tiistai 5. helmikuuta 2013

Viisi hyvää syytä


Kuten joskus taisin kirjoittaa, suosittelen kaikkia matkustavaisia käymään Portossa edes kerran eläissään. Laajennan tätä vähän: suosittelen kaikkia matkustavaisia käymään Portugalissa edes kerran eläissään helmikuussa. Listasin hyviä syitä:

1. On tilaa
Helmikuussa turisteja on vähemmän – jopa keskeisillä turistialueilla on rauhallista ja tilaa liikkua. Juuri minnekään ei tarvitse jonottaa, etukäteisvaraukset ovat pääsääntöisesti tarpeettomia, ja silti kulttuuritarjontaakin löytyy kun osaa etsiä. Ravintoloissa ja kahviloissa on hyvin tilaa ja palvelu pelaa tehokkaasti ja ystävällisesti. 

2. On edullista
Turistisesongin ulkopuolella useimmissa hotelleissa on selkeästi edullisempi hintataso kuin vilkkaimpaan aikaan heinä- ja elokuussa.  Ravintolat houkuttelevat asiakkaita edullisilla aterioilla. Auton voi vuokrata tarjoushintaan ja lähteä tutustumaan lähitienoisiin. Alennusmyynnit ovat loppusuoralla, ja lukuisista vaatekaupoista voi tehdä niin hyviä löytöjä, että jopa shoppailua inhoava innostuu. Metromatkan päässä Portosta on iso outlet-ostoskeskus, jossa normaalistikin myydään merkkituotteita huomattavasti ns. kaupunkihintaa edullisemmin. Sitten kun siellä pistetään alennusmyynnit pystyyn – voi sitä himoshoppaajan hurmiota.

3. Luomuvalohoitoa
Vielä ei ole bikini-ilmat, mutta aivan oiva keli kaupunkilomailuun. Kun valitsee hotellin, jossa on lämmitys, ei ole mitään hätää. Kevyellä talvitakilla pärjää, auringossa päiväsaikaan sekin on monesti liikaa. Joskus tietysti sataakin, mutta hyvin harvoin monena päivänä peräkkäin tai koko päivää. Lomailu talvella on omalla tavallaan leppoisampaa, kun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei loju rannalla imemässä D-vitamiinia koko kropallaan, että pärjäisi siihen saakka kunnes sitä on saatavilla Suomessakin.

Helmikuussa Suomessa talvi pitää vielä tiukasti otteessaan, mutta Portugalissa päivät ovat pidentyneet huomattavasti. Talvella valo on kirkkaampaa, vahvempaa, ja auringonlaskut ovat näyttävämpiä kuin kesällä. Herätyskelloa ei tarvitse, sen kun jättää illalla kaihtimet raolleen, ja voi nauttia luomuherätyksestä aamun alkaessa sarastaa.  Lounaan voi nauttia ulkona tuulensuojaisessa paikassa ja kahvit juoda viipyillen kahvilassa, ja nostaa nenun kohti sitä kirkasta taivaankappaletta, joka saa energian virtaamaan talvihorroksen jälkeen.

4. Karnevaalit
Karnevaaleja ei vietetä pelkästään Brasiliassa, vaan monissa vanhankin mantereen kaupungeissa sillä on pitkä perinne. Juhlia, kulkueita, naamiaisia, ties mitä. Sekaan vaan! 

5. Magnoliat kukkivat
Kun ensimmäisen kerran näin valkoisten kukkien valtaaman magnoliapuun, keskellä talvea, silmäni levisivät lautasen kokoisiksi ja taisin huudahtaa ääneen ihastuksesta. En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Siitä lähtien minulla on ollut suorastaan nälkä nähdä niitä lisää, aina uudelleen joka vuosi. Magnoliassa on jotain hentoa ja sitkeää – hauras kukka herää eloon kylmien öiden uhalla, kun lehdet vielä uinuvat silmuissaan.

Nyt magnoliat ovat jälleen aloittelemassa kukintaansa, ja lämpimissä paikoissa puut ovat jo täysin kukkien vallassa. En ehkä pääse näkemään niiden kukintaa loppuun saakka, sillä lähden käymään Suomessa. Reilun viikon aikana pitää hankkia uusi passi, hakea pankkikortit vanhenevien tilalle, uusia lääkereseptit, käydä verotoimistossa. Luvassa on siis aikamoista juoksua paikasta toiseen. Mukavaa on kuitenkin päästä viettämään aikaa perheen kanssa ja tavata ystäviä. Matkalaukkuun on pakattu lämpimiä vaatteita, mukaan lukien kaksi paria villalapasia ja korvaläpät. Luulen, että voi tuntua oudolta mennä aamulla suihkuun lämpimässä kylpyhuoneessa. Palaan reissusta varmaan keskuslämmityksellä pilalle hemmoteltuna! 

Kävin tänään asioilla kaupungilla, muun muassa ottamassa passikuvat. Valokuvaaja jutteli kanssani pitkän aikaa maan taloudellisesta tilasta, poliitikoista, perheestään. Selitti minulle joitakin sanoja, joita en ymmärtänyt. Kyseli vielä, ovatko suomalaiset yhtä kovia puhumaan vieraiden kanssa kuin mitä portugalilaiset ovat. 

Jatkoin siitä matkaani postitoimistoon kirkkaassa auringonpaisteessa ja huomasin, että minulla on jo ikävä takaisin tänne, ennen kuin olen ehtinyt edes lähteä matkaan. Minulla on niin monen monta hyvää syytä elää täällä. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti