maanantai 10. huhtikuuta 2017

Laiska maanantai

Kevät on tulla kolistellut Portugaliin. Tai oikeastaan kesä. Tänään on harvinainen, miltei tuuleton päivä. Taivas on puolipilvessä ja ilma lempeä. Ikkunat ovat levällään, jotta lämmin ilma pääsisi kiviseinien sisälle. Ne kun lämpenevät aina jälkijunassa.

Kirjoituspöydän ääreltä näen, miten naudat märehtivät laitumella. Häntä heilahtaa tuon tuosta hätistelemään liian likelle pyrkivää kärpästä. Ne ovat tulleet lämpimien ilmojen myötäjäisinä.

Talvenviettopaikoiltaan ovat saapuneet myös pääskyset. Ne sujahtelevat vikkelinä paikoissa, joihin on kerääntynyt hyönteisiä. Pesät on varmaan jo tehty. Pääskyset eivät paljoa lepäile. 

Kävin avaamassa yläterassille vievän oven ja huomasin, että kohta joutuu varmaan pistämään kaikki luukut kiinni. Läheisestä metsästä nousee sankka savu. Ei sentään metsäpalo vielä, vaan metsänpohjasta siivottuja kuivia oksia ja lehtiä poltetaan etteivät ne kesähelteillä syttyisi. Se on ennaltaehkäisevää toimintaa.

Portugalin huhtikuu on toistaiseksi ollut vähäsateinen. Jos ilmat jatkuvat tällaisina, joudutaan monessa talossa jännäämään riittääkö vesi kesän yli. Onhan tällekin kadulle vedetty kunnan vesijohto, mutta eivät läheskään kaikki ole liittyneet siihen. Vesi on kallista ja kaivovedellä pärjää kuitenkin suurimman osan vuodesta.  

Monelta pellolta on jo niitetty talven heinä ja seuraavaksi niille kylvetään maissia. Itse päätin tänä vuonna pitää istutusten kanssa maltillista linjaa. En jaksa kastella. Vesi on painavaa, sehän painaa kilon litralta, eikä letkua saa joka paikkaan. Myyrätkin mellastavat kasvimaassa, vanharouva kukkapenkeissä, kitkee joskus rikkaruohojen ohella itäneet kukatkin. Ostin vain muutaman chilin ja padrão-paprikan taimen sekä kesäkurpitsoja, ja kylvin avomaankurkkua ja kurpitsaa, loput vihannekset haen paikalliselta maatilalta. Neljällä-viidellä eurolla saa viikon vihannekset. Ei tarvitse muuta kuin kantaa ne kotiin.

Paha tapa on joskus ahnehtia tekemistä liikaa. Asettaa tavoitteet liian korkealle. Sillähän sitä saa kasattua itselleen turhia paineita. Välillä se tekee ihan hyvää, silloin saa paljon aikaan, mutta välillä pitää ottaa vähän rennommin ja antaa akkujen latautua. Hyperaktiivi toteuttaa sen tietenkin tekemällä jotain kivaa. Jotain sellaista mistä pitää. Se ei välttämättä ole kastelukannun kanssa loikkimista tai mopin kanssa mesoamista. Viime aikoina olen ommellut paljon. Ensin tein tusinan verran kauppakasseja, sitten tyynynpäällisiä. Ja värjäsin lankoja. Kirjoittamisen ohella, toki.

Näin lämpimänä maanantaipäivänä olo on raukea kuin laitumen naudalla. Tekisi mieli lötköttää hetki auringossa ja antaa hännän heilua, jos häntä olisi.

Mutta ei auta. Kanat odottavat makupalojaan – ne saavat leivänkantteja, riisintähteitä ja vihannesten kuoria pienessä kipossa. Nähdessään kipon kädessäni yksi kanoista yrittää lentää sen reunalle. Kirjaimellisesti se siis hyppii silmille. Jos menen aitaukseen ilman kippoa, kanat yrittävät nokkia helmojani . Ruohot ja maissit ovat ihan out, vain herkkupalat saavat kanojen koipiin vipinää.  

Kanojen luona käytyäni on aika kastella ne vähät istutukset. Ja tehdä jotain muuta hyödyllistä.

Jälleen ollaan siis kesän kynnyksellä, ja jotenkin minulla on sellainen olo, että tästä tulee erilainen kesä. Miten, en tiedä, aika näyttää. Tai saattaahan tästä tulla ihan samanlainen kesä kuin aiemmista neljästä mitä tällä haavaa on tullut täällä vietettyä. Lämmin, aurinkoinen, touhuntäyteinen, leppoisa. Tuntuu siltä, että pitäisi asettaa kesälle tavoitteita. Tehdä sitä ja tätä ja käydä siellä sun täällä. Ihan kuten ennen pakkasi kesälomille kauheasti tekemistä. Kun ei muulloin jaksanut ja/tai ehtinyt. Nyt pitäisi ehtiä ja jaksaa, mutta vuorokaudet tuntuvat lyhentyneen tai sitten olen itse tullut hitaammaksi. Viime kesältäkin on rästejä jäljellä. Tänään on maanantai, ei huvittaisi edes ajatella tekemättömiä töitä, saati sitten että niihin kävisi käsiksi.

Jospa siis aloittaisi siellä kanalassa käynnistä, toisi sieltä päivän munan, sillä keskimäärin sen verran kolme kanaa saavat aikaiseksi. 

Se on sentään aika paljon vähemmän kuin mitä itse saan tehtyä. 

Kuvat näpäyksiä Aveirosta kuuden vuoden takaa. Kuka tietää, mitä kukat ikkunassa tarkoittavat? 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti