Uusin rikosromaanini Häpeän aukio, Portugali-dekkarien viides osa ilmestyi kaksi viikkoa sitten. Jännityksellä aloin odottaa miten otetaan vastaan teos, jonka koen itselleni läheiseksi eri tavalla kuin aiemmat. Sen kirjoittaminen oli monisyinen prosessi, jossa oli mukana monenlaisia tuntemuksia. Kirjoitin myös aiheesta, jota olen pyöritellyt mielessäni pitkään: keski-ikäisen naisen alkoholismista. Aihe, josta kukaan ei halua puhua.
Ensimmäisten
kommenttien perusteella tarinan Mafalda on herättänyt hyvinkin ristiriitaisia tuntemuksia.
Se oli tarkoituskin. Kukaan ihminen, ei edes kirjan fiktiivinen hahmo, ole
oikeasti mustavalkoinen, joko hyvä tai paha. Ihminen on kokemustensa ja
tekojensa ja valintojensa summa, ja sen sijaan että tuijottaisimme rappiotilassa olevaa ihmistä
tuomiten, meidän pitäisi yrittää nähdä syvemmälle ja ymmärtää, että jotain on
tapahtunut kun ihminen on päätynyt siihen tilaan. Inhon sijaan voisimme tuntea
hitusen myötätuntoa, niin maailmasta voisi tulla hivenen verran parempi paikka. Ei kukaan pienenä lapsena päätä, että ”sitku mä tuun isoks mä haluun
olla alkkis”. Kukaan ei ole täydellinen, yhdellä on enemmän
tahdonvoimaa kuin toisella, enemmän onnea, enemmän mahdollisuuksia, enemmän läheisten
tukea, enemmän eväitä elämään. Yritetään muistaa se kun seuraavan kerran
kohtaamme jonkun ”Mafaldan”.
Ensimmäisenä Häpeän
aukion ehti arvioimaan Kirjojen kuisketta -blogi (katso täältä), seuraavana
Helsingin Sanomat (katso täältä). Varsinkin jälkimmäinen arvostelu sai aikaan
onnitteluviesten tulvan ja selvän ryntäyksen kirjastovarauksiin ainakin
Helsingin alueella. Hämmentävää. Ihanaa.
Viimeisen vuoden aikana ollaan vietetty erilaista pääsiäistä, juhannusta ja joulua. Nyt pidettiin erilaiset julkkarit, kun kirjanjulkistamistilaisuus oli virtuaalisesti Porton ja Porvoon välillä kirjailija Jaana Lehtiön haastatellessa
minua. Ensimmäinen kerta, kun olin julkkareissa villasukat jalassa! Tallenteen
voi yhä katsoa täältä. Facebookissa tallenne on kerännyt yli 2200 katselukertaa, tai
ainakin vilkaisua.
Työt jatkuvat,
niin kirjoittaminen kuin siihen liittyvä oheistoiminta. Koska lukijatapaamisia
ei voi järjestää paikan päällä, tehdään niitä verkon kautta. Lukupiiri- ym.
vierailuja on ollut ja lisää on tulossa, tekniset sovellukset siihen on
olemassa. Varsinkin pienessä ryhmässä on mukava kertoa kirjoista ja
kirjoittamisesta ja vastata kysymyksiin. Näistä kohtaamisista saa ihan
yhtälailla uutta energiaa ja intoa kirjoittamiseen kuin lähitapaamisistakin. Korona on ja jatkuu vielä tovin,
mukaudutaan siihen.
Häpeän aukion voi tilata Into Kustannuksesta, ostaa kirjakaupasta tai lainata kirjastosta. E- ja äänikirjat ovat saatavilla suoratoistopalveluissa.
