Lomatunnelmia

Olen lomalla kirjoittamisesta. Viides rikosromaanini on koelukukierroksella, ja sen kustannustoimitus jatkuu elokuun alussa. Jouten en tietenkään osaa olla, eli olen tehnyt maalausremonttia sekä ylä- että alakerrassa.

Loma näkyy lähinnä siinä miten käytän luppoajat. Eräänäkin aamuna istuin aamuteen ajan pihalla neulomassa. Yleensähän syön aamujugurtin ja -murot seisaaltani samalla kun laitan edellisen illan astiat kaappiin, annan ruokaa koirille (ja kissalle, jos hän suvaitsee ilmaantua patéelleen), pistän pesukoneen pyörimään, kastelen janoisimmat pihakasvit, putsaan jääkaapin ja pakastimen ovet maitotahroista, pistän lankoja värjäytymään. Teemukillisen aikana samat askareet jatkuvat, mutta saatan välillä piipahtaa viemässä roskat tai imuroimassa jonkin tilan tai huuhtelemassa värjätyt langat naapurin vesialtaalla, missä vielä juoksee vettä.  

Istuminen paikallaan teemukillisen ajan tuntui hurmaavalta. Koirat kävivät vuoron perään kerjäämässä rapsutuksia, kissa nökötti nurmikolla silmät kiinni ja odotti kai että varpunen tipahtaisi koivet ojossa kuonon eteen. Tätä pitäisi tehdä useammin, ajattelin. Edes kerran viikossa. Edes sunnuntaiaamuisin. Kuka minua muka estää?

”Sinun pitää koko ajan suorittaa”, sanoi perheystävä, kun kerroin neulovani samalla kun juttelemme Whatsappin kautta. Totta varmaan. ”Olet hyperaktiivi”, väittää Carlos, jota taitaa välillä harmittaa kun en pysähdy hetkeksikään, paitsi kirjoittaessani. Olen supernainen, joka sunnuntailounaaksi tekee kolme pellillistä pizzaa from scratch, siinä sivussa melko työlään kuivakakun ja tähtianiksella maustetun vaniljakastikkeen, lopuksi vielä pyöräyttää syömisen ohessa pari pellillistä sämpylöitä muiden pyöritellessä silmiään. Onhan se rasittavaa katsella. Vuorosunnuntaisin sentään haetaan valmis ruoka marketista. Sitä odotellessa haahuilen keittiössä ja ihmettelen mihin sitä ryhtyisi. Pesaisen sitten vaikka alakerran kylpyhuoneen. Ja jos virtaa ja aikaa riittää, jatkan yläkerrassa.

Mutta lomalla olen, ja yhtenä iltapäivänä istuin pihan perällä ihan vain neulomassa odotellessani maalin kuivumista. ”Minä olen lomalla”, hihkaisin Carlosille, joka tuli hakemaan jotain työkalua pihakatoksen alta. Hän hymyili rohkaisevasti. Ajatteli varmaan, ettei tuo kauaa tuossa pysy. Pöh. Kyllä minä osaan relata, eräänäkin iltana menin riippumattoon lukemaan. Vieläpä lastenkirjaa. Olin siinä niin kauan kunnes tuli kylmä ja aika ryhtyä illallisen laittoon. Puoli tuntia tai jotain.  

On tietenkin tärkeää välillä pysähtyä ja olla tekemättä mitään. Antaa ajatuksille tilaa syntyä ja kasvaa. Tai olla ajattelematta mitään. Katsella kuunsirppiä, nukkuvaa kissaa, maissin kasvamista tai tomaattien kypsymistä. Kuunnella pöllön huutoa yössä, sammakoiden kurnutusta, hiljaisuutta – ihanaa, täyteläistä hiljaisuutta. Ottaa hetkiä sieltä täältä ja tallentaa ne, sillä niistä hetkistä voi ammentaa voimia sitten kun on tarpeen.

Loma jatkuu. Ehkä jonain päivänä repäisen ja otan kissan kanssa päiväunet. Seuraavaksi tartun kuitenkin taas maalitelaan. 

Kuvissa kukkia ja ahkeria ötököitä.