Olin muutaman päivän Münchenissa, kun alueen
suomalaisyhteisö järjesti Kulttuuritreffit. Yhdessä Sveitsissä asuvan
dekkaristi Helena Väisäsen kanssa kerroimme kirjoistamme ja kirjoittamisesta innostuneille ja kiinnostuneille kuulijoille. Tilaisuus oli todella
mukava, kiitos järjestäjille! Enimmäkseen yksinään pakertavalle kirjailijalle
kohtaamiset lukijoiden kanssa ovat antoisia ja energisoivia.
 |
| Yksin monista Ludvig II:n rakennuttamista linnoista. |
Parina päivänä ehdin myös tutustua kaupunkiin
ja lähiseutuun, kun Helsingistä tulleen matkakumppanin kanssa kävimme
tutustumassa Neuschwansteinin linnaan, jonka ”hullu” kuningas Ludvig II
rakennutti voidakseen elää Wagnerin oopperoiden tapahtumapaikkoja
jäljittelevässä ympäristössä. Rakennusprojekti on ollut valtava, silti kuningas
asui siellä vain puolisen vuotta ennen kuin hänet haettiin ”hoitoon” ja sillä
matkalla hän menetti henkensä. Oli miten oli, melkoisen turistirysän hän tuli
luoneeksi. Tänä päivänä Saksan valtio lienee kiitollinen.
München oli täynnä väkeä, hetkittäin jopa
ahdistavan ruuhkainen. Kiertelin kameran kanssa hiljaisemmilla kaduilla ja totesin ettei kuvattavaa minun
makuun ole juurikaan. Rakennukset olivat liian hyväkuntoisia, liian siistissä
maalissa, rosoisuus puuttui kokonaan. Käänsin katseeni ja räpsin kuvia
rakennuksista kun ne heijastuivat vastapäisistä ikkunoista. Johan alkoi näyttää
paremmalta.
 |
| Juustoa juuston päällä. |
Sain mukavasti myös tuntumaa siihen, mitä
Portugalissa vierailevat ystävät ja sukulaiset kokevat kun eivät osaa sanaakaan
paikallista kieltä. Saksantaitoni rajoittuu kahteen lauseeseen, eikä niistä
kummastakaan ole matkustaessa juuri apua (Ich
weist nicht ja Ich lieben dich).
Ruokalistoja ei läheskään aina ollut muilla kielillä ja kun liharuuat eivät
enää maistu, oli aikamoista arpomista mitä eteensä sai. Käsesplätzlestä saattoi
kyllä melko helposti päätellä että kyseessä on jonkinlainen juustopläjäys,
mutta Törnelprötselin ja Swineinebörtslagenhaftin tms. kanssa epätoivo iski.
Onneksi matkakumppani jaksoi kääntää käsittämättömiä ruokien nimiä ja
sain syödäkseni. Tosin kuuluisassa Hofbräuhausissa ”kasvisruoka” vaikutti
lähinnä annokselta, josta oli jätetty liha pois. Siinä oli iso taikinapallero
joka ui sienikastikkeessa, ei mitään muuta.
Olin tuskin päässyt istumaan lentokentälle
vievään bussiin kun sen kuljettaja tuli hakemaan minua. Tulkiksi! Ulkona
kadulla kaukaa idästä tullut nainen halusi tietää onko illalla luvassa
liikenneruuhkaa. Hän puhui selkeää englantia, kuski ei. Nainen kysyi käsiä huitoen: ”Traffic
jam at six o´clock?”, kuski vastaa: ”Ja, ja! Keine problem!”. Minäkin yritin, mutta vastaus oli yhtä ristiriitainen. Kehotin naista
kysymään asiaa seuraavan bussin kuljettajalta tai hotellista.
Tätä
kirjoittaessa odotan lentoa Portoon ja kotiinpaluuta. Reissuun lähtiessäni Kisu
oli eläinsairaalassa kovan flunssan vuoksi, nyt se on kotona mutta sisälle
suljettuna. Se ei ole ollut siitä kovin mielissään vaan alkaa aamuyöstä pitää naukukonserttia. Pitää jatkaa myös huoneemme
maalausremonttia ja viidennen Portugali-dekkarin kirjoittamista. Ei käy aika
pitkäksi, toisaalta koskapa olisi käynyt.
 |
| On sitä ruskaa muuallakin kuin Suomessa. |
