Etova muttei epämiellyttävä

Joskus opetellessa vierasta kieltä joutuu myös oppimaan ajattelemaan asioita ihan uudella tavalla. Verbien aikamuotoja käytetään eri tavalla, suomalaisen sijamuotoviidakon sijaan rämmitään harvemmassa prepositiopöheikössä, sanojen merkityksissä voi olla vivahde-eroja, joista sanakirja ei hiisku mitään. Myös se, että oppii kieltä käytännön arjessa, johtaa välillä väärintulkintoihin. Auta ei sekään, että arvailee sanoja vähän sinnepäin tai yrittää johtaa niitä kielestä jonka taitaa paremmin, vaikkapa englannista. Metsään menee ja usein, mutta joskus sieltäkin löytää oikean polun.

Oma suosikkini on sanojen johtaminen englannista. Kyllähän portugalin ja englannin sanoissa on tiettyä samankaltaisuutta. Otetaan esimerkiksi vaikka visible/visível, necessary/necessário, station/estação, bulletin/boletim, electricity/electricidade ja niin edelleen. Ihan sukulaiskieliksi voisi luulla. Metsikön puolelle hurahdetaan tietenkin silloin, kun päättely menee pieleen. Hiekka ei ole sande (engl. sand) vaan areia, ja sande tarkoittaa sämpylästä tehtyä voileipää. Lanche (engl. lunch) ei tarkoita lounasta vaan sen ja illallisen välissä nautittavaa välipalaa. Postikaan ei ole posto (yksi pôr/laittaa-verbin muodoista) vaan correio. Faca (engl. face) ei ole kasvot vaan veitsi. Kasvot on cara, sama sana tarkoittaa kallista, joten laulajatar Cheristä voidaan todeta, että hänellä on ”cara cara”, kalliit kasvot.

Masennusta, depressão, sairastava ihminen, pessoa, ei ole muuten depressada vaan deprimida, ja voidakseen paremmin hän popsii pillereitä, comprimidos. Lääkettä on myös medicamento tai remédio, ja niitä annetaan rotillekin. Rotanmyrkkyä, remédio de ratos, nauttinut jyrsijä on pian entinen jyrsijä. Rato ei kuitenkaan tarkoita rottaa vaan hiirtä. Rotta on ratazana. Hyi!

Kun syödä on comer ja juoda on beber, voisi kuvitella että syömäkelpoinen ruoka on comável (vert. visível, suitável jne.). Ei ole, kuten sain kuulla tarjoillessani Carlosille aikoinaan Vilassa jotain kokkaamaani ruokaa ja kysyessäni: ”É comável, onko se syötävää?”. ”Não, é comestível”, kuului peitellyn huvittunut vastaus. Sana comável on kuitenkin vakiintunut päivittäiseen sanastoomme. ”A língua muda, kieli muuttuu”, totesin kerran ja myhäilin salaa.

Joitakin sanoja olen saanut takoa päähäni ennen kuin ne ovat jääneet sinne. Kupista käytin pitkän aikaa sanaa copo (lasi) enkä chavenaa. En tiedä mitä eroa on liinoilla ja pyyhkeillä (pano, toalha). Molempia käytetään käsien kuivaamiseen, pöydän pyyhkimiseen ja pöydän peittämiseen. On kerta kaikkiaan käsittämätöntä että muhkeasta nojatuolista käytetään samaa sanaa kuin sohvasta, sofá. Joka muuten on maskuliini vaikka päättyykin a:han. Mutta kun yhtenä iltana levittelin uutta käsivoidetta käsiini ja päivittelin sen voimakasta tuoksua, olin tipahtaa sängyn laidalta hämmennyksestä kun Carlos haisteli käsiäni ja totesi: ”É enjoativo, mas não é desagradável, se on etovaa, muttei epämiellyttävää”. Totta kai. Ei etovan tarvitse olla epämiellyttävää, eihän? Juu ei. 

Sanakirja kääntää sanan enjoativo ”kuvottava, inhottava”. Sanaa käytetään mm. liian makeasta tai rasvaisesta ruuasta ja vahvoista hajuista.

Portugalia puhuttaessa kohteliaisuus kuuluu kuvaan. Kun Carlos ensimmäisen kerran ruokapöydässä pyysi minulta palvelusta ”Fazes-me um favor, por favor, tekisitkö minulle palveluksen” melkein anteeksipyytävästi, suorastaan säikähdin. Mitä nyt? Pitäisikö minun laittaa puseron ylänappi kiinni? ”Passa-me o sal, por favor, ojentaisitko minulle suolan," hän vain pyysi. Sama toistuu kun vaikkapa keittiön tv pitää sulkea saatuamme ruuan valmiiksi ja siirtyessämme olohuoneen puolelle syömään tai kun vieressäni olevaan pöytälamppuun tarvitsee sytyttää valo. Pitkin päivää teen pieniä palveluksia. Tehdään niitä minullekin, tosin en ole vielä omaksunut tätä ylikohteliasta tapaa pyytää niitä.

Kun aikoinaan aloin opiskella portugalia Helsingin Aikuisopistossa, luokka suorastaan kohahti kun se kuuli käytettävän termiä ”por favor”. Sehän on espanjaa! huudahti joku. Niin on. Ja portugalia. Torakka ei muuten silti ole portugaliksi cucaracha vaan barata (se on myös halpa), auto ei ole coche vaan carro ja koira ei ole perro vaan cão.

Iso ero on silläkin mille tavulle painonsa asettaa. Yleensä sanojen paino on toiseksi viimeisellä tavulla, poikkeuksista ilmoitetaan pienellä ´-hipsulla, paitsi jos sana on poikkeuksellinen (esim. fácil, helppo, paino toiseksi viimeisellä eli ensimmäisellä tavulla ja silti siinä on hipsu). Väärin painotettua sanaa ei välttämättä ymmärretä ollenkaan. Carlos kyllä osaa jo tulkita minua vaikka teeskenteleekin tiedotonta kun sanon vaikkapa copia enkä cópia (kopio), mutta vieraiden ihmisten kanssa joutuu välillä haeskelemaan mitä tavua painottaa. 

Verbeissä painotukset menevät eri lailla. Ei mennä siihen tällä kertaa. Ehkä tässä oli jo tarpeeksi sulateltavaa, digerir (ei digestir, vaikka ruuansulatus onkin digestão)? 

Kuvissa kaakeleita, azulejos, sillä harva asia on niin Portugalille ominainen kuin kaakelein päällystetty talo.