Sadepäivät ovat kuitenkin olleet hyviä kirjoittamiseen.
Sain vihdoin ja viimein puserrettua romaanikäsikirjoituksen valmiiksi. Viime
hetkellä, sillä se alkoi jo pyrkiä korvista ulos. Nyt se on kuitenkin sillä
mallilla, että voin edetä seuraavaan vaiheeseen. Ja aloittaa uudet
kirjoitushommat, heti kun olen vähän vetäissyt henkeä ja tuulettanut pääkoppaa meren rannalla. Atlantilta puhaltava tuuli on siinä tehokas.
Joulu on siis tulossa tännekin, ilman lunta mutta valojen ja
äänien saattelemana. Kaupungin isät ovat järjestäneet pääkadulle värikkään
jouluvalaistuksen ja joululauluja keventämään askelta asukkaiden kulkiessa kaupasta kauppaan.
Kauppojen näyteikkunoihin on ilmestynyt joulukoristeita ja -valoja ja ovien
pieliin pumpattuja pukkeja. Asukkaat ovat ripustaneet parvekkeilleen Jeesus-lapsen kuvalla varustettuja liinoja ja tikapuita pitkin kiipeäviä joulupukkeja. Televisio tulvii parfyymimainoksia niin miehille
kuin naisille. Yhden mainoskatkon aikana voi tulla lähemmäs kymmenkunta
hajuvesimainosta, valitse vain mieleisesi. Toki mainoskatkotkin ovat niin
pitkiä, että niiden aikana ehtii käydä jääkaappia kauempana. Vaikkapa
lähikaupassa ostamassa konvehtirasian, johon suklaamainos herätteli himon.
Myös turskaa mainostetaan väsymättä, sillä Portugalissa se on perinteinen
jouluaaton ruoka. Portugalilaiset rakastavat turskaa, vaikkei sitä näillä
vesillä pyydetäkään, vaan se tuodaan Norjasta. Rakkaan evään valmistamiseen on tuhat ja yksi tapaa. Yksi
suosituimmista versioista on Bacalhau com natas, joka muistuttaa lähinnä
lohikiusausta.
Jouluna turska syödään kuitenkin keitettynä (ainakin minä olen saanut sellaiset ohjeet), ja sen kera
syödään keitettyjä perunoita ja tiettyjä keitettyjä vihanneksia, grelos, joiden suomalaista vastinetta ei
löydy sanakirjasta ja tuskin löytyy Suomestakaan. Luulen, että ne ovat nauriin varsia. Jouluaaton ateria on siis
varsin yksinkertainen ja helppo valmistaa. Jälkiruuaksi nautitaan, kuulemma,
runsain määrin erilaisia kakkuja ja kuivattuja hedelmiä, jotka hyvällä
omallatunnolla saa ostaa valmiina kaupasta. Ei joulustressiä ruokien kanssa
ainakaan. Lahjojen kanssa sitä voi olla senkin edestä, näinä
talouskriisin aikoina.
Ennen vanhaan turska oli koko kansan ruokaa, sillä se oli halpaa
ja hyvää. Nykyään kaukaa idästä tuodut pakastekalat lyövät kuivatun ja suolatun
turskan hinnassa, mutta tuskin ekologisuudessa, monipuolisuudessa ja maussa.
Edelleenkin kuivattua turskaa myydään toreilla ja markettien kalatiskeillä,
joita kohti voi suunnistaa parhaiten hajun perusteella. Tuore kala tuoksuu
hyvälle, kuivattu turska ei niinkään. Silti juuri sitä omaa kalapalaa etsitään
hartaudella voimakkaalta tuoksuvien kalafileiden pinoista. Niitä
vertaillaan, tutkitaan, kysytään myyjän mielipidettä, ja lopulta valitaan se,
joka tuntuu juuri omalta. Sitten se laitetaan hellyydellä ostoskärryyn.
Kuivatun turskan liotus vaatii taitoa ja tuuria. Kalapalat
pitää uittaa kylmässä vedessä, mieluiten jääpalojen kera, ja vettä pitää
vaihtaa ainakin pari kertaa päivässä. Jos kalaa liottaa liian vähän aikaa, se
jää niin suolaiseksi, ettei sitä pysty syömään. Jos liian kauan,
sen maku kärsii, eikä sitäkään mielellään syö.
Nykyään turskaa saa myös pakastettuna, sulatuksen jälkeen
valmiina kypsennettäväksi. Se on helppoa. Yksi perusvalmistustavoista on
laittaa uunipannulle reippaasti oliiviöljyä, valkosipulia ja sipuliviipaleita. Kalapalat
sekaan ja koko hoito uuniin. Välillä valellaan oliiviöljyllä, ja jossain
vaiheessa sekaan lisätään pieniä perunoita. Täällä saa Rosamundaa
ison peukalon kokoisina palleroina. Ne ovat herkullisia. Ruoka on valmista, kun
se alkaa saada vähän väriä.
Turska on portugalilaisille sitä mitä kinkku on suomalaisille, tai enemmän. Se ei ole pelkästään joulupöydän kunkku, vaan rakas kumppani arjessa ja juhlassa, niin myötä- kuin vastamäessä. Se ei hylkää eikä sitä hylätä, vaan se kulkee portugalilaisen mukana läpi koko elämän, tuhannella ja yhdellä tavalla.
Jouluvalmisteluni ovat tänä vuonna varsin vähäiset. Punaista väriä ja hopeaa on jo vakiosisustuksessa, joten koristelupuoli on kunnossa. Kuusta voin ihailla asuintalon sisääntulokerroksessa, kotiini sellaista ei mahdu. Vielä neulon viimeisiä lahjoja yötä myöten sormet mutkalla, ja parit paketit lähetin tänään Suomeen. Saan jouluksi vieraan Suomesta, ja suunnitelmissa on suomalais-portugalilainen jouluateria. Tarkempi koostumus on vielä hahmottumassa, mutta stressiä en aio tänäkään vuonna ottaa.