maanantai 1. maaliskuuta 2021

Erilaiset julkkarit

 
Uusin rikosromaanini Häpeän aukio, Portugali-dekkarien viides osa ilmestyi kaksi viikkoa sitten. Jännityksellä aloin odottaa miten otetaan vastaan teos, jonka koen itselleni läheiseksi eri tavalla kuin aiemmat. Sen kirjoittaminen oli monisyinen prosessi, jossa oli mukana monenlaisia tuntemuksia. Kirjoitin myös aiheesta, jota olen pyöritellyt mielessäni pitkään: keski-ikäisen naisen alkoholismista. Aihe, josta kukaan ei halua puhua.

Ensimmäisten kommenttien perusteella tarinan Mafalda on herättänyt hyvinkin ristiriitaisia tuntemuksia. Se oli tarkoituskin. Kukaan ihminen, ei edes kirjan fiktiivinen hahmo, ole oikeasti mustavalkoinen, joko hyvä tai paha. Ihminen on kokemustensa ja tekojensa ja valintojensa summa, ja sen sijaan että tuijottaisimme rappiotilassa olevaa ihmistä tuomiten, meidän pitäisi yrittää nähdä syvemmälle ja ymmärtää, että jotain on tapahtunut kun ihminen on päätynyt siihen tilaan. Inhon sijaan voisimme tuntea hitusen myötätuntoa, niin maailmasta voisi tulla hivenen verran parempi paikka. Ei kukaan pienenä lapsena päätä, että ”sitku mä tuun isoks mä haluun olla alkkis”. Kukaan ei ole täydellinen, yhdellä on enemmän tahdonvoimaa kuin toisella, enemmän onnea, enemmän mahdollisuuksia, enemmän läheisten tukea, enemmän eväitä elämään. Yritetään muistaa se kun seuraavan kerran kohtaamme jonkun ”Mafaldan”.  

Ensimmäisenä Häpeän aukion ehti arvioimaan Kirjojen kuisketta -blogi (katso täältä), seuraavana Helsingin Sanomat (katso täältä). Varsinkin jälkimmäinen arvostelu sai aikaan onnitteluviesten tulvan ja selvän ryntäyksen kirjastovarauksiin ainakin Helsingin alueella. Hämmentävää. Ihanaa. 

Viimeisen vuoden aikana ollaan vietetty erilaista pääsiäistä, juhannusta ja joulua. Nyt pidettiin erilaiset julkkarit, kun kirjanjulkistamistilaisuus oli virtuaalisesti Porton ja Porvoon välillä kirjailija Jaana Lehtiön haastatellessa minua. Ensimmäinen kerta, kun olin julkkareissa villasukat jalassa! Tallenteen voi yhä katsoa täältä. Facebookissa tallenne on kerännyt yli 2200 katselukertaa, tai ainakin vilkaisua. 

Työt jatkuvat, niin kirjoittaminen kuin siihen liittyvä oheistoiminta. Koska lukijatapaamisia ei voi järjestää paikan päällä, tehdään niitä verkon kautta. Lukupiiri- ym. vierailuja on ollut ja lisää on tulossa, tekniset sovellukset siihen on olemassa. Varsinkin pienessä ryhmässä on mukava kertoa kirjoista ja kirjoittamisesta ja vastata kysymyksiin. Näistä kohtaamisista saa ihan yhtälailla uutta energiaa ja intoa kirjoittamiseen kuin lähitapaamisistakin. Korona on ja jatkuu vielä tovin, mukaudutaan siihen.


Häpeän aukion voi tilata Into Kustannuksesta, ostaa kirjakaupasta tai lainata kirjastosta. E- ja äänikirjat ovat saatavilla suoratoistopalveluissa.