Kirja-arviot

Häpeän aukio (ilm. 2/2021)

Murhien arvoitusta keritään auki maltilla. Patrakka kirjoittaa paitsi sopivan viileästi ja etäältä, myös monin silmäparein ja aikatasoin. Jo muutamallakin lyhyellä lapsuuden takaumalla hän yhdistää kuvaan hivenen syvempiä ulottuvuuksia. Jokaisen  ihmisen polulta löytyvät hänen motiivinsa. 

Anu Patrakka on mestari tunnelman luomisessa. Kun olin lukenut kirjasta vain muutaman sivun, Fernandon vaalitilaisuuden tunnelma makuineen ja tuoksuineen imaisi minut täysin mukaansa. Ja sitten se olikin pelkkää menoa.

Anu Patrakan Portugaliin sijoittuvat dekkarit ovat erinomaisia nojatuolimatkaan (ja paikkojen googlailuun). 
 
Totuuden portaat (ilm. 1/2020)

Päähenkilöt ovat sympaattisia ja heidän yksityiselämästään kerrottiin sopivasti, ei liian paljon - eikä liian vähän. Pidin pienistä huumoripläjäyksistä, joita on etenkin vanhuksen kuvailuissa ja toimissa. 
Kirjarouvan elämää 11.3.2020

Patrakan vahvuus on kiinnostavan ja taitavasti punotun juonen ohella vaivattomasti eteenpäin soljuva teksti ja sujuva dialogi. Autenttiset Porton kuvaukset lisäävät kirjan kiinnostuvuutta. 
Kirjojen kuisketta 7.2.2020

Vaikka esiin nousevat rikokset ovat raakoja, kirjailija ei sorru mässäilemään niillä. Teksti on toteavaa ja rikokset kuvataan lähinnä jälkikäteen, tutkinnan edetessä. Kirjan henkilögalleria on virkistävä sekoitus eri ikäryhmiä. 
Sanapari 26.1.2020 


Syyllisyyden ranta

Kirjan kieli on kaikkineen hyvää. Sitä on ilo lukea. Jännitystä dekkari rakentaa hienovaraisesti. Lukija ei voi arvata, kuka leikissä kuolee vai kuoleeko kukaan. Se koukuttaa ahmimaan kirjan nopeasti loppuun.

Pidin paljon tästä kirjassa. Kirjassa on kaikki kohdallaan, juoni, henkilögalleria, kirjoitustyyli, portugalilaisuus ja ennen kaikkea se ote, joka Patrakalla on tunnelman luomisessa. Teksti on sujuvaa, soljuvaa ja vaivatonta lukea. Lopputuloksena on tiheätunnelmainen ja yllätyksellinen psykologinen trilleri, joka nostaa Anu Patrakan eittämättä suomalaisten naisdekkaristien kärkinimien joukkoon.
Kirjojen kuisketta 22.2.2019

Kirjan alussa päähenkilö Rafaelin ruumis löytyy pienestä kalastajakylästä. Takaumina kerrottu tarina punoo Rafaelin elämästä yllättävän rikosromaanin. Se tempaa mukaansa nojatuolimatkalle Portugalin eksoottisiin makumaailmoihin ja maisemiin.
Seura 21.4.2019

Viihdyttävän psykologisen jännärin parasta antia ovat autenttiset tuokiokuvat Portugalista, jotka nostattavat veden kielelle ja aiheuttavat akuutin matkakuumeen.
Me Naiset 7.3.2019

Lukijana on helppo sujahtaa mukaan tapahtumiin, olla osa tapahtumapaikkaa, istua kahvilan sivupöydässä tai poliisilaitoksella jonkun huoneen nurkassa.

Kirja ei sisällä vain ahdistavaa rikoskuvausta vaan myös herkin siveltimin vedettyjä pittoreskeja viivähdyksiä luonnonhelmassa, hellyttäviä ihmistenvälisiä hetkiä ja erinomaisen tunnelmallisia illalliskohtauksia ihanine alueellisine viineineen. Asioiden ja ilmiöiden tarkastelussa hänen näkövinkkelinsä on yllättävä ja tuore. Sanataiteellisesta osaamisesta kertovat luistavat lauseet, omaperäiset ilmaisut ja persoonallinen kuvakieli.

Juoni piti otteessaan. Oli puskettava eteenpäin ja saatava tietää mitä tässä oikein oli meneillään ja kuka oli syyllinen. Useita epäilin, vaan eivätpä olleet syyllisiä. Ratkaisu pamahti ennalta arvaamatta.
Lukija viedään henkilöiden ajatuksiin, arveluihin ja sisäisiin tuntoihin.

Patrakka kuvaa pienen vuoristokylän arkea juurevasti, näyttäen varsinkin kylän miesten patriarkaalisen omistushalun ja mustasukkaisuuden.

Mukavan yllättävästi etenevä, matkakuumetta nostattava tarina, jossa on perinteiseen tapaan niin romantiikkaa kuin jännitystäkin, molemmat sopivasti annosteltuna kieron ihmisluonteen kuvaamisen lomassa.

Kuolet vain kahdesti

Mutta niin palasista muodostuu pikku hiljaa kokonaisuus, yllättävä kokonaisuus, varmasti sellainen, jota lukija ei osannut arvata etukäteen.
Patrakan kirjoitustyyli on selkeää, kikkailematonta, loppuun asti mietittyä, siihen on panostettu.

Lopussa oli pieni yllätys, mutta kirja oli ihanan mukaansa vetävä ja niin sanotusti perinteinen dekkari, jossa poliisi selvittää rikosta ja jossa ei pohjoismaiseen tyyliin mässäillä itse rikoksella.

Dona Constancan elämäntarina oli kekseliäs, ja myös naapurissa asuvan Filomenan kohtalo keski-ikäisen narkkaripojan asuinkumppanina kosketti.

Mikä tärkeintä, syyllistä en osannut arvata enkä motiiviakaan.

Huomenna sinä kuolet

Esikoiskirjailijaksi Patrakan kieli on erinomaisen moninaista ja rikasta, erityisesti portugalilaisen maiseman ja elämänmenon kuvailu on tarkkanäköistä ja elävää.
…Portugaliin sijoittuva dekkari toimii virkistävänä nojatuolimatkana ulkomailla.
Uusimaa

Kirja on kirjoitettu erittäin sujuvasti, kieli on kuvailevaa, mukanaan vievää, jopa hersyvää.
Kirjojen kuisketta 16.2.2018

Harvoin koukkuunnun kirjaan heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien, mutta Anu Patrakan rikosromaani Huomenna sinä kuolet (Myllylahti, 2017) herätti välittömästi hersyvällä kielellään lukemisen ilon.

Mutta ennen kaikkea Patrakan kirjoissa nautin leppoisasta portugalilaisen elämänmenon, paikkojen, tapojen ja ihmisten kuvauksesta.
Kirjarikas elämäni 25.8.2018

Aluksi vaikuttaa siltä, että kaikki tuntevat toisensa, mutta asiat eivät lopulta olekaan sitä, miltä ne näyttävät.
Kirjat kertovat 12.9.2018

Puuttuuko luettelosta tekemäsi arvio? Lähetä linkki sähköpostitse anu.patrakka (at) gmail.com. Kiitos! 

3 kommenttia:

  1. Luen näitä kirjoja ahmien, portugalin kieliset sanat vain vilahtavat välissä ja portviinin maku saa suussa sulavaksi, olen dekkareiden ystävä, ja kiitän kirjailijaa upeista lukuhetkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja F.! Mukava kuulla että kirjat "maistuvat" :-)

      Poista
  2. Juu, se on tosi hyvä kun noita portugalin kielisiä ilmauksia on. Yritän kirjoittaa niitä muistiin koska olen muuttamassa Lissaboniin ja kaikki arkikieli kiinostaa :)
    Olet todella tervetullut ruotsalaisten ja ranskalaisten kirjailijattarien joukkoon! Tsemppiä jatkoo.
    Miira

    VastaaPoista