavaa on kaupasta
löytynyt paitsi patéta kissalle. Vessapaperia on kotona jäljellä kahdeksan rullaa ja hätätilanteessa lisäksi täysi jättirulla talouspaperia. Eiköhän me pärjätä. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEegq3-Daje3xxb8aPfs5liwtXVj9jHTahujhyhIt9csRFw_ZZn3VuxE9z2bvN1GkFyV0SiWgqBA0joDXXQm3b0CFnlh6rfM5v-_t6k7IaUYgtqVxfuSIOU6lWO6Mj4fCVYbHvXWrcMdw2/s1600/1.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEegq3-Daje3xxb8aPfs5liwtXVj9jHTahujhyhIt9csRFw_ZZn3VuxE9z2bvN1GkFyV0SiWgqBA0joDXXQm3b0CFnlh6rfM5v-_t6k7IaUYgtqVxfuSIOU6lWO6Mj4fCVYbHvXWrcMdw2/s400/1.JPG" width="266" /></a></div>
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Ei tämä voi olla
vaikuttamatta kaikkeen ja kaikkiin, ei minuunkaan vaikka saatan
normaalioloissakin pysytellä kodin tuntumassa pari viikkoa putkeen Carlosin
hoitaessa kaupassa käynnin. Päivittäiset kävelylenkitkin teen peltotiellä. Kotikaranteeni ei siis tunnu missään, mutta ensi viikolle sovittu opaskeikka peruuntui ja oma
Baselin matkani huhtikuun lopussa ei tule toteutumaan. Ne ovat silti mitättömän pieniä
harmeja verrattuna siihen mitä moni muu joutuu käymään läpi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Tuntuu ettei
maailmaan tai ainakaan uutisiin muuta mahdu tällä hetkellä. Jotain mukavaa
kuitenkin tällä viikolla tapahtui: viidennen Portugali-dekkarin julkaisu
vahvistettiin sopimuksella. Se ilmestyy kevätkaudella 2021 ja käsikirjoitus on hyvällä
mallilla. Jatkokin on pikkuhiljaa hahmottumassa mielessäni. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKOXN6qlQ1oxXqDN4A2HdH_CPXWoakk_vY6ka8BsKmmCHO1KJx2J409TEg0OJGZws9Vu93XmotLZgDoAG-JoYMd_vMZd6VSxc3VJ4ZsdQEkKg7tIgOKRFMihykV8GzXlaueqAaXFHWwV2a/s1600/6.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1097" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKOXN6qlQ1oxXqDN4A2HdH_CPXWoakk_vY6ka8BsKmmCHO1KJx2J409TEg0OJGZws9Vu93XmotLZgDoAG-JoYMd_vMZd6VSxc3VJ4ZsdQEkKg7tIgOKRFMihykV8GzXlaueqAaXFHWwV2a/s400/6.JPG" width="273" /></a><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Viikko sitten
kävin valokuvausretkellä Totuuden portaiden maisemissa Porton Ribeirassa, sieltä oheiset
kuvat. Nyt pysytellään suosiolla kotona ainakin loppukuu satunnaista kauppareissua lukuun ottamatta. Mielenkiintoista olisi nähdä miltä näyttää esimerkiksi Vila do Conden kaduilla, mutta en taida hypätä metroon mennäkseni katsomaan. Ei kannata ottaa turhia riskejä kun kotona on ikäihminen ja itsekin kuulun riskiryhmään. <o:p></o:p></span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span>
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Näillä eväillä mennään ja suomalaisella sisulla. Olkaahan varovaisia, Rakkaat Lukijat, ja pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne. Virukset tulee ja menee, kuten taloustaantumat ja lamat, kieltolait, oudot muotivillitykset ja mahataudit. Kyllä me tästä selvitään. <i>Força,</i> voimia! </span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span>
</div>
Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-50488232116764775202020-02-08T16:09:00.001+00:002020-02-08T16:18:55.792+00:00Paluu maan pinnalle<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivXqr6VnAAZpkaIvhLU-QdiquKyUXSX5VkNnMvuHoKt7rLpocjUcZFIoKb1ODDrkZ6W9zwdNyN4JyCwkcZV4jhhqBLb_TJ0xN5uQu3LO8SEWcvzsKj14tdsQCDeH-j3p5Z6oYlRchYlX0K/s1600/IMG-20200118-WA0000.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1329" data-original-width="1063" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivXqr6VnAAZpkaIvhLU-QdiquKyUXSX5VkNnMvuHoKt7rLpocjUcZFIoKb1ODDrkZ6W9zwdNyN4JyCwkcZV4jhhqBLb_TJ0xN5uQu3LO8SEWcvzsKj14tdsQCDeH-j3p5Z6oYlRchYlX0K/s320/IMG-20200118-WA0000.jpg" width="255" /></a>Kahdeksastoista tammikuuta pidetty Totuuden portaiden julkistustilaisuus oli mahtavan onnistunut! Ensimmäisiä tulijoita ehdin tervehtiä, sitten katselin vain onnesta ymmyrkäisenä kun väkeä lappasi lisää Rikhardinkadun kirjaston lukusaliin. Istumapaikat eivät olleet riittää, mutta onneksi salissa oli lisäksi taittotuoleja. Yleisön joukossa oli monia yllätyksiä ja pitkänkin matkan takaa tulleita. Tilaisuus on samalla kohtauspaikka niin sukulaisille kuin entisille työ- ja koulukavereille. Kiitos kaikille paikan päälle saapuneille! </div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Trubaduuriystävä Chrisu Österberg avasi tilaisuuden tunnelmallisella Lissaboniin sijoittuvalla laulullaan, minkä jälkeen kirjailija Jouko Sirola – edesmenneen äitini naapuri ja ensimmäinen henk.koht. tapaamani kirjailija – teki mainioita kysymyksiä haastattelussaan. Myös yleisö esitti kysymyksiä, yllättävin oli kymmenvuotiaan kummipojan kysymys siitä, milloin kirjoitan lastenkirjan. Öö, luonnos on olemassa, pöytälaatikossa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Signeerausjono oli pitkä, vain pikaiset kuulumiset ehti vaihtaa tuttujen kanssa. Onneksi nimeni on lyhyt, jos monta kymmentä kertaa olisi pitänyt kirjoittaa vaikkapa Kirsi-Annikki Leväperä-Takametsä, olisi viimeisiin kirjoihin tullut pelkkää suoraa viivaa, korkeintaan loivaa mutkaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhN1mRgUWRfRdZvkXYePP9yX1tbcEIwz97K0aUUoICiFeUqW956jjJKLwefOJ_pblFhbzopT2E0v4fu6qy4WBl6jVHY02ohE79rsH-NCX9-ZdrgaAEhGIdm0IgDzJae5u4gBEHvTVDqk7K3/s1600/IMG_20200119_121309_414.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1280" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhN1mRgUWRfRdZvkXYePP9yX1tbcEIwz97K0aUUoICiFeUqW956jjJKLwefOJ_pblFhbzopT2E0v4fu6qy4WBl6jVHY02ohE79rsH-NCX9-ZdrgaAEhGIdm0IgDzJae5u4gBEHvTVDqk7K3/s320/IMG_20200119_121309_414.jpg" width="256" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Kiitos vielä Jouko Sirolalle haastattelusta, Chrisu Österbergille musiikista, Marita Vianderille tarjoilun hoitamisesta ja kaikille muille jotka edesautoitte tilaisuuden onnistumista!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Vielä muutama päivä julkkareiden jälkeen kuljin pää ja jalat jossain ohuissa yläpilvissä. Se oli kivaa, mutta ei se tietenkään voi ikuisesti jatkua. Paluu maan pinnalle alkoi kun kotona kävin käsiksi arjen askareisiin eli siivoamiseen ja pyykkäämiseen. Olisi niin kiva jos koti olisi samassa kunnossa sinne palatessa kuin mitä se oli sieltä lähtiessä, mutten voi odottaa kaikkien jähmettyvän paikoilleen poissaoloni ajaksi. Sen verran realisti olen myös, etten oleta kenenkään tekevän viikkosiivousta silloin kun olen muualla. Meillä on jokaisella omat tehtävämme tässä talossa. No, vanharouva on saanut niistä vapautuksen. Koirat huolehtivat murujen nuohoamisesta keittiössä ja Kisu verenpaineeni kurissa pitämisestä. Luin joskus jostain että karvaisen otuksen silittäminen laskee verenpainetta ja toden totta, viikko sitten perhelääkäri mittasi normaalit lukemat. Epäilen kyllä mittarivikaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ0J9zISGupCNts2AihE_UCZ4CA82wwRtfEnD9laknjg4Dhbcdc_bLnOXSJHyr93BMo3hWez0PaY2carCq_wfM07kn7_kIY6LrYfdu7N1lXt7yK5u_s9Z-mhapPVWz6HGLcaj_tJb4kDf2/s1600/DSC_1226.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ0J9zISGupCNts2AihE_UCZ4CA82wwRtfEnD9laknjg4Dhbcdc_bLnOXSJHyr93BMo3hWez0PaY2carCq_wfM07kn7_kIY6LrYfdu7N1lXt7yK5u_s9Z-mhapPVWz6HGLcaj_tJb4kDf2/s400/DSC_1226.JPG" width="223" /></a><span lang="FI">Matkan jälkeen jatkuivat myös suomen tunnit ja nyt olen saanut toisenkin oppilaan, ja keväälle on tiedossa muutama opaskeikka ja matka Baseliin. Olen jatkanut myös viidennen Portugali-dekkarin työstöä Kisun seurassa samalla kuin Totuuden portaista alkaa tipahdella kommentteja ja arvioita. Jännittää, mutta ei enää niin paljon kuin ensimmäisten kirjojen ilmestyttyä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Tuskailen ajan riittävyyden kanssa. Olisi paljon luettavaa odottamassa, paljon kasvivärjättyjä lankoja neulottavana ja kankaita ommeltavaksi kaikkien normiaskareiden lisäksi. Nukkuakin pitäisi, mutta uni usein kaartaa minut kaukaa. Onko kyse orastavasta stressistä vai tekemisen innosta, en osaa vielä sanoa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Sen tiedän, että pidän siitä mitä teen, ja olen suunnattoman onnellinen siitä ettei minun tarvitse räytyä sellaisessa työssä jossa en viihdy. Valintoja, onnenkantamoisia, mitä lie, ilmaiseksi ei ole mikään tullut eikä ilman kovaa työtä. Ja näin aion jatkaa, en toisinkaan osaa olla. <o:p></o:p></span></div>
Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-91894693070836372952020-01-11T15:16:00.000+00:002020-01-11T16:04:51.107+00:00Kauas on lyhyt matka<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8yhV74u4P5Ao_ErCWtxzIGesZCQ4Q6L9QTeUl2zNWdUYwAFVkq3oHwQjdq_8O15icNlfLPS4VM3HSUKQOUzgyd9_vXQ6vqhQerh9r1DOjRZvANQpddXotHCpwUGouzxpM9w1m6vLi7CR7/s1600/81570478_3427976910605681_2551821567281594368_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1393" data-original-width="1600" height="347" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8yhV74u4P5Ao_ErCWtxzIGesZCQ4Q6L9QTeUl2zNWdUYwAFVkq3oHwQjdq_8O15icNlfLPS4VM3HSUKQOUzgyd9_vXQ6vqhQerh9r1DOjRZvANQpddXotHCpwUGouzxpM9w1m6vLi7CR7/s400/81570478_3427976910605681_2551821567281594368_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tuore väitöskirjailija (oik.) ja dekkarikirjailija ottavat <br />
selfien kuninkaallisten kanssa.<br />
Paikka: São Benton rautatieasema, Porto.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Kaivan kohta matkalaukun esiin ensimmäistä
kertaa tänä vuonna. Neljäs rikosromaanini Totuuden portaat tuli eilen painosta
ja viikon kuluttua on sen julkistustilaisuus Helsingissä. Ollaan taas jännän
äärellä; millaisen vastaanoton kirja saa ja millaisia kommentteja alkaa
tipahtelemaan. Yritän palauttaa mieleen kirjan tapahtumia, sillä viime päivinä
olen taas ollut niin syvällä kiinni jatko-osassa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Alkuviikosta pidin välipäivän käydäkseni Portossa. Kaksi entistä
työkaveriani oli piipahtamassa siellä poikiensa kanssa, he olivat matkustaneet julkisilla
liikennevälineillä Suomen Turusta asti. Viimeksi törmäsimme aivan sattumalta Aurajoen
rannalla (lue juttu <a href="http://normaali-irtiotto.blogspot.com/2018/08/sattumuksia.html">täältä</a>). Nyt pelasimme varman päälle ja sovimme tapaamisen. Kuljimme parin tunnin ajan Porton portaina kulkevia kujia ja
Ribeiran rantaa ja tutustuimme paikkoihin. Oli mukavaa, oikein mukavaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyHJXalmU6z7Ib7KPKIX9hID_H579w-7ITHsL4uP19H5OwS2oY6D-ssEMYhGTatkWuNu4a5uBchFHmxZSHsCCb25BkiTK9NB3kkRrNexiOZA5n5xVRFdNH4HkRhuTOXGDWdtAGpv4GAtTk/s1600/81489724_2514325695561547_5837653410521808896_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1218" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyHJXalmU6z7Ib7KPKIX9hID_H579w-7ITHsL4uP19H5OwS2oY6D-ssEMYhGTatkWuNu4a5uBchFHmxZSHsCCb25BkiTK9NB3kkRrNexiOZA5n5xVRFdNH4HkRhuTOXGDWdtAGpv4GAtTk/s320/81489724_2514325695561547_5837653410521808896_n.jpg" width="243" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pojat osaavat olla kadehdittavan cool <br />
kameran edessä!<br />
Paikka: Escadas das Verdades, <br />
Totuuksien Portaat, Porto.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
Parin viime vuoden aikana on ollut muitakin
vastaavanlaista vierailuja; muun muassa serkkuni Sveitsistä perheineen, lapsuudenajan
naapuri poikansa kanssa, lukioaikainen luokkakaveri miehensä kanssa – tuttuja joita
en ole nähnyt vuosiin tai vuosikymmeniin. Ei ole yksinkertaisesti ollut aihetta
tai tarvetta silloin kun asuin Suomessa. Lähellehän on pitkä matka ja kauas
lyhyt, ja maailma on kutistunut siitä mitä se ennen oli. </div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><span style="mso-spacerun: yes;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Joitakin huonoja tai suorastaan vääriä ratkaisuja
olen elämäni aikana tehnyt, mutta Irtiottoon lähteminen ei ole yksi niistä.
Tekisin saman uudestaan. Rohkaisen muitakin siihen, kunhan pitää jalat maassa.
Kyllä se elämä kantaa, vakuuteltiin minullekin, ja kyllä se on kantanut.
Tietenkin itsekin täytyy tehdä töitä kovastikin, on täytynyt pystyä myös
luopumaan jostain, mutta tilalle olen saanut niin paljon unohtumattomia ja antoisia tuokioita sekä vapauden tehdä sitä mikä tuntuu mielekkäältä, siis kirjoittaa. En vaihtaisi
tätä enää mihinkään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgn0Y9_FKrgLZAuYP8iW_qbRdhcU5raIPbvRKsg4ur7x4JdHeQ-4f79_Y6zjDg7CpB7EQrJrSFuHP1mSylxODe7YIkLwcTXhR7vTyvMDJ9eO29we5Y0pXysXddCUZLvmVCqGs8t0KkrsCHm/s1600/totuuden_portaat_kansi+FINAL.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1061" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgn0Y9_FKrgLZAuYP8iW_qbRdhcU5raIPbvRKsg4ur7x4JdHeQ-4f79_Y6zjDg7CpB7EQrJrSFuHP1mSylxODe7YIkLwcTXhR7vTyvMDJ9eO29we5Y0pXysXddCUZLvmVCqGs8t0KkrsCHm/s320/totuuden_portaat_kansi+FINAL.jpg" width="212" /></a><span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><b><br /></b></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><b><br /></b></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><b>Totuuden portaat</b> -rikosromaanin julkistustilaisuus pidetään
<b>lauantaina 18.1. klo 13.30</b> Rikhardinkadun kirjaston lukusalissa, 3. krs. Haastattelijana toimii kirjailija Jouko Sirola, musiikista vastaa trubaduuri Chrisu Österberg. </span>Tervetuloa!</div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<br />Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-88004978372050772752019-12-10T15:10:00.000+00:002019-12-10T15:15:07.434+00:00Virtaa<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFzzspOSoXIrYDSiQe3RD53NebZ1O2CU4v5gjjpFHQA-DIIydp4LfVEO_p7RLqPw1-KhYp-9Fu8jOMAViMgzW4zO-S1vZw8nz9QYkb6nu0ahn3g1UQOrNgvtO9s6qy_zAnu0W-DPTiZiWK/s1600/DSC_1140.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFzzspOSoXIrYDSiQe3RD53NebZ1O2CU4v5gjjpFHQA-DIIydp4LfVEO_p7RLqPw1-KhYp-9Fu8jOMAViMgzW4zO-S1vZw8nz9QYkb6nu0ahn3g1UQOrNgvtO9s6qy_zAnu0W-DPTiZiWK/s640/DSC_1140.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Miten ladata akkuja, kun elämäntapa ei tunne
lomia? Mistä saa virtaa, kun arki sitä vain kuluttaa? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Palasin perjantaina muutaman päivän Algarven
matkalta ja pompin kuin duracellpupu. Herätyskello oli soinut levottoman yön
jälkeen kuudelta – puoli tuntia turhan aikaisin, mikä lavertelee siitä etten
ole kovin tottunut käyttämään kyseistä kapinetta – ja olin matkustanut halki Portugalin
kuudella eri kulkuvälineellä (taksi, kolme junaa, metro ja auto) kahdeksan tunnin ajan. Väsyttikö? Ei juurikaan.
Olinhan juuri saanut ladattua akkuni piripintaan.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_G5Ny4x_mrguL6raweQek2sH9dWSom7pcYTf82cYELPJ9w5vIX4TXo2Az1IhgLPQ5S_DEZe9-vwP8mILRprbRI4mXL-c6pjVPLDd8_Ce7ONgfmbBolS8RBdGMWoscJZa5gpKSEeKm42U8/s1600/_20191203_144010.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1123" data-original-width="1600" height="280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_G5Ny4x_mrguL6raweQek2sH9dWSom7pcYTf82cYELPJ9w5vIX4TXo2Az1IhgLPQ5S_DEZe9-vwP8mILRprbRI4mXL-c6pjVPLDd8_Ce7ONgfmbBolS8RBdGMWoscJZa5gpKSEeKm42U8/s400/_20191203_144010.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Algarven Suomi-Seuran kirjasto Portimãossa oli täynnä kuulijoita, <br />
kuten myös ravintola Girassol Quarteirassa seuraavana päivänä. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Arjessa nökötän päivät kotona pitkälti
yksikseni, joskus Kisu seuranani. Kirjoitan, käyn sulkemassa koirien ja
vanhanrouvan aukomia ovia, haen syötävää, </span>vien pyykkiä kuivumaan, kirjoitan taas. Sosiaaliset kontaktit rajoittuvat pitkälti sähköpostiin ja muihin
sähköisiin viestimiin, suomeakin opetan Skypen kautta. Illalla toki vaihdamme
kuulumiset, joita minulla on yleensä vähän. Joskus olen patistanut karkuteille
lähteneen vasikan takaisin oikealle laitumelle, joskus joku kolkuttaa ovelle
milloin milläkin asialla, joskus saan kiinnostavia yhteydenottoja. Muina
päivinä ei tapahdu mitään.</div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Matkat ovat henkireikäni. Ilman niitä happi
loppuisi, ja virta akuista. Viime viikolla pidin Algarvessa kaksi tilaisuutta
kiinnostuneelle yleisölle, kerroin kirjoistani ja kirjoittamisesta, kohtasin
ihmisiä, keskustelin, osallistuin käsityöryhmän tapaamiseen, tapasin
Helsingistä sattumalta samalle suunnalle tullutta ystävää, kyläilin sympaattisen
suomalaispariskunnan luona, pääsin ajelulle vuoristoon ja kävelylle merenrantakylään
mukavassa seurassa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: right;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg79BN1M3nwpM8IDFZSirZAU57IQRmtzBakbGFaIlC6KHDcL5FGvT8z-zPsVrz_JlokIMC_ABxMiARBrBvdAG8IOlUhI6UmuYqj13V9DH8fKuWeak1-AaLk-1IFGkqIPVJKP2Cglnu_uH25/s1600/DSC_1148.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1165" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg79BN1M3nwpM8IDFZSirZAU57IQRmtzBakbGFaIlC6KHDcL5FGvT8z-zPsVrz_JlokIMC_ABxMiARBrBvdAG8IOlUhI6UmuYqj13V9DH8fKuWeak1-AaLk-1IFGkqIPVJKP2Cglnu_uH25/s320/DSC_1148.JPG" width="232" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Algarvelainen katu. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Kaiken tämän jälkeen ei voi olla muuta kuin
täynnä intoa ja virtaa. Hihkuisin, jollen olisi suht hillitty ihminen. Puran
energian toisin: lauantaina rutistin loppuun viidennen dekkarikäsikirjoituksen ensimmäisen
editointikierroksen ja lähetin sen kustannustoimittajalle kommentoitavaksi,
siivosin, pyykkäsin ja tein varmaan jotain muutakin. Hiljalleen varaus
purkautuu, akku tyhjentyy, niin sen täytyykin tehdä, että sen voi täyttää
uudelleen. Nöyränä ja kiitollisena ajattelen miten onnekas olenkaan, miten erilaiset kohtaamiset ja kokemukset rikastuttavat elämää ja miten paljon niistä saan. Toivottavasti voin jotain myös antaa takaisin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Yritän hiljalleen kohdistaa ajatukset jouluun.
Miten se onkin niin vaikeaa, johtuuko se rännän, lumen ja kaikkinielevän pimeyden
puutteesta? Yksi asia on varmaa, joulu tulee ja se menee. Sitten se on ohi ja
vaihtuu vuosi. Jotenkin minusta tuntuu, että ensi vuodesta tulee jännittävä.
Silleen hyvällä tavalla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Näiden ajatusten myötä toivotan hyvää ja
tunnelmallista joulunaikaa sinulle, Rakas Lukija, pidä huolta itsestäsi ja läheisistäsi
ja Suomessa pimeyden keskelläkin mielessä se, että 22.12. päivät alkavat pidentyä. Hyvää
joulua! <o:p></o:p></span></div>
<br />Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-45805821150252807712019-11-23T15:43:00.000+00:002019-11-23T15:43:00.159+00:00Viittä vaille valmis<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVgXAodKsZOJrjevNn12VP284OpdkHH2sS_bJszDbdrM_6fpVQw8y1z3f__bNWvSVQ5SaC1ZMT0a562KG1Vt4eSsxeMBPI5cL0Xazlo2HCF_ksPGAnVhUNZgui_vsed3_VZ9DPby6L662t/s1600/totuuden_portaat_72dpi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; display: inline !important; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="1028" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVgXAodKsZOJrjevNn12VP284OpdkHH2sS_bJszDbdrM_6fpVQw8y1z3f__bNWvSVQ5SaC1ZMT0a562KG1Vt4eSsxeMBPI5cL0Xazlo2HCF_ksPGAnVhUNZgui_vsed3_VZ9DPby6L662t/s400/totuuden_portaat_72dpi.jpg" width="273" /></a>Lähetin tänään viimeiset kommentit tammikuussa
ilmestyvään, neljänteen Portugaliin sijoittuvaan rikosromaaniini Totuuden portaat. Ensi viikolla
käsikirjoitus lähtee kohti painokoneita ennakkokappaleita varten. Mitä kaikkea
on tätä ennen tehty? Valotanpa hiukan kirjoitus- ja kirjanjulkaisuprosessia lähinnä sen keston kannalta.<br />
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Ensimmäiset ideat Totuuden portaisiin alkoivat
hahmottua mielessäni kesällä 2018. Elokuussa tarinan runko oli sen verran
muotoutunut että aloitin käsikirjoituksen kirjoittamisen. Pidin
taukoa Syyllisyyden rannan kustannustoimituksen ajan eli marras-joulukuulle
saakka, minkä jälkeen jatkoin sen parissa. Ensimmäinen raakaversio valmistui
helmikuun alussa ja lähti saman tien kommentoitavaksi kustannustoimittajalle.
Kustannustoimitus tehtiin kevään aikana, tiiveimmässä vaiheessa käsikirjoitus sinkoili sähköpostitse Helsingin
ja Vila do Conden väliä muutaman päivän välein kun juonta tarkennettiin ja sanamuotoja hiottiin. Valmista tuli heinäkuun
alussa. Sen jälkeen käsikirjoituksen kanssa ei vähään aikaan tapahtunut mitään, vaan aloitin
jatko-osan eli viidennen Portugali-dekkarin kirjoittamisen jälleen elokuussa, tasan
kaksi vuotta esikoiskirjan julkistustilaisuuden jälkeen. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><span style="mso-spacerun: yes;"><br /></span></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzdwOdAf1m4ntE39_owrAkSlHBQa3fOFz52dMr4TDXPrO2B07fS5OZ8LowvrebQfI2fqinsz37ZRfyWOV6z2v_20a9SvpsDOma2CXJ_HImylIxd9pqQUyjzZKUo2Mr9a_p8EprYR0PITXx/s1600/8.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzdwOdAf1m4ntE39_owrAkSlHBQa3fOFz52dMr4TDXPrO2B07fS5OZ8LowvrebQfI2fqinsz37ZRfyWOV6z2v_20a9SvpsDOma2CXJ_HImylIxd9pqQUyjzZKUo2Mr9a_p8EprYR0PITXx/s400/8.JPG" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ribeiran portaikkoiset kujat inspiroivat<br />kirjoittamaan Totuuden portaat. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><span style="mso-spacerun: yes;">Totuuden portaiden kansi suunniteltiin alkusyksyn aikana, ja mielestäni siitä tuli todella hyvä! </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><span style="mso-spacerun: yes;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Pari viikkoa sitten sain kirjan oikovedoksen
kommentoitavaksi. Luin sen tarkkaan läpi virheitä etsien ja niitä muutama
löytyikin. Muita isompia muutoksia käsikirjoitukseen ei tässä vaiheessa enää
(yleensä) tehdä. Siinä sivussa sain valmiiksi jatko-osan ensimmäisen version. Kustantaja
ilmoitti myös että Totuuden portaista aletaan tehdä äänikirjaa, joten tällä
viikolla tein sitä varten ääntämisohjeet vieraskielisistä sanoista ja nimistä, ja niitähän riittää! Aloitin myös jatko-osan editoinnin. Mielessä kajastaa jo kuudennen osan teema ja siihen ideanjyväsiä mutustelen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Kuulostaako hiukan skitsolta? Siltä se
myös tuntuu, varsinkin kun reilun viikon kuluttua lähden Algarveen, missä kahdessa Algarven Suomi-Seuran tilaisuudessa kerron viime helmikuussa
ilmestyneestä Syyllisyyden rannasta. Pitää itsellekin palauttaa mieleen mistä
kirja kertoo, kun sen ilmestymisen jälkeen olen kirjoittanut jo toisen ja
aloittanut seuraavaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Kirjojen julkaisussa on siis melkoisen pitkät
syklit. Itse kirjoitustyö vie muutaman kuukauden, mutta kirja tulee markkinoille
vasta siitä muutaman kuukauden kuluttua. Kustantamossa on omat kuvionsa, kuten katalogitekstin ja kannen tekeminen, markkinoinnin suunnittelu, oikoluku ja taitto ym. ym. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2_5xSfEGUFGgajxig-sLteZG4Sjrxz8XAY01KCegh9z7Bfx1Du6rgik_IyuSTRgo3ihsFawDbLv__IbCSy7GPX7gPES4cljadmeT7XooZw-Q4A1E79t_5zzwabr2eTfl4OAntx28g_DzQ/s1600/IMG_20191018_165201_366.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1280" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2_5xSfEGUFGgajxig-sLteZG4Sjrxz8XAY01KCegh9z7Bfx1Du6rgik_IyuSTRgo3ihsFawDbLv__IbCSy7GPX7gPES4cljadmeT7XooZw-Q4A1E79t_5zzwabr2eTfl4OAntx28g_DzQ/s320/IMG_20191018_165201_366.jpg" width="256" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kisu pitää seuraa. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Mitä itse kirjoitusprosessiin tulee, se on
varmasti kaikilla kirjailijoilla erilainen. Minä kirjoitan pari kolme tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa, ensin ensimmäisen raakaversion eli tarinan rungon,
sitten muutaman editointikierroksen, ja jossain vaiheessa kustannustoimittaja liittyy mukaan. Taustatietojen hakemiseen menee oma aikansa, samoin nimien
valitsemiseen ja erilaisten juonikuvioiden miettimiseen ja henkilöhahmojen
luomiseen. Miljöön valitsen jo tarinaa hahmottaessani ja käyn tutkimassa tapahtumapaikkoja kameran kanssa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Viimeksi eilen minulta kysyttiin, että mistä
tarinani oikein tulevat, miten oikein keksin kaiken. Totta puhuen en tiedä.
Jostain ne jutut vain pulppuavat, saavat alkunsa pienestä ideansiemenestä ja
kasvavat kokonaiseksi käsikirjoitukseksi, kirjaksi. Ja aina se on yhtä
hykerryttävää saada sellainen valmiiksi. Totuuden portaat on nyt viittä vaille valmis. </span></div>
<br /><br />
<div>
Tutustu Totuuden portaiden kuvaukseen Into Kustannuksen <a href="https://issuu.com/intokustannus/docs/into_katalogikevat2020/10">katalogissa</a>. Julkistustilaisuus pidetään lauantaina 18.1. klo 13.30 Rikhardinkadun kirjaston Lukusalissa, Helsingissä. Tilaisuus on kaikille avoin. Tervetuloa! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Seuraa kirjailijan elämää Portugalissa Instagramissa @anu_patrakka tai facebookissa <a href="https://www.facebook.com/Kirjailija-Anu-Patrakka-110902766934731/?modal=admin_todo_tour">Kirjailija Anu Patrakka.</a> Instassa ja facebookissa luvassa makupaloja Totuuden portaista ja kuvia tapahtumapaikoilta Porton Ribeirasta. </b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-70848401845908562792019-10-15T13:41:00.002+01:002019-10-15T13:41:43.927+01:00Ummikkona ulkomailla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiddP2dHQsZ-fw8kA1cbjLw3-25UJVk4cety8_mvMQx9my1R0CuC0B_RpHMn6D5e7mCWZ_8dPm-4VIGyZ8K9VSbYVPFa7C2OaU-1Nadm1TErRbG69jElLs0gFWsJqbyI_BI3tAOVgKPcFIT/s1600/3.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1073" data-original-width="1600" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiddP2dHQsZ-fw8kA1cbjLw3-25UJVk4cety8_mvMQx9my1R0CuC0B_RpHMn6D5e7mCWZ_8dPm-4VIGyZ8K9VSbYVPFa7C2OaU-1Nadm1TErRbG69jElLs0gFWsJqbyI_BI3tAOVgKPcFIT/s640/3.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Olin muutaman päivän Münchenissa, kun alueen
suomalaisyhteisö järjesti Kulttuuritreffit. Yhdessä Sveitsissä asuvan
dekkaristi Helena Väisäsen kanssa kerroimme kirjoistamme ja kirjoittamisesta innostuneille ja kiinnostuneille kuulijoille. Tilaisuus oli todella
mukava, kiitos järjestäjille! Enimmäkseen yksinään pakertavalle kirjailijalle
kohtaamiset lukijoiden kanssa ovat antoisia ja energisoivia. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6ei7vVwoiUAGDu5YICe95Jn9rWrOu0jk2RJ0ErCjm5I_Q-rNK_yuKakSFUo6YSiv9FPpin7mYjNe4fmEklvJGyPDD4uWYSsyBgh8N2GT9Dhxed3gZPdcJlogrDbNoIVh553A8Q9LdHKa7/s1600/2.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6ei7vVwoiUAGDu5YICe95Jn9rWrOu0jk2RJ0ErCjm5I_Q-rNK_yuKakSFUo6YSiv9FPpin7mYjNe4fmEklvJGyPDD4uWYSsyBgh8N2GT9Dhxed3gZPdcJlogrDbNoIVh553A8Q9LdHKa7/s400/2.JPG" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yksin monista Ludvig II:n <br />rakennuttamista linnoista.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Parina päivänä ehdin myös tutustua kaupunkiin
ja lähiseutuun, kun Helsingistä tulleen matkakumppanin kanssa kävimme
tutustumassa Neuschwansteinin linnaan, jonka ”hullu” kuningas Ludvig II
rakennutti voidakseen elää Wagnerin oopperoiden tapahtumapaikkoja
jäljittelevässä ympäristössä. Rakennusprojekti on ollut valtava, silti kuningas
asui siellä vain puolisen vuotta ennen kuin hänet haettiin ”hoitoon” ja sillä
matkalla hän menetti henkensä. Oli miten oli, melkoisen turistirysän hän tuli
luoneeksi. Tänä päivänä Saksan valtio lienee kiitollinen. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">München oli täynnä väkeä, hetkittäin jopa
ahdistavan ruuhkainen. Kiertelin kameran kanssa hiljaisemmilla kaduilla ja totesin ettei kuvattavaa minun
makuun ole juurikaan. Rakennukset olivat liian hyväkuntoisia, liian siistissä
maalissa, rosoisuus puuttui kokonaan. Käänsin katseeni ja räpsin kuvia
rakennuksista kun ne heijastuivat vastapäisistä ikkunoista. Johan alkoi näyttää
paremmalta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqpia_v_JwykV13g2GGnnxsQravra7xP-EaWXInMG0pws_9J4f2QKMF_UajPOxx1gsVNf79EKJfp4cDIfyiIeqnQeoRtvDZFM9_DhP0D6jktzVdA5CdUT_0Z6yYkV2S-zhJi9A1EfLN_5y/s1600/9.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1083" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqpia_v_JwykV13g2GGnnxsQravra7xP-EaWXInMG0pws_9J4f2QKMF_UajPOxx1gsVNf79EKJfp4cDIfyiIeqnQeoRtvDZFM9_DhP0D6jktzVdA5CdUT_0Z6yYkV2S-zhJi9A1EfLN_5y/s320/9.JPG" width="216" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juustoa juuston päällä. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Sain mukavasti myös tuntumaa siihen, mitä
Portugalissa vierailevat ystävät ja sukulaiset kokevat kun eivät osaa sanaakaan
paikallista kieltä. Saksantaitoni rajoittuu kahteen lauseeseen, eikä niistä
kummastakaan ole matkustaessa juuri apua <i style="mso-bidi-font-style: normal;">(Ich
weist nicht</i> ja <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ich lieben dich)</i>.
Ruokalistoja ei läheskään aina ollut muilla kielillä ja kun liharuuat eivät
enää maistu, oli aikamoista arpomista mitä eteensä sai. Käsesplätzlestä saattoi
kyllä melko helposti päätellä että kyseessä on jonkinlainen juustopläjäys,
mutta Törnelprötselin ja Swineinebörtslagenhaftin tms. kanssa epätoivo iski.
Onneksi matkakumppani jaksoi kääntää käsittämättömiä ruokien nimiä ja
sain syödäkseni. Tosin kuuluisassa Hofbräuhausissa ”kasvisruoka” vaikutti
lähinnä annokselta, josta oli jätetty liha pois. Siinä oli iso taikinapallero
joka ui sienikastikkeessa, ei mitään muuta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Olin tuskin päässyt istumaan lentokentälle
vievään bussiin kun sen kuljettaja tuli hakemaan minua. Tulkiksi! Ulkona
kadulla kaukaa idästä tullut nainen halusi tietää onko illalla luvassa
liikenneruuhkaa. Hän puhui selkeää englantia, kuski ei. Nainen kysyi käsiä huitoen: <i>”Traffic
jam at six o´clock?”</i>, kuski vastaa: <i>”Ja, ja! Keine problem!”</i>. Minäkin yritin, mutta vastaus oli yhtä ristiriitainen. Kehotin naista
kysymään asiaa seuraavan bussin kuljettajalta tai hotellista. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Tätä
kirjoittaessa odotan lentoa Portoon ja kotiinpaluuta. Reissuun lähtiessäni Kisu
oli eläinsairaalassa kovan flunssan vuoksi, nyt se on kotona mutta sisälle
suljettuna. Se ei ole ollut siitä kovin mielissään vaan alkaa aamuyöstä pitää naukukonserttia. Pitää jatkaa myös huoneemme
maalausremonttia ja viidennen Portugali-dekkarin kirjoittamista. Ei käy aika
pitkäksi, toisaalta koskapa olisi käynyt. <o:p></o:p></span></div>
<br /><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMrUcTtNb_uTUy6cf4-oR5C02fmqEr4BgTNoIoqooXD0qO5Dsu_bESFXBYvnmPFLdDn_FNX1fbJAWq_8jI71Awv9kDj0et7GEsnK_cp9OOTQvA0lPn16_9fk4hYDK923doOt5SPJXS_krq/s1600/5.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMrUcTtNb_uTUy6cf4-oR5C02fmqEr4BgTNoIoqooXD0qO5Dsu_bESFXBYvnmPFLdDn_FNX1fbJAWq_8jI71Awv9kDj0et7GEsnK_cp9OOTQvA0lPn16_9fk4hYDK923doOt5SPJXS_krq/s640/5.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">On sitä ruskaa muuallakin kuin Suomessa. </td></tr>
</tbody></table>
<br />Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-49641904501782291062019-09-25T15:22:00.003+01:002019-09-25T18:45:41.470+01:00Menestyksen mittarit<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYrxenfqp4aDlp29AL6OYLXat3nqP34rMnuCpDoszZRLfcemK7_siWufBMvrnjAi8m0f83hoWF3O93t4fUW5VCjvI-JZIx0fMSweChIfEQJmsovinwxUtkXyq7h6qq-_PasM-QwtvJuVcl/s1600/DSC_1046.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1188" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYrxenfqp4aDlp29AL6OYLXat3nqP34rMnuCpDoszZRLfcemK7_siWufBMvrnjAi8m0f83hoWF3O93t4fUW5VCjvI-JZIx0fMSweChIfEQJmsovinwxUtkXyq7h6qq-_PasM-QwtvJuVcl/s320/DSC_1046.JPG" width="237" /></a>On vaikeaa elää tässä hetkessä. Joko
sitä murehtii tulevia tai märehtii menneitä, rakentaa itselleen häkin jonka
kaltereiden takaa tarkastelee elämäänsä eikä huomaa olevansa omien ajatusmalliensa
vanki. Hetkessä oleminen on samaa kuin pysähtyminen, ja sehän ei meille sovi. Aina pitäisi olla liikkeessä tai muuten hukkaa arvokasta aikaa.<br />
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Tällä hetkellä istun nukkuvan Kisun vieressä
vilkkaan Suomessa vietetyn viikon jälkeen. En märehdi enkä murehdi vaan
iloitsen viikon kohokohdista: mahtavasta Dekkarifestivaalista, ryhmähaleista
kummilasten kanssa, täydestä korillisesta herkkutatteja, elämäni ensimmäisistä
veriseitikeistä (sopiva sieni dekkarikirjailijalle), perheen ja ystävien
tapaamisista, metsäretkistä ja majapaikan rauhasta. Ei liene yllättävää, että
kotiinpaluu tuntuu mielialassa lievänä notkahduksena. Järkyttävän kostea ilma
ei edesauta asiaa. Kokemuksesta tiedän, että huomenna tai viimeistään
ylihuomenna olo on normalisoitunut. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://scontent.fopo3-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/70894519_10157520087552346_7630060361130967040_n.jpg?_nc_cat=110&_nc_oc=AQkMRMWCDR6Ve-Q8b0R3Ol0DqrwWLtTLbCZxLhLD4xhlXnP68NuowNOSVTL7r01pNVY&_nc_ht=scontent.fopo3-1.fna&oh=12fcdfc37b41a232665b47eccec6fb91&oe=5E2C9523" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://scontent.fopo3-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/70894519_10157520087552346_7630060361130967040_n.jpg?_nc_cat=110&_nc_oc=AQkMRMWCDR6Ve-Q8b0R3Ol0DqrwWLtTLbCZxLhLD4xhlXnP68NuowNOSVTL7r01pNVY&_nc_ht=scontent.fopo3-1.fna&oh=12fcdfc37b41a232665b47eccec6fb91&oe=5E2C9523" width="223" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näin runsas tattisaalis oli suuri saavutus. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Helsingissä Paasitornissa järjestetty
Dekkarifestivaali keräsi kokoon sankan yleisön ja parisenkymmentä kirjailijaa
eri Pohjoismaista. <a href="http://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/09/dekkarifestivaalit-kirjarouvan-silmin.html">Kirjarouvan elämää</a> -blogissa on kattava kuvakooste tapahtumasta. Olin haastateltavana yhdessä Matti Remeksen ja Heikki
Valkaman kanssa, aiheena oli miljöön merkitys dekkarissa. Keskustelu liikkui Hangon, Portugalin ja Japanin välillä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Parikin ihmistä kysyi
minulta että jännittikö esiintyminen. Ei jännittänyt, olen sen verran tylsä viilipytty. Jos jotain jännitin niin sitä, että kuuluuko nälkäisen vatsani
murina mikrofonin kautta yleisölle. Jäi nimittäin välipala syömättä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Paneelihaastattelun jälkeen kiiruhdin
pikatreffeille muutaman lukijan kanssa. Viiden minuutin ajan sain kertoa
viimeisimmästä kirjastani, Syyllisyyden rannasta, ja viidentoista minuutin ajan
osallistujat saivat tentata minua. Syntyi antoisa keskustelu. Pidän sellaisesta
enemmän kuin ison mykän yleisön edessä puhumisesta. Yksin puurtavalle
kirjailijalle vuorovaikutus on kullanarvoista. Se ikään kuin muistuttaa että kirjoitusprosessin toisessakin päässä on elämää. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sain tutustua myös muutamaan kirjailijaan.
Mistä kirjailijat puhuvat keskenään? Kirjoitusprosessista, työtavoista,
meneillään olevista hankkeista ja vähän muustakin. Puheenaiheet ovat kutakuinkin
samoja oli sitten keskustelukumppanina aloitteleva tai jo asemansa vakiinnuttanut
kirjailija. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjl0WdetenHByM4VR1EAZGe_YiJ7m1biBNuKhWEueZq7qbUmCmFML8zkjBuhkdd7aXfVNXyv0WAOjS2qRoklEnw3wUJjphUDciYFhCWKz1qmxvY2niZ-ofvBFopGfQDUiFWx_6xmIhWcvyR/s1600/oodi2.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1025" data-original-width="1600" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjl0WdetenHByM4VR1EAZGe_YiJ7m1biBNuKhWEueZq7qbUmCmFML8zkjBuhkdd7aXfVNXyv0WAOjS2qRoklEnw3wUJjphUDciYFhCWKz1qmxvY2niZ-ofvBFopGfQDUiFWx_6xmIhWcvyR/s400/oodi2.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Oodiin menossa. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Myöhemmin Matti Remes kertoi kirjoittaneensa menestystä
käsittelevän tietokirjan yhdessä Päivi Remeksen kanssa. Siihen he
haastattelivat ihmisiä elämän kaikilta laidoilta, kysyivät miten kukakin
menestyksen määritteli. Yllättäen useimmat haastatelluista eivät mitanneet menestystä rahalla, vaan aivan
toisenlaisilla, pehmeämmillä arvoilla. Aion hankkia kirjan käsiini jossain
välissä, sillä aihe alkoi kiinnostaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Jäin miettimään menestyksen mittaa.
Kirjailijan menestys on nopeasti ajateltuna helppo määritellä: kirjaa myydään runsaasti,
sitä käännetään muille kielille ja siitä tehdään elokuva. Ei riitä, että kirja
on hyvä tai erinomainen. Menestyksen saavuttamiseksi tarvitaan paljon muutakin
kuten markkinointia, myyntiponnistuksia, onnea ja sattumaa. Sitäkin, että
kirjoittaa oikeasta aiheesta oikeaan aikaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxPxD1lsY6ZSSQGilAkP-Y-fzBg_imyT67HVin38qJx22-8JelS1ssWooqo7R1s_MX9e-6QQAcYcQzu3YmJtx80bQkyfY_dQbc0rrNoqVD-KDc2AHCHhz78EDXZLn7eSQxPohAEgA5kJKd/s1600/oodi1.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1082" data-original-width="1600" height="270" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxPxD1lsY6ZSSQGilAkP-Y-fzBg_imyT67HVin38qJx22-8JelS1ssWooqo7R1s_MX9e-6QQAcYcQzu3YmJtx80bQkyfY_dQbc0rrNoqVD-KDc2AHCHhz78EDXZLn7eSQxPohAEgA5kJKd/s400/oodi1.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Oodi on suurmenestys! </td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Jos myyntiä pitää menestyksen mittarina, eivät
kaikki kirjailijat voi millään olla menestyneitä. Kirjamarkkinat ovat
yksinkertaisesti liian pienet. Kaikille ei riitä. Ehkä menestyksen voisikin
määritellä toisin, siten, että on onnistunut työssään silloin kun kirja löytää
lukijansa ja tarjoaa heille antoisan lukuelämyksen, sellaisen, joka jää
mieleen. Että pistäessään kirjan kiinni lukija ajattelee että vau, olipa
hyvä kirja, ja jää vielä vähäksi aikaa leijumaan sen maailmaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Lukijoilta saatu palaute on sekin kirjailijalle kullanarvoista. Miten muuten voisi tietää onnistuneensa. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Näiden pohdintojen jälkeen on aika keskittyä viidennen
Portugali-dekkarin kirjoittamiseen. Jälleen kerran olen kirjoittanut itseni umpisolmuun,
mutta uskon lapsenomaisesti että se solmu vielä aukeaa, kuin itsestään. Ovathan
ne aiemminkin auenneet. <o:p></o:p></span></div>
<br />Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-49612905469860624742019-08-29T17:14:00.001+01:002019-08-29T17:31:57.057+01:00Ei tämän täydellisempiä<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLd7GyxEwUGEte86x04xAaQnqZwX1QphiFmGAMv4Xpt6iMpLS1i6Zp1vCnj58vn4sjimp2gqO4_P0bwjzYBUOFEv3MpC5fD5tlIWCsywcuwtLncDFBdPXHOYAbV-g3yWnfRTIbMFRjCfYB/s1600/a7.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="493" data-original-width="480" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLd7GyxEwUGEte86x04xAaQnqZwX1QphiFmGAMv4Xpt6iMpLS1i6Zp1vCnj58vn4sjimp2gqO4_P0bwjzYBUOFEv3MpC5fD5tlIWCsywcuwtLncDFBdPXHOYAbV-g3yWnfRTIbMFRjCfYB/s320/a7.jpg" width="311" /></a>Yritin jokin aika sitten lohduttaa puolisonsa
menettänyttä tuttavaa. Sanoja oli tietenkin vaikea löytää, ja vaikka kuinka
tarkkaan yritin miettiä niitä, jälkikäteen tuntui siltä että sanoin, tai siis kirjoitin, toisin kuin mitä tarkoitin. Vietin pari unetonta yötä itseäni soimaten. Sanoja ei voi koskaan vetää takaisin.</div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Ihmiselämään kuuluu niin hyviä kuin pahoja
asioita. Se on luonnollista ja niin itsestäänselvää, ettei sitä oikeastaan tarvitsisi edes sanoa. Elämä ei ole pelkkää ruusun terälehdillä tanssahtelua,
välillä jalka osuu piikkiin, se sattuu, se jättää jälkensä, mutta siitä myös opimme
jotain. Vastoinkäymisissä voi löytää itsestään voimavaroja, joiden
olemassaolosta ei ollut aiemmin edes tietoinen. Rämmimme yli pahimman,
mukaudumme ja sopeudumme ja elämä löytää uuden uomansa. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Toisessa rikosromaanissani Kuolet vain
kahdesti todetaan: ”Joskus täytyy tapahtua jotain pahaa, että pääsee
tapahtumaan jotain hyvää.” Asioiden pitää tapahtua tietyssä järjestyksessä tai
muuten ne jäisivät kokonaan tapahtumatta. Yksi asia johtaa toiseen, elämä
kuljettaa eteenpäin vaikka aluksi voi tuntua siltä että kaikki on loppu. Ei se
ole. Se on vain uuden alku.</div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Lähdin lähes päivälleen seitsemän vuotta sitten Irtiottoon koska rakas isäni kuoli. Tuntui,
että aika oli kypsä tavoitella sitä mitä olin aina halunnut saavuttaa ja aina tiennyt, että
jonain päivänä minun pitää edes yrittää. Jostain sain rohkeutta ja pelkoni hävisivät, uskoin
vahvasti siihen että näin minun pitää tehdä. Surua ja ikävää se ei tietenkään
poistanut tai edes vähentänyt, olen oppinut elämään niiden kanssa, niistä on
tullut osa elämää. Ihminen mukautuu ja sopeutuu. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Tein Irtioton myös siksi, koska olin vuosia
ollut narsistin hampaissa työpaikalla. Ei suoraan, vaan selän takana puukottaen.
Minulle kerrottiin siitä, mutta minulla ei ollut voimia eikä lopulta enää haluakaan
tehdä asialle mitään muuta kuin lähteä pois. Ihminen, jota olin pitänyt
ystävänäni, ei totisesti ollut sitä. Ei se ole petoksista pahin, mutta aika
läheltä liippaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtDOHWyAg-klqh_Xo_j9g7KPvTlcgcna4v5X9ajzFpBjHOWntZRo6wJXf9KR9jBbCU6uUxwDO496rlKQZBNpSorrcnwRzVFsyruLgrJY5dJDwgHRPKzKJi4JDwBiK6jwzOntSEr9AZnrsC/s1600/098.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtDOHWyAg-klqh_Xo_j9g7KPvTlcgcna4v5X9ajzFpBjHOWntZRo6wJXf9KR9jBbCU6uUxwDO496rlKQZBNpSorrcnwRzVFsyruLgrJY5dJDwgHRPKzKJi4JDwBiK6jwzOntSEr9AZnrsC/s400/098.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Kaksi hyvin erilaista ja hyvin raskasta
koettelemusta, joita ilman en olisi nyt tässä kirjoittamassa sinulle,
Rakas Lukija, enkä myöskään olisi kirjoittamassa viidettä rikosromaaniani. Se,
että lapsesta asti toivomani asia on toteutunut, on parasta mitä minulle on
ikinä tapahtunut, mutta on tapahtunut muutakin hyvää. Perheemme ja sukumme on tiivistänyt rivejään, ja Irtioton myötä olen saanut tavata monta ihanaa ihmistä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><br /></i></span></div>
<i>Joskus täytyy tapahtua
jotain pahaa, että pääsee tapahtumaan jotain hyvää. </i>Meidän pitää ensin mennä rikki, että voisimme eheytyä.<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Moni asia on tietenkin kiinni ihmisestä
itsestään. Mistä vahvuus kumpuaa? Miksi toiset ovat heikompia? Olemme
erilaisia, elämme erilaiset elämät ja suhtaudumme vastoinkäymisiin eri tavoin.
Itsesäälin hetkinä surkuttelen kohtaloani, elämää samassa talossa hermoja koettelevan muistisairaan kanssa – enkö muka ansainnut parempaa? Miksi joku muu
saa enemmän ja hienompaa? Sitten yritän ryhdistäytyä ja mietin mitä voisin tästä kaikesta oppia, miten voisin kehittää itseäni ja kärsivällisyyttäni, miten selvitä
kunkin konfliktin yli tyynenä kuin tuuleton pakkasyö. Mutta entä jos minusta näiden koettelemusten kautta tulee vielä nykyistä vahvempi, miten sitten käy jos en enää tarvitse ketään?
Eikö se olisi aika surullista? Eikö se olisi aika yksinäistä?</div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLQjottCZLB6gOYVSjljnWosn2aUP00RZgUctfpaMO3gStwcsfcZRgj1EcGiF0lmqtQ-DWpFSGyrGXCKD-JSAlte0pobzd9MZ0wwTT4hw30SPshfQ2VISicLo_-Dsbhl7MZNIenloW1OtW/s1600/104.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLQjottCZLB6gOYVSjljnWosn2aUP00RZgUctfpaMO3gStwcsfcZRgj1EcGiF0lmqtQ-DWpFSGyrGXCKD-JSAlte0pobzd9MZ0wwTT4hw30SPshfQ2VISicLo_-Dsbhl7MZNIenloW1OtW/s400/104.jpg" width="400" /></a><span lang="FI">On meillä lupa olla joskus heikkoja ja
epätäydellisiä. Riittää, että tekee parhaansa. Sallitaan puutteet itsessämme ja suvaitaan ne toisissamme. Vahvempia meistä voi tulla elämän myötä, mutta ei tämän täydellisempiä. Se on oikeastaan aika helpottavaa. <o:p></o:p></span></div>
<br />
<br />
Kuvituksena löytöjä Atlantin rannalta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-3580654569573868862019-08-15T15:47:00.001+01:002019-08-15T15:47:15.508+01:00Lakkoilua ja lukemista<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuk5U2OcMAscAfCgZHo8-KIMHstCqZY02nikEUrMW4BrIo2qRCZBY07mBD6yMH2ojHpExTb9qg3DXl9lBun2zNwPRu_x7sTDL0K6N10VZ9_5IwP6ppOXhFIOC9Jn4MVzPLy3x2PjeDxD09/s1600/15.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1077" data-original-width="1600" height="268" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuk5U2OcMAscAfCgZHo8-KIMHstCqZY02nikEUrMW4BrIo2qRCZBY07mBD6yMH2ojHpExTb9qg3DXl9lBun2zNwPRu_x7sTDL0K6N10VZ9_5IwP6ppOXhFIOC9Jn4MVzPLy3x2PjeDxD09/s400/15.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Kysyin Carlosilta aihetta blogikirjoitukseen,
ja hän ehdotti tämän hetken kuuminta puheenaihetta, vaarallisten aineiden
kuljettajien lakkoa. Viime päivinä uutisiin ei ole juuri muita aiheita
mahtunut ja olen taipuvainen ajattelemaan, ettei maailmalla ole tapahtunut yhtään mitään. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Lakon hehkutus aloitettiin mediassa jo muutama päivä ennen lakon alkamista,
sillä seurauksella että polttoainetta jonotettiin ympäri maata ja ainakin
Bragasta kuului, että marketista loppui maito kun ihmiset hamstrasivat
elintarvikkeita. Yleinen hysteria valtasi maan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Hallitus on julistanut maahan energiakriisin
ja sen varjolla pakottaa osan kuljettajista töihin. Kieltäytyjiä uhkaa syyte
kansalaistottelemattomuudesta ja jopa kahden vuoden linnakeikka. Neljä
kuljettajaa oli haettu kotoa töihin poliisin voimin. Polttoainerekkoja ajetaan
myös kansalliskaartilaisten voimin ja poliisisaattueessa keskellä yötä.
Ajoneuvojen ja lentokoneiden menovesi näyttää olevan elintärkeää. Ilman sitä
maa pysähtyy.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCGT1PiyrXUjdFYt2TGYuhEUfz8n0DsAiG67QCDQpq8VLSbvtzfMipeKa7ldjjUXOI1c-BsgN3M1g16JtoGRJlwsNUIP6uen0k2uz6HsFqp5QRe4tUiRUQBjhvk98Qp22G98pxxPig9YOV/s1600/14.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCGT1PiyrXUjdFYt2TGYuhEUfz8n0DsAiG67QCDQpq8VLSbvtzfMipeKa7ldjjUXOI1c-BsgN3M1g16JtoGRJlwsNUIP6uen0k2uz6HsFqp5QRe4tUiRUQBjhvk98Qp22G98pxxPig9YOV/s400/14.JPG" width="266" /></a><span lang="FI">Lakko ajoitettiin tietenkin pahimpaan
loma-aikaan, jolloin puoli Portugalia suuntaa Algarven rannoille ja tietenkin omilla autoilla. Tänä
eduskuntavaalivuonna kuljettajien lakko on jo ainakin ziljoonas ja tuskin jää viimeiseksi.
Kuljettajien ammattijärjestö on näreissään siitä, että lakko-oikeutta rajoitetaan. Kansalaisten sympatiat ovat kuitenkin vähissä, kun lakolla kinutaan
palkankorotuksia parin vuoden päähän. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Lakkoilu on toiselle työtä tekevien etuoikeus.
Carlosin kanssa tuhahtelemme uutisia seuratessamme. Karjankasvattajan tai
kirjailijan lakko ei kiinnostaisi ketään, vaikka meillä voisi olla ihan
asiallisia vaatimuksia: että luonnonmukaisesta, ei-tehokasvatetusta lihasta maksettaisiin laatua
ja työmäärää vastaava hinta, että e- ja äänikirjojen kirjastolainoista maksettaisiin
kirjailijalle korvausta kuten painettujenkin kirjojen lainoista, ihan näin
esimerkiksi. Lainsäädäntö laahaa teknisen kehityksen perässä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Kirjailijana en voi lakkoilla enkä kyllä
haluaisikaan, mutta voisimme koota joukkomme mielenilmaukseen, jossa toisimme
esille huolen lukemisen vähentymisestä ja lukutaidon heikkenemisestä Suomessa,
kuten viime vuosina on toistuvasti uutisoitu. Meillä kirjailijoilla pitäisi tietenkin
olla tarjota ratkaisuja lukemisen lisäämiseen, mutta olemme aika voimattomia
kilpailevien kanavien – television ja varsinkin internetin – rinnalla. Hauska
valokuva tai videoklipin pituinen pätkäviihde menee paljon helpommin alas kuin
kokonainen kirja. Ei tarvitse keskittyä muuhun kuin plaraamaan puhelimella seuraavaan.
Aivoja tarvitsee käyttää minimaalisen vähän. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPy1Vom_rzrExA5uwODbOAYnJWp37X9-E_9kAJL6xp_ldKk0fey-S0N9Yl6bEyWbVP6mRepteV27lWhNqSvum_NUfZYPST7gdGf0Zks0j9HZW2auPZAeTVUeYd83hDm8Yp9xjkKZGbIMAN/s1600/6bw.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPy1Vom_rzrExA5uwODbOAYnJWp37X9-E_9kAJL6xp_ldKk0fey-S0N9Yl6bEyWbVP6mRepteV27lWhNqSvum_NUfZYPST7gdGf0Zks0j9HZW2auPZAeTVUeYd83hDm8Yp9xjkKZGbIMAN/s400/6bw.JPG" width="266" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Entä jos jokainen peruskoulun päättävä saisi
valtiolta sadan euron lahjakortin kirjojen hankkimiseen? Entä jos älypuhelimen
käytölle asetettaisiin alaikäraja, holhousyhteiskunnassahan se ei vaatisi edes
eduskuntavaalien yli vetkuttamista. Entä jos kepin sijasta tarjottaisiin
porkkanaa, pieni palkkio lapselle kirjan lukemisesta? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">En ala paasaamaan lukemisen hyödyistä enkä sen
sivistävästä ja empaattisuutta lisäävästä vaikutuksesta. Johan eräs
suomenruotsalainen kirjailija totesi tyhjentävästi: ”Lukeminen kannattaa aina.” Uskotaan niin. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<b><br /></b></div>
<div class="MsoNormal">
<b>Kirjailijan arkea voi nyt seurata facebook-kirjailijasivullani (Kirjailija Anu Patrakka) ja Instagramissa (@anu_patrakka). Myös täällä blogin puolella on muutoksia: kirjoille, arvioille ja haastatteluille on omat sivunsa, jotka löytyvät yläpalkista, matkapuhelimella valitsemalla blogiotsikon alla nuolesta. </b></div>
<br />
<b><br /></b>
<b><br /></b>
Kuvissa portaita Porton Ribeirasta. Miksi? No siksi, koska tammikuussa ilmestyvän kirjani nimi on Totuuden portaat.Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-56180786192320775342019-07-25T15:38:00.000+01:002019-07-25T15:58:10.663+01:00Insomnia<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYS8YDUb1qMZh2BHaSNDLNfjKnwSJXuAIhYtivZijN-PWWNzqM6h-0qc2rPVXQfNeNNy9yH5kz_FdEcaMzLiu97SC4qtnHh8w274wNs-_mpfRQtWahMfkBpqh7ZVkDBf4qMulWKOqCYYCS/s1600/a1.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYS8YDUb1qMZh2BHaSNDLNfjKnwSJXuAIhYtivZijN-PWWNzqM6h-0qc2rPVXQfNeNNy9yH5kz_FdEcaMzLiu97SC4qtnHh8w274wNs-_mpfRQtWahMfkBpqh7ZVkDBf4qMulWKOqCYYCS/s400/a1.JPG" width="266" /></a></div>
Herään johonkin. Mihin? On hiljaista. Ei ole
hiljaista. Pöllö kiljuu kiivipuiden suunnalla. Katua pitkin kaahaa auto, joka
herättää naapurin koirat räksyttämään metalliportin takana. Korvat soivat ja
vierustoveri hengittää syvää unta. Kohotan päätäni ja katson sängyn toisella
puolella olevaa kelloradiota, turhaan. Erotan vain jotkut punaisista numeroista.
Ykkösen ja nelosen. Kauheaa miten näkö on heikentynyt.<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Nousen käydäkseni vessassa. Vaikkei juuri nyt
ole hätä, kohta on kuitenkin. Käyn kaiken varalta ja palatessani juon pari
hörppyä vettä. Janottaa. Käyn pitkäkseni toiselle kyljelle ja haen mukavan
asennon, sellaisen, ettei lonkkaa särkisi. Porton lentokentälle laskeutuva
rahtikone kohisee ohi. Kellon täytyy olla kolmen tienoilla. Nyt se alkaa taas.
Valvominen. Ei uneta yhtään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Ajatukset karkaavat ensin käsillä olevaan
kirjoitusprojektiin. Mietin juonenkulkua, umpikujia joihin olen itseni
kirjoittanut, henkilöhahmoja ja yksittäisiä lauseita. Solmukohdat aukenevat
aamuyöllä kun ajatus on kirkkaimmillaan. Jotta vielä aamulla muistaisin yön aikana
keksityt ratkaisut minun täytyy painaa ne mieleen. Toistan niitä kuin mantraa jonkinlaisen muistijäljen aikaansaamiseksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Riisun sukat, käännän kylkeä ja hörppään
vettä. Ajatukset livistävät muihin asioihin. Nykyisen elämäntilanteen
haasteisiin, menneisiin tapahtumiin, isän ja äidin kuolemaan, kaikkeen
sellaiseen mitä aamuneljän aikoihin ei missään nimessä kannattaisi ajatella. Ainakin
alkuyön aikana kuivuneet silmät saavat kostuketta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZKeqjyAHCNA-TStFxk9VrwvNc7pHr2N4subwsMcaa4auwzmLpJJuYRZiUUbuPmA5KnweuEY_IJZ5i2KqaHv6pru-58aog4-f-eG9OQL5cpnkqjclk1Msd44pQFQVFPyWvthP1RFwsBfOT/s1600/a3.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZKeqjyAHCNA-TStFxk9VrwvNc7pHr2N4subwsMcaa4auwzmLpJJuYRZiUUbuPmA5KnweuEY_IJZ5i2KqaHv6pru-58aog4-f-eG9OQL5cpnkqjclk1Msd44pQFQVFPyWvthP1RFwsBfOT/s400/a3.JPG" width="266" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Vaihdan taas asentoa ja vedän tyynyn mahan
alle. Yritän hengittää hitaasti ja syvään ja keskittää ajatukset rauhoittavaan
mielikuvaan. Siinä istun hiekkarannalla auringon laskiessa. Vieressäni on joku,
ihminen jota ei ole olemassakaan. Juttelemme. Mielikuvassa aurinko laskee, oikeassa elämässä värähdän vilusta. Se
ennakoi nukahtamista, mutta havahdun siihen. P</span>uen sukat takaisin, vedän peittoa olkapään yli ja huokaisen. Taivaalla kohisee lentokone toiseen suuntaan. Kellon täytyy
olla viisi eikä ole kovin sumuista. KLM:n lento Amsterdamiin on aamun
ensimmäinen. Lentokentän läheisyys on kätevää silloin kun itse matkustaa, muulloin ei. </div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Torkahdan ja jos hyvin käy, nukun sikeästi aamukuudelta
alkavan lentosuman yli. Kahdeksalta, kun vierustoveri alkaa heräillä ja
huokailla ja verrytellä puutuneita käsiään, herään jostain syvän tyrmän pohjalta.
Haluaisin jäädä sinne vielä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Olen valvonut aamuöisin lähemmäs kolmekymmentä
vuotta, ainakin siitä asti kun asuin rivitalossa pienessä porvoolaiskylässä ja lehtiä
jakava naapuri palasi aamuyöllä töistä, kolautti etuoven kiinni ja pisti pesukoneen päälle. Sen ääni
kantautui lattiavaluja ja Hästensin puujalkoja pitkin ja yksittäispussitettujen
jousten kautta korviini kaikumaan. Hur hur hur, tauko. Hur hur hur, tauko. Lopulta
linko ja veden lorina viemäriin. Siihen heräsin mutten siihen kun naapuritontille laskeutui kerran alkuyöstä Mediheli. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Kymmenen vuotta myöhemmin valitin
aamuöistä heräilyä työterveyslääkärille. Hän kehotti menemään myöhemmin nukkumaan. Kokeilin. Silmät ristissä valvoin iltayhteentoista saakka ja sain siirrettyä heräämistä tunnilla eteenpäin. Unen määrä pysyi
vakiona eikä se tuntunut riittävältä, ei ainakaan talvisin. Torkuin junassa mutta niinhän kaikki tekivät. Kesäisin
nousin toisinaan aamuviideltä ja lähdin töihin. Olin siellä ensimmäinen, vaikka
työmatkaan oli vierähtänyt tunti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKxzbS-zJTkE2o38bOhb9E8SvG2l-QsIZ9Ggiacf0T-_436ok0xsKGixk9M5SyH6HzDNJqWRwDw9-ziLg_WDpxlyhxku94MeoD4dpJOFLs8E5F-nZaxSypQNwz0yDxj8sG-7MM6dZlrm4P/s1600/a2.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKxzbS-zJTkE2o38bOhb9E8SvG2l-QsIZ9Ggiacf0T-_436ok0xsKGixk9M5SyH6HzDNJqWRwDw9-ziLg_WDpxlyhxku94MeoD4dpJOFLs8E5F-nZaxSypQNwz0yDxj8sG-7MM6dZlrm4P/s400/a2.JPG" width="266" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Vuosi sitten pyysin perhelääkäriltä
unilääkereseptiä sellaisten päivien varalle, jolloin pitäisi olla virkeänä.
Silloin kun olisi esimerkiksi opaskeikka tai kirjaesiintyminen. Lääkäri motkotti unilääkkeiden aiheuttavan riippuvuutta ja määräsi valerianatabletteja. Kokeilin sellaista taas viime yönä. Aamukolmen
sijaan heräsin puoli yhdeltä (katsoin kelloa silmälasien kanssa), nukuttuani vasta tunnin verran. Valvoin,
nukahdin ja heräsin toistamiseen kuuntelemaan lentokoneita. Aamukahdeksalta
olin taas tutussa tyrmässä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Olen kokeillut lääkkeeksi fyysistä rasitusta.
Siitä ei ole apua. Herään silti ja makaan ihan raatona enkä jaksa edes
ajatella. Iltalukeminenkaan ei tehoa. Nukahtaminen illalla ei ole mikään ongelma.
Suljen silmät ja kops. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Vuorokausirytmini on kai tällainen. Ei se
haittaa nyt, kun ei tarvitse aamulla nousta töihin. Saan unta riittävästi,
mutta sängyssä kuluu ihan liian paljon aikaa. Olisi niin paljon tekemistä, niin paljon kirjoitettavaa vielä. </span></div>
<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Kuvissa jälleen unikoita. Ollessani vauva äiti alkoi ihmetellä kun nukuin koko ajan. Syyksi selvisi vatsakouristuksiin määrätty oopiumia sisältänyt lääke. Se oli silloin 60-luvulla. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOm5PeDw-k_H47F8w7grmvPlSFtlWaApwKhJyZ7_xRqf5F2eh6EF_-wkyn0ZM4c_FaBhyvdDlW3sjqRpKO8QkuAgAzZOEgQAIK5oz647-aMor3SAWQbrh0Zr-PPrBlFcb7z4mIzj9HonFY/s1600/a4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOm5PeDw-k_H47F8w7grmvPlSFtlWaApwKhJyZ7_xRqf5F2eh6EF_-wkyn0ZM4c_FaBhyvdDlW3sjqRpKO8QkuAgAzZOEgQAIK5oz647-aMor3SAWQbrh0Zr-PPrBlFcb7z4mIzj9HonFY/s640/a4.JPG" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-55723096808178687482019-07-13T15:10:00.001+01:002019-07-13T15:10:24.460+01:00Maajussille morsian<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTLg6xnuvsVk31XsxclSht1AEtLqra8IzL6sV_KnfwkHUhgiyTDDarPaRT-_VI58HPRyFqoyPfdyne0YCqsgm5LkKb-HWQK1BJUd8TwHcuPMioPR_K_xhhJAsbi6cDrlhFIo_yvUA3L338/s1600/b4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTLg6xnuvsVk31XsxclSht1AEtLqra8IzL6sV_KnfwkHUhgiyTDDarPaRT-_VI58HPRyFqoyPfdyne0YCqsgm5LkKb-HWQK1BJUd8TwHcuPMioPR_K_xhhJAsbi6cDrlhFIo_yvUA3L338/s640/b4.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Portugalin televisiossa on viime aikoina
esitetty Suomessakin toteutettua reality show -ohjelmaa, jossa maanviljelijöille
etsitään morsiamia. Olemme luonnollisesti seuranneet sarjaa uteliaina. Tottahan
maatilalla asuvia kiinnostavat muiden vastaavien touhut. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Maatiloilla morsiankandidaatit on pistetty töihin.
Ohjelmassa on ollut niin taimien suojausta villisioilta kuin possujen
ruokkimista ja heinän talikointia. Ihmettelin kerran, että miksi naisten pitää
osallistua maatilan töihin, voisihan heillä olla omakin ammatti ja ura. Vastaus
tuli naurahduksen kera: yleensä maanviljelijät naivat maatalon tyttöjä, jotka
tietävät mistä on kyse. Työnteosta aamusta iltaan. Se on elämäntapa ja vieläpä sellainen, jolla saa vahvan sydämen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Totesin siihen, että kävipä Carlosilla sitten
huono tuuri kun minut sai. Paitsi että istun osan päivästä nenä kiinni
tietokoneessa, olen välillä myös päiväkausia matkoilla. Varsinaisiin maatilan
töihin en ole osallistunut pitkään aikaan, ennen kuin viime viikolla. Carlos
nimittäin veti moottorisahalla polven auki. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb1l70_awmhEQFrmP95pJpY9FKgrwVwGTXCQZbKklYswqqf1sd09NqGr4je9caNwIdiKj-Ikxf0S0PGYyMeuCv2yaOpVllPqD1avDlDqw674frULk_dTT_h0aFSZoCfGuM-L4mu7DGmmjI/s1600/b1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb1l70_awmhEQFrmP95pJpY9FKgrwVwGTXCQZbKklYswqqf1sd09NqGr4je9caNwIdiKj-Ikxf0S0PGYyMeuCv2yaOpVllPqD1avDlDqw674frULk_dTT_h0aFSZoCfGuM-L4mu7DGmmjI/s640/b1.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Sinä päivänä oli valmistunut neljännen
Portugaliin sijoittuvan rikosromaanini käsikirjoitus. Totuuden portaat ilmestyy
tammikuussa 2020. Tarkoitus oli juhlistaa monta kuukautta kestäneen työrupeaman
päättymistä lasillisella portviiniä, mutta ilta kuluikin sairaalan
päivystyksessä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Aluksi tilanne näytti pahalta ja olin jo
soittaa ambulanssin. Verenvuoto saatiin kuitenkin tyrehtymään nopeasti, ja
polvi paketoituna Carlos ajoi itse sairaalaan. Lähdin mukaan kaiken varalta. Yllättävää
oli se, etten pyörtynyt. Yleensä pelkkä haavan läsnäolo on riittänyt viemään
jalat alta. Nyt näin ison avohaavan ja kipitin hakemaan ensiaputarvikkeita ja autoin
tekemään improvisoidun puristussiteen. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Mietin myöhemmin, että ovatko vuodet
maatilalla karaisseet, vai murhatarinoiden kirjoittaminen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Sairaalassa ollessamme vuokralaisemme soitti
ja kysyi mikä on tilanne. Vanharouva oli kertonut, että ”nyt Carlos kuolee”.
Palatessamme kotiin iltakymmeneltä oli keittiön ovi lukossa ja vanhus teillä
tietymättömillä. Hän löytyi sitten vuokralaisen luota keittoa syömästä. Keittiönoven
avainta ei ole löytynyt vieläkään. Hän on laittanut sen niin varmaan talteen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Lämmitti mieltä, kun vuokralaisemme huolehtivat
vanhastarouvasta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw0BFa9iV94IgmYIXz-Hsg_HnhV9yl74v5rxKYVJLE9p25PNkXpa8IKOiVi_6uQh4hyobmbUw9hDrW9d_5EDr09gzkGVxkRKl9QujNKpSZSUnNNn5ldPWiCMoeSb17q1wspjzkB638_MEN/s1600/b3.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="970" data-original-width="1600" height="388" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw0BFa9iV94IgmYIXz-Hsg_HnhV9yl74v5rxKYVJLE9p25PNkXpa8IKOiVi_6uQh4hyobmbUw9hDrW9d_5EDr09gzkGVxkRKl9QujNKpSZSUnNNn5ldPWiCMoeSb17q1wspjzkB638_MEN/s640/b3.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Siksi illaksi suunniteltu herkkuillallinen,
mustekalan lonkerot, vaihtuivat einespizzaan. Pääasia kuitenkin, ettei polven kanssa
käynyt pahemmin. Haava paranee hiljalleen ja nyt, yli viikkoa myöhemmin,
kävelykin on helpompaa. Parina ensimmäisenä päivänä autoin kuitenkin karjan
ruokkimisessa, ja Carlosin poika tuli tällä viikolla avuksi. Olenkin ihan
naatti, sillä pistin pojan myös siivoustöihin ja olen tietenkin itse ollut
siinä mukana. Vielä en ole esittänyt varovaista toivetta ikkunoiden pesusta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Kesä etenee hautovan helteisenä. Ukkonen
jyrähtelee toisinaan, mutta vettä ei ole satanut. Viimeisin nautavauva syntyi
hyvään aikaan ja ilman apuja. Yhtenä hetkenä lehmä oli pitkällään laitumella,
luulimme sen vain nukkuvan ja nauttivan, mutta hetkeä myöhemmin laitumelle <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>oli pullahtanut uusi tulokas. Naaras, joten se
jää tänne kasvattamaan laumaa. Alle puolen tunnin ikäisenä se pyrki jo
sorkilleen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Polven hiukan parannuttua olemme jatkaneet iltakävelyjämme koirien
kanssa. Eräs lähitilallisista – kuusikymppinen poikamies – käy lypsytöihin samoihin
aikoihin, iltakymmeneltä. Mistä lie johtuu ettei ole löytänyt morsianta
itselleen. Ehkä hänen pitäisi ilmoittautua tositv-ohjelmaan? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><o:p>Kuvissa lemmenkipeiden maajussien kunniaksi kukkia ja mehiläisiä. Ja yksi perhonen. Lisää perhoskuvia <a href="https://photosalma.blogspot.com/2019/07/butterflies.html">PhotosAlma</a>ssa. </o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><o:p><br /></o:p></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKKuSGPiNY73iTpvec8_DEqKK9t2MhRZ2tJp2oTHA5FuMgGBg6rEYVOKNdky6OXRP1NBxTGBwuG2XFNTtpDtJcVdeho7JaKL7c5LVC7ySA9x6L_4o2nsSyLMWsrNw0REJZBHu4Op694PgC/s1600/a9.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKKuSGPiNY73iTpvec8_DEqKK9t2MhRZ2tJp2oTHA5FuMgGBg6rEYVOKNdky6OXRP1NBxTGBwuG2XFNTtpDtJcVdeho7JaKL7c5LVC7ySA9x6L_4o2nsSyLMWsrNw0REJZBHu4Op694PgC/s640/a9.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><o:p><br /></o:p></span></div>
Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-47673768405072562142019-07-02T17:37:00.004+01:002019-07-02T17:37:56.193+01:00Kissanpäiviä<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYP8PfuGOIhKbR5nnVO8-ev-qeFFr6_dlce5Zl6OmpLTDZfGceHhm38Xedf7ejKyjhfdKGw4RrJFeSVOlsgtzFPTDd20RMoZhsY7nrdRR4DQozOwJ5lNTRWEUO02E3NE22e1pd3YG4_yZr/s1600/1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="824" data-original-width="1500" height="350" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYP8PfuGOIhKbR5nnVO8-ev-qeFFr6_dlce5Zl6OmpLTDZfGceHhm38Xedf7ejKyjhfdKGw4RrJFeSVOlsgtzFPTDd20RMoZhsY7nrdRR4DQozOwJ5lNTRWEUO02E3NE22e1pd3YG4_yZr/s640/1.JPG" width="640" /></a></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij-4QCU5R_uL_AzPGPb_GXFJbCFADeRUuabqAMUYIpqokHTnsgabMNTQ3NnkeemguzpImLe4eixIXc6a4cnp_UbMGkgC5ni2UYH3Re54YjdXxvQU6x3G-cefsiLWOPH8RjGXKpMLNMa9qQ/s1600/a1.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1111" data-original-width="1000" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij-4QCU5R_uL_AzPGPb_GXFJbCFADeRUuabqAMUYIpqokHTnsgabMNTQ3NnkeemguzpImLe4eixIXc6a4cnp_UbMGkgC5ni2UYH3Re54YjdXxvQU6x3G-cefsiLWOPH8RjGXKpMLNMa9qQ/s200/a1.JPG" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mums mums. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"></span><br /><span lang="FI"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Kirjoitin vuosi sitten kun kannoilleni
ilmestyi kolmas varjo, kadulta vanhanrouvan perässä tullut kissanpentu (lue
juttu <a href="http://normaali-irtiotto.blogspot.com/2018/06/kolmas-varjo.html">täältä</a>). Kisu kotiutui nopeasti ja oppi kaveeraamaan Gaia- ja Batatinha-
koirien kanssa, mutta se otti itselleen myös erivapauksia. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"></span><br /><span lang="FI"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Koirat eivät pääse yläkertaan. Kisukin sai
pari kertaa vauhdikkaat lähtöpassit, mutta sen jälkeen luovutin. On nimittäin
kiva kun se nukkuu vieressäni kun kirjoitan. Kisun lempipaikka - traktorin jälkeen - on
työhuoneessani villatakkini (eikä suinkaan vanhan) päällä. Se polkee ja vetää
sitä hampaillaan ja nukahtaa villatakkia imeskellen, herää kohta ja syljeskelee
karvoja suustaan, katsoo minua unesta kieroin silmin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieFLhVEPPTb7kN2VenheyQ5CJgcB9WddM2OuKJaXKCWcVuHwyj70MNvvrsiVjrluZ8m1f0A7Ch_QXVcFtwVvVDgdg0M9_88-sLRj5uJO79GcsHeyQbZs9GnWXQe8E4pWCvGK_8xJHLKNt1/s1600/a1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="804" height="304" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieFLhVEPPTb7kN2VenheyQ5CJgcB9WddM2OuKJaXKCWcVuHwyj70MNvvrsiVjrluZ8m1f0A7Ch_QXVcFtwVvVDgdg0M9_88-sLRj5uJO79GcsHeyQbZs9GnWXQe8E4pWCvGK_8xJHLKNt1/s320/a1.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kukkuu.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Koirat eivät saa nukkua sohvilla. Kisu saa. Koirien
yritykset päästä syliini toppaavat komentoon palata lattialle, Kisun
katsellessa niitä ylimielisesti sylistä käsin. Jos syli käy liian kuumaksi, se
hyppää toiselle sohvalle ja kiertyy siihen nukkumaan kunnes koko konkkaronkka
pistetään yöksi pihan puolelle, missä niillä on kullakin omat petinsä lavandariassa ja yhdessä kylpyhuoneessa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"></span><br /><span lang="FI"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Koirat eivät pääse yksin pihan ulkopuolelle.
Kisu pääsee. Se hyppää yläterassilta pihakatoksen päälle ja laskeutuu navetan
vieressä kasvavaa puskaa pitkin alas, kipittää laitumen toiselle laidalle ja
oletettavasti jahtaa siellä jotain. Joskus se on liesussa koko päivän, kuten
tänäänkin, ja sydän syrjällä odotan sen kotiin paluuta. Olemme alkaneet
epäillä, että sillä on toinenkin koti. Viettääkö Kisumme kaksoiselämää? </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5ocXhS5a7B4O8RseOICLd9vfAFVzymb54Zp9zLLYkdjXNZFncI3ShMvIjzmMnWIZk9yM_zkoA_mzmjW1UlXVfJJCxRWHDXWE-Mq2fOiuFiBQrwuZaOA0m_u1bi-akxQy4wWRePcB8oW7D/s1600/a2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5ocXhS5a7B4O8RseOICLd9vfAFVzymb54Zp9zLLYkdjXNZFncI3ShMvIjzmMnWIZk9yM_zkoA_mzmjW1UlXVfJJCxRWHDXWE-Mq2fOiuFiBQrwuZaOA0m_u1bi-akxQy4wWRePcB8oW7D/s320/a2.jpg" width="272" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Pahus, Mami löysi minut."</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
Jostain se aina kuitenkin tupsahtaa yhtäkkiä
ja ilmoittaa tulostaan naukuen. Kiitokseksi ilmaantumisestaan se saa
purkkiruokaa. Paté maistuu. Maistuisi myös koirille, mutta ne joutuvat
tyytymään kuivamuonaan ja keitettyyn pastaan ja kauraan.</div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"></span><br /><span lang="FI"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Tiettävästi Kisu ei ole pyydystänyt
ainuttakaan hiirtä, myyrää tai varpusta, joita on riesaksi asti, sillä ne
kakkivat kaikki paikat. Kisun ainoat saaliit ovat olleet pari sisiliskon
poikasta ja yhtenä päivänä pihalla itsekseen luikerrellut isomman liskon häntä,
josta riitti ihmetystä myös koirille. Gaia sen sijaan hotkaisi kerran varpusen
lennosta. Haiman vajaatoiminnan vuoksi sillä on jatkuva nälkä, lääkityksestä
huolimatta. Onneksi se ei enää katsele Kisua huulia lipoen kuten aluksi, vaan
on hyväksynyt naukujan osaksi laumaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicAxF9XlZMp1qqa3_9TIP1khQTtMx84JeaIqirmdLS3gsuxVO7fiiv00FjCy0eIYAks_DPob0fO1ma-yjEtmfPfFKKA5eoe_hS_okrhRczPw8_I7rUe5dMMpCYpKXGPt0-pEnKQPK6-nmf/s1600/ulos.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1287" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicAxF9XlZMp1qqa3_9TIP1khQTtMx84JeaIqirmdLS3gsuxVO7fiiv00FjCy0eIYAks_DPob0fO1ma-yjEtmfPfFKKA5eoe_hS_okrhRczPw8_I7rUe5dMMpCYpKXGPt0-pEnKQPK6-nmf/s320/ulos.jpg" width="257" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Miksi Kisu saa olla sohvalla ja me ei? <br />Epäreilua!"</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Yhden asian Kisu on oppinut: pöydille
ei ole asiaa, ei keittiössä eikä olohuoneessa. Paitsi jos silmä välttää ja
pöydällä sattuu olemaan jotain makoisaa. Tässäkin asiassa ennaltaehkäisy on
paras strategia. Jäähtymässä olevat ruuat on syytä peittää. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHKwoGUSCtDNroTDJhyphenhyphenqTc7l-e__lqll64tvJIWwdhRO5zIbmtD9JXZPsPoW9vHfwSmDhAI4ZZg3-E-40oZQcmZqLFxik7pkTq19_xPKseZ4_2mqSbsghD0DG7m-Vxf6gEWkJAlNhY1onf/s1600/a3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="576" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHKwoGUSCtDNroTDJhyphenhyphenqTc7l-e__lqll64tvJIWwdhRO5zIbmtD9JXZPsPoW9vHfwSmDhAI4ZZg3-E-40oZQcmZqLFxik7pkTq19_xPKseZ4_2mqSbsghD0DG7m-Vxf6gEWkJAlNhY1onf/s320/a3.jpg" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Editointiapuna. Ainakin<br />teoriassa.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
Kisun tullessa taloon pelkäsin, että kohta
ovat sohvat riekaleina. Eivät ole. Kisu ei ole tehnyt mitään tuhoja sisällä.
No, kerran se kakki vaatekaappiin kun joku oli pistänyt oven kiinni sen
livahdettua sinne nukkumaan, ja vasta illalla huomasin etsiä sitä kaapista.
Parina yönä se on piiloutunut sisälle ja tullut herättämään meidät keskellä
yötä. Että tarttis päästä ulos. Se päästää jonka naamaa se nuolee. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kisun ilmestyttyä meille suunnittelin, että siitä tulee myyriä ja hiiriä jahtaava ulkokissa. Vähänpä tiesin, miten pian se luikertelisi sisälle ja sydämiimme. Nyt se nukkuu tuossa vieressäni, masu patéeta pullollaan ja kissanunia katsellen. Tassut nykivät, häntä vispaa, se maiskuttelee. Taitaa olla maukas uni. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Text Smith -blogi kirjoitti syvällisen arvion kolmannesta rikosromaanistani Syyllisyyden ranta. Lue arvio <a href="https://text-smith.blogspot.com/2019/06/syyllisyyden-syyt-kirja-arvio.html">täältä</a>. Tällaisen palautteen jälkeen on mukava viimeistellä seuraavaa, tammikuussa 2020 ilmestyvää Rui Santos -tarinaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-79090286791917575352019-06-10T14:32:00.000+01:002019-06-10T14:36:42.191+01:00Kiipeilyä<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvP8LRBtaqwae2zBDTc4XWGnh-77P5KtLHqA8t5skDxVqxOIeNgNHKE_b1Fu_AMONHMfjb1un57790zaoqjuNW4mxf9-N8XaG90IYrclP4HzV5z4_V4SKT7hQ4Y3jVeTCqc69xUAyY9so8/s1600/1.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvP8LRBtaqwae2zBDTc4XWGnh-77P5KtLHqA8t5skDxVqxOIeNgNHKE_b1Fu_AMONHMfjb1un57790zaoqjuNW4mxf9-N8XaG90IYrclP4HzV5z4_V4SKT7hQ4Y3jVeTCqc69xUAyY9so8/s400/1.JPG" width="266" /></a></div>
Neljäs Portugaliin sijoittuva rikosromaanini
alkaa olla loppusuoralla, sitä viimeistellään kustannustoimittajan kanssa
hyvissä ajoin ennen ensi vuoden alkuun suunniteltua ilmestymistä. Jälleen
tositapahtumien inspiroima tarina vei minut tutkimaan Porton Ribeiran hämyisiä kujia
ja portaita, joille kirjan tapahtumat sijoittuvat. Otin kuvia kansigraafikolle
antamaan osviittaa siitä millaista paikan päällä on. Jännityksellä odotan
kansiluonnoksia.<br />
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Vanhoissa kaupungeissa kapeat kujat ovat
tavallisia. Ei ennen ajettu autoilla, hyvä jos hevosten vetämillä kärryillä. Porton Ribeira on kuitenkin enemmän kuin kapeita kujia: osa alueesta sijaitsee jyrkässä rinteessä, ja kujat muodostuvat portaista. Käydessäni siellä
ensimmäisen kerran noin kymmenen vuotta sitten tuttavani varoitti liikkumasta
siellä yksin edes päiväsaikaan. Joillakin kulmilla on huumekauppaa,
prostituutiota ja muuta niiden liepeille pesiytynyttä oheistoimintaa. Nyt
näyttää siltä, että turismi on työntämässä niitä muualle, sillä ennen autioille
aukioille on ilmaantunut ravintolapöytiä kirjavine päivänvarjoineen ja hellettä
ja ylämäkeä huokailevat matkailijat kulkevat kujilla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Lähdin liikkeelle rannasta pitkin Barredon
portaita. Siinä kiivetessäni ja sivukujille eksyessäni ajattelin, miten
perheenisät ja -äidit kantavat kauppakassinsa matkan takaa, sillä autolla ei
ole asiaa niille kulmille. Entä miten sairastunut viedään hoitoon, miten palokunta
pääsee paikalle, miten jätehuolto toimii, miten tuodaan uusi sohva ja viedään
pois vanha patja. Arjessa on omat haasteensa kun koti on portaiden varrella. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivvHQG2EWhzF633j9iRBvc_xJf_UFdNVwyyU3AeZkGqZdPW2irM37D0akj9bgPFbrMJmKwnDD_xoq6dNNNuOREj1I9M1KLl8doUal3rE0-cK0a-CPjG_L0zv-vfHht3Q55a4HIHGTgxcB7/s1600/13.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1111" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivvHQG2EWhzF633j9iRBvc_xJf_UFdNVwyyU3AeZkGqZdPW2irM37D0akj9bgPFbrMJmKwnDD_xoq6dNNNuOREj1I9M1KLl8doUal3rE0-cK0a-CPjG_L0zv-vfHht3Q55a4HIHGTgxcB7/s400/13.JPG" width="277" /></a><span lang="FI">Toivon, että portaiden varsilla olevat talot
pysyisivät portolaisten koteina ja ettei turistimajoitus leviäisi niille. Kaupunki
on kiinnostava niin kauan kuin siellä on tavallista elämää, kissoja torkkumassa
kujankulmassa, vanha nainen kurkkimassa ikkunassa, pyykkiä kuivumassa ja
avoimesta ikkunasta vyöryy tuhdin kotiruuan tuoksu. Sitten kun joka toisessa
talossa on elegantti boutique-hotelli tai naurettavan pieniä annoksia tarjoava
bistro, on kaikki menetetty. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><span style="mso-spacerun: yes;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Uskon, että alue pitää pintansa siitä
yksinkertaisesta syystä, ettei ketään turistia huvita raahata matkalaukkujaan
pitkin kapeita ja epätasaisia portaita yölennon jälkeen tai aamulennolle
lähtiessä. Sopivampiakin paikkoja hotelleille löytyy. Jopa sellaisia, joiden
oven eteen pääsee taksilla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdf8dq5rpWHGhg7ELMqwARP9IFx6AYAO8vx33a5dupzDC4o2ufETHB30w1Q_RY-mJKQ4gclhjP_S8yXES4rYuUjMfOIaids2MwrF4Di3Qt_ikFR_kfEqnF5HN9aa4H5IuDBxTOrsa-RSHn/s1600/10.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdf8dq5rpWHGhg7ELMqwARP9IFx6AYAO8vx33a5dupzDC4o2ufETHB30w1Q_RY-mJKQ4gclhjP_S8yXES4rYuUjMfOIaids2MwrF4Di3Qt_ikFR_kfEqnF5HN9aa4H5IuDBxTOrsa-RSHn/s400/10.JPG" width="266" /></a><span lang="FI">Kapuamista on ollut muutenkin kuvausretken
jälkeen. Pari viikkoa sitten saamani suru-uutinen kiskaisi minut pimeään,
upottavaan kuoppaan, josta yhä yritän kiivetä pois. On erityisen vaikeaa
hyväksyä kuoleman lopullisuus ja peruuttamattomuus silloin kun se on tapahtunut
ihmisen omasta päätöksestä. Kun on mennyt, on mennyt eikä palaa koskaan. Me rajan tälle puolelle jääneet yritämme rämpiä eteenpäin
jossitellen entä jos olisimme tehneet jotain toisin. Olisiko sillä ollut jotain merkitystä? Ehkä olisi, ehkä ei. Emme koskaan saa tietää. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Tuntuu siltä että tähän pitäisi keksiä jokin
loppukevennys. Suomen helteissä kärvisteleville tiedoksi, että käytän yhä villasukkia
(yölläkin) ja nyt on villatakin päällä myös lämmin huivi. Hihittäkää sille. Aamulla
pistin sentään hameen päälle mutta ennen lounasta vaihdoin sen housuihin kun
alkoi polvia kolottaa. Hekottakaa pois. Atlantilta rinnettä ylös puhaltava
kylmä viima vie halut puuhata pihalla vaikka aurinko paistaakin, ja talokin
pysyy kohtuullisen viileänä. Pyykit sentään kuivuvat, ja se on jo jotain.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Lisää kuvia ribeiralaisilta portailta löytyy täältä: <a href="https://photosalma.blogspot.com/2019/05/stairway-to-truth.html">PhotosAlma</a></span><br />
<span lang="FI"><br /></span></div>
<br />Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2152539670406576499.post-23784011130833645052019-05-08T14:55:00.000+01:002019-05-08T15:05:10.966+01:00Jos paavi oisin<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnrBoB5exhPNV9OqSHMmBR6wcshrWTP8dSWJRkjme7USpvuzcT-H8k9RRX9hWEKX7cVeEeekyCBjeHPZbaOZtk2tGduP86ZmWMUCBAqbQluBEk4R2lljQxSDYuG_xwIKN8410OdZOglLJG/s1600/3.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnrBoB5exhPNV9OqSHMmBR6wcshrWTP8dSWJRkjme7USpvuzcT-H8k9RRX9hWEKX7cVeEeekyCBjeHPZbaOZtk2tGduP86ZmWMUCBAqbQluBEk4R2lljQxSDYuG_xwIKN8410OdZOglLJG/s400/3.JPG" width="266" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Seurasimme sunnuntailounaalla uutislähetystä,
kuten rutiineihin kuuluu. Olen turtunut uutisiin. Gazan pommitukset eivät
valitettavasti tunnu missään, ei myöskään kriisi Venezuelassa tai
Pohjois-Korean ohjuskokeet. Gazasta kerrottaessa totesimme Carlosin kanssa
yhteen ääneen, että tuota on jatkunut niin kauan kuin muistamme, ja se on aika
kauan. Ei se siitä miksikään muutu. Ei kukaan oikeasti halua sovintoa. Ovat
tottuneet sotimaan. Siltä se täältä matkan päästä näyttää, toki paikan päällä
oleva näkee asian varmasti toisin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Gazasta uutislähetys siirtyi Bulgariaan ja
paavin, Papa Chicon, vierailuun siellä. Kuvissa näytettiin jokseenkin
räytyneen oloinen paavi rukoilemassa ja pohtimassa sitä mitä paavit pohtivat.
Maailman menoa, ehkä, tai sitä milloin on ruoka-aika tai minkä asian vuoksi tänään pitikään vedota ihmisten hyvään tahtoon. ”Kovaa hommaa”, totesin
Carlosille. ”Niin, joutuu ensin kuokkimaan maata ja sitten kylvämään ja
kastelemaan ja niin pois päin.” Sanoin tarkoittaneeni henkisesti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Papa Chico, kuten paavia tuttavallisesti
ainakin Portugalissa kutsutaan, on yksi maailman arvostetuimmista ihmisistä, sitä ei voine kukaan kiistää, silti hänen vetoomuksensa rauhan ja sovun puolesta kaikuvat
kuulemattomille korville. Suurvaltojen johtajat eivät välitä siitä mitä hän
sanoo. ”Yes, yes, of course, right away”, Donald Trump vakuuttaa tarkoittamatta sitä
kuitenkaan, kun paavi kehottaa Yhdysvaltoja vetäytymään sieltä missä heidän ei
pitäisi olla ja ihmettelee itsekseen missä kaikkialla he nyt olivatkaan. ”Muy bien”, tuhahtaa Nicolas Maduro toiveelle demokraattisista
vaaleista ja käy käsiksi paksuun pihviin kansan nähdessä nälkää. Entä Putim, tai Pudim (portugaliksi vanukas), kuten häntä kutsun? Paavi
anoo rauhanomaista ratkaisua Ukrainan tilanteeseen, Pudim vain tuijottaa eteensä ja
tokaisee ”njeponimaju”, ja suunnittelee mielessään seuraavaa machokeikaustaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8geW6TvC-vxcQbonR9VjPc3166Y03fdcqdGj3RwbTFyQSEl5KzkerXwV3pUZzRi-XROzJD1sG5b1iBlango2s85vQ5812DDyKY6YZGGGOk5nGg24HRQp_Xo3-S1f9VaRS3H1L-Q8kQ-ay/s1600/1c.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1086" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8geW6TvC-vxcQbonR9VjPc3166Y03fdcqdGj3RwbTFyQSEl5KzkerXwV3pUZzRi-XROzJD1sG5b1iBlango2s85vQ5812DDyKY6YZGGGOk5nGg24HRQp_Xo3-S1f9VaRS3H1L-Q8kQ-ay/s400/1c.jpg" width="271" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Se on varmasti paaville ihan hirvittävän
turhauttavaa. Hänen sijassaan minä suuntaisin päivän päätteeksi kuntosalille ja
takoisin nyrkkeilysäkkiä vähän aikaa. Siihen voisi olla liimattuna parin diktaattorin naamakuvat treenin tehostamiseksi. Tämän jälkeen jaksaisin jälleen seuraavana
päivänä jaella siunauksia eteerisen lempeän näköisenä ja rukoilla maailman
pelastumisen puolesta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Jos olisin ahdistukseen taipuvainen, olisin
aivan toimintakyvytön ajatellessani maailman menoa. Toteutan kuitenkin vähemmän
sydäntä rasittavaa suhtautumistapaa: välinpitämättömyyttä. En voi ratkaista
maailman ongelmia, hyvä jos omassa arjessani ja omissa pienissä piireissäni
selviän ilman konflikteja. En ole koskaan kuvitellut olevani täydellinen
ihminen – no, likimain, mutta ei ihan – mutta eläminen jääräpäisen muistisairaan
kanssa samassa talossa on näyttänyt miten epätäydellinen sitä onkaan. Pinna
venyy, venyy, venyy, mutta sitten se katkeaa. Se ei ole kivaa, mutta se on
inhimillistä. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä jolloin meillä on
rauhallista. Onneksi niitä on enemmän kuin niitä toisia. Sitäpaitsi ihminen sopeutuu ja tottuu melkein kaikkeen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Reissut ovat tervetulleita hengähdystaukoja. Parin
viikon takainen Suomen matka sujui hyvin kaikkine haastatteluineen, vaikka
yleisöä olisi voinut olla enemmän, mutta Kallion kirjaston tapahtumassa oli sentään luokkakaveri kolmenkymmenen vuoden takaa ja ennestään tuntematon sukulainen. Oli myös mukava tutustua
taas pariin uuteen ihmiseen Innossa ja virolaiskirjailija Indrek Harglaan, joka
kirjoittaa mm. keskiajalle sijoittuvia dekkareita. Ne kuulostivat todella
mielenkiintoisilta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9vCDsKX6admfSMhylHnlXUluktN63njDI8MW4BPoJ3o78WuZ7-nUKZ1tTI_xP3YAgPc84mRS726OAIOQMxzD9WAKJ0UwFmXut02rbuTY2e6a5WPgY3qgkby3EK-pprxT-2ciAp3KSPsaM/s1600/1b.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1271" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9vCDsKX6admfSMhylHnlXUluktN63njDI8MW4BPoJ3o78WuZ7-nUKZ1tTI_xP3YAgPc84mRS726OAIOQMxzD9WAKJ0UwFmXut02rbuTY2e6a5WPgY3qgkby3EK-pprxT-2ciAp3KSPsaM/s400/1b.JPG" width="317" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Neljäs Rui Santos -dekkarini on nyt
kustannustoimittajan käsittelyssä ja minulla olisi aikaa miettiä vaikkapa maailman karmivaa menoa tai ilmaston muuttumista. Tai tehdä veroilmoitukset, tai pestä ikkunat, tai siistiä kukkapenkkejä.
Teen myös sitä mistä pidän; värjään lankoja, neulon sukkia, ompelen jotain, ehkä
leivonkin. Olen eräänlaisessa välitilassa, jota ei voi kutsua lomaksi vaan
pikemminkin odotteluksi, että pääsee taas töihin käsiksi kun käsikirjoitus
palautuu kustannustoimittajalta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI">Arjen haasteista huolimatta taidankin olla
pahuksen onnekas, kun voin suhtautua työhöni tällaisella innolla, eikä päivän
päätteeksi tarvitse purkaa turhautumia nyrkkeilysäkkiin tai mihinkään
muuhunkaan. Tai no, ehkä ihan vähän joskus, mutta ei kuitenkaan niin usein ja niin paljon kuin jos olisin paavi. <o:p></o:p></span></div>
<br />Anu Patrakkahttp://www.blogger.com/profile/00389488544191180453noreply@blogger.com2