Maaliskuun lopussa ilmestynyt, uuden sarjan aloittava rikosromaani Arvoton on herättänyt lukijoissa monenlaisia tuntemuksia. Ajattelin avata kirjan taustoja ja kirjoitusprosessia hieman, sillä saamani palautteen mukaan tämä kirja on myös monen lukijan mielestä tärkeä.
Uuden
kirjan suunnittelu lähtee liikkeelle ideasta, joka voi olla hyvinkin pieni yksityiskohta. Ideat saan yleensä tositapahtumista, mutta myös paikoista. Hauduttelen ideansiementä pitkään, jopa pari vuotta.
Arvoton sai
alkunsa uutisesta, jossa kerrottiin rannalta löytyneestä ei kantaväestöön
kuuluvan ihmisen päästä. Pyörittelin aihetta pitkään omassa mielessäni, minulle
oli selvää että halusin kirjoittaa siitä, mutten tiennyt miten aihetta lähestyisin.
Elimme pahinta
pandemian aikaa, kun uutisiin nousivat vierastyövoiman ahtaat asuinolot ja
koronatartunnat. Siinä ohessa tuli ilmi moninainen riisto ja hyväksikäyttö, jopa
orjatyön teettäminen. Aasiasta ja Afrikasta tulleita paremman elämän etsijöitä haastateltiin, he antoivat kasvot tälle ajankohtaiselle ilmiölle.
Samoihin
aikoihin Portugaliin haettiin jatkuvasti suomenkielistä työvoimaa
asiakaspalvelutehtäviin. Palkka on noin kaksinkertainen kansalliseen
minimipalkkaan nähden, lisäksi heille tarjotaan muita etuja.
Aloin
miettiä tätä ristiriitaa. Miksi toisia pidetään arvokkaampina, miksei toisten työpanosta arvosteta?
Paloittelusurma
ja eriarvoisuus loksahtivat mielessäni kohdalleen.
Aloitin tarinan
luonnostelun 1.9.2021. Ihan ensiksi päätin lähettää Rui Santosin viljelemään
viiniä ja aloittaa uuden sarjan uudella päähenkilöllä Nelson Monteirolla. Halusin hänestä edeltäjäänsä vanhemman ja rosoisemman. Nelson on eronnut ja asuu puutarhaa ja kanoja hoitavan isänsä kanssa, hänellä on rotweilerinpuolikas Gaia, jonka esikuva torkkuu parhaillaan ulkona pihallamme. Nelson potee unettomuutta kuten minäkin, mutta hän käsittelee sitä eri tavalla. Alaiset eivät halua hyväksyä pääkaupungista lennähtänyttä uutta esimiestään, Nelsonin on voitettava heidän luottamuksensa, mutta se ei käy helposti. Nelsonin hahmo tulee avautumaan lukijoille sarjan mittaan, säästin jotain tuleviinkin osiin.Yksi tapahtumapaikoista, Apúlian ranta.
Seuraavaksi tein taustatutkimusta, luin uutisartikkeleita, tutkin maahanmuuttotilastoja ja eri etnisiä ryhmiä, kävin tapahtumapaikoilla. Yksi tarinan keskeisistä hahmoista on suomalainen Emilia, mutta minun oli päätettävä mistä maasta tulisi toinen päähahmoista. Erinäisten selvitysten jälkeen päädyin Bangladeshiin.
Kirjoitustyö
Arvottoman parissa eteni ripeästi, ja raakaversio valmistui 34 kirjoituspäivän
jälkeen lokakuun puolivälissä 2021, jolloin sanamäärä oli reilu puolet
lopullisesta sanamäärästä. Tapoihini kuuluu kirjoittaa tarinan juoni auki nopeassa
tahdissa, näin langanpäät pysyvät paremmin hallinnassa. Tekstin muokkaukseen meneekin huomattavan paljon enemmän aikaa. Teen useamman
editointikierroksen, joiden aikana syvennän henkilöhahmoja, lisään
yksityiskohtia ja miljöökuvauksia ja teen tarvittavia tarkistuksia kontaktieni kautta. Arvottomaan sain tärkeää tietoa muun muassa eräältä Suomessa asuvalta bangladeshilaisnaiselta. Punainen ovi ja kukkaruukut
Ribeirassa päätyivät Arvottomaan.
Aivan lopuksi
hion tekstiä ja sanamuotoja lause lauseelta, myös tulosteen avulla.
Arvottoman kanssa
kävi niin, että mitä pidemmälle sitä kirjoitin, sitä tärkeämmältä sen teema
alkoi tuntua. Minulle tuli palava tarve nostaa esiin epäkohta, joka aika ajoin
nousee uutisotsikoihin mutta unohtuu sitten. Mikään ei tunnu muuttuvan, yhtenä syynä
pidän päätöksentekijöiden välinpitämättömyyttä EU:ssa.
Arvottomassa
sivutaan myös muun muassa tehoruoantuotantoa. Eikö se olekin yksi syy miksi halpaa työvoimaa tarvitaan?
Raakaversion
valmistuttua tein välittömästi tiiviin editointikierroksen, minkä jälkeen
laitoin käsikirjoituksen hautumaan pariksi kuukaudeksi. Helmikuussa 2022 solmin
Arvottomasta kustannussopimuksen Otavan kanssa. Samassa yhteydessä sain rakentavia
kommentteja käsikirjoitukseen ja ehdotuksia sen parantamiseksi. Editointityö
jatkui välittömästi, kaikkiaan tein 8 versiota ja työstin käsikirjoitusta 143
päivänä ennen varsinaista kustannustoimitusta. Kirja ilmestyi 23.3.2023, noin
puolitoista vuotta siitä kun olin alkanut sitä hahmotella muistikirjaani.
Pala Portugalin historiaa:
Arvottomassa kerrotaan myös
carguejeiras-naisista.
Kirjoitustyön
loppuvaiheilla satuin Porton metrossa bangladeshilaismiehen viereen, ja ryhdyimme
juttusille. Hän oli tyytyväinen työhönsä, hänellä oli portugalilainen työnantaja,
asunto ravintolan yhteydessä, ateriat työn puolesta ja hän sai palkkaa yli minimipalkan. Vapaapäivinään hän kertoi käyvänsä tutustumassa eri paikkoihin. Hämmennyin, kun hän
alkoi kesken jutustelun selata puhelintaan.
Pian hän näytti minulle videota lapsestaan, joka oli syntynyt viikkoa aikaisemmin Bangladeshissa.
Tämä liikuttava tositarina ja monta muuta vastaavaa minitarinaa päätyi jossain muodossa Arvottomaan.
Kotiani vastapäätä olevaan taloon avattiin toukokuussa hostelli. Sen yläkerta on täynnä kerrossänkyjä, löysin kuvia Bookingin sivuilta. Osa asiakkaista kävelee paikalle rinkka selässään, mutta ylivoimaisesti enemmän on nuoria aasialaisia, afrikkalaisia tai eteläamerikkalaisia miehiä. Ja ei, he eivät ole matkalla Santiagoon.
Toivoisin
lukijoiden tarttuvan Arvottomaan, haluaisin heidän suovan ajatuksen niille lukemattomille ihmisille, jotka tekevät työtä jota emme näe, mutta jonka tekemättä jättämisen
huomaisimme kyllä hyvin pian.
He ovat sen
arvoisia.
Odotin kovasti tätä kirjaa sen aiheesta johtuen. Vaikka kirjassa kuvataan eriarvoisuutta erinomaisten henkilöhahmojen kautta, niin koko törkeys sellaisenaan yhteiskunnassa hyväksyttynä suoranaisena "maan tapana" saisi saada enemmänkin huomiota, sillä kyseessä eivät ole mitkään yksittäistapaukset. Kiitos tärkeän aiheen nostamisesta esiin. Sanoma menee varmasti paremmin perille tällaisen "rikostarinan" avulla.
VastaaPoistaKiitos, Vesa! Portugalissa tämä ilmiö on varsin uusi nykyisessä laajuudessa, esim. Espanjassa laitonta työvoimaa on käytetty iät ajat. Eikä tätä tapahdu pelkästään Euroopassa. Toivotaan kaikille paremman elämän etsijöille parempaa tulevaisuutta.
PoistaViimeisen vuoden aikana olen käynyt useamman kerran Portugalissa ja kirjassa käsitelty aihe nousi voimakkaasti esiin tänä keväänä, kun pieni, idyllinen Milfontesin kylä oli muuttanut muotoaan. Olen jutellut asiasta usean paikallisen kanssa ja he olivat sitä mieltä, että maa on epäonnistunut työperäisen maahanmuuton kanssa todella pahasti. Maatalousvaltainen alue on hankkinut ulkomaalaista työvoimaa, kun kuulemma paikalliset eivät halua tehdä raskasta työtä usein epäinhimillisissä olosuhteissa. Tästä kannattaa ottaa opiksi myös muissa maissa.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Portugalissa ilmiö on tosiaan räjähtänyt käsiin, tästä on yhtäkkiä tullut houkutteleva maa. Töitä ainakin riittää juurikin mainitsemistasi syistä. Kirja sijoittuu Portugaliin, mutta samaa tapahtuu muuallakin, jopa Suomessa. Lainsäädäntö ja valvonta laahaa perässä.
Poista