Varpushaukka

Lokki Porton Sén eli katedraalin luona
tähyää parempiin aikoihin.

Kiskoin aamulla vaatteita ylleni ja katselin samalla ikkunasta ulos laitumelle. Sen laidassa, kiivipuiden katveessa näin haukan nököttämässä puupylvään nokassa. Se käänteli päätään puolelta toiselle. Se jahtaa murattipusikossa majailevia varpusia, ajattelin ja mietin ehtisinkö hakea kameran napatakseni haukasta kuvan.

Hain ensin silmälasit ja menin katsomaan haukkaa tarkemmin. Ensin en nähnyt sitä. Sitten tajusin, että ”haukkani” olikin kumisuojalla päällystetyn pylvään huipulla keikaileva varpunen. Kerrankin tunnistin lajin. Sehän oli ilmiselvä varpushaukka.

Tiesmitähaukkoja näkyy usein. Liitelemässä taivaalla iloisesti kiljahdellen, nököttämässä peltojen reunoja merkkaavien kivipilareiden huipulla tai sähköjohdoilla. Kai ne jahtaavat myyriä, puluja tai kyyhkysiä, pienempiä lintuja tai kanoja. Meidänkin Kanamme päätyi petolinnun saaliiksi. Ruokaketju on armoton.

Kevään edetessä västäräkit ovat häipyneet, ne ovat kai suunnanneet pohjoiseen. Talitintit sen sijaan tyytittävät piharakennuksen katolla tai vanhan antennin päällä. Rastaitakin näkee ja kuulee ja yöaikaan tiesmikäpöllö on palannut huhuamaan puu-i, puu-i. Peltojen välisellä lammella majailevat kirkkaanvihreät sammakot vastaavat sille. Pääskyset saapuivat aurinkoisena sunnuntaina, tänään pilvisenä päivänä niitä ei näy. Palasivatko ne etelän lämpöön? 

Kevät on edennyt tuskallisen hitaasti. Yhä olemme alle kahdenkymmenen asteen lämpötiloissa, yhä käytän kahta paria villasukkia sekä villatakkia, yhä Kisu pujahtaa yöksi sisälle nukkumaan. Takkaan emme sentään ole laittaneet tulta pariin viikkoon, vaikka yhtenä iltana sitä ehdotin ihan vain ilman kierrättämiseksi ja kuivaamiseksi. Kevätistutuksetkin on pääosin tehty, sisäpihalle säkkeihin ja ruukkuihin kastelun helpottamiseksi. Laitumen yhden osan kylväminen odottaa sitä että osuuskunta saa hankittua siemeniä.

Kahleet Porton Ribeirassa. 

Arki soljuu omalla painollaan ihan kuten ennenkin, sitä rytmittävät ruoka-ajat, lounas puolenpäivän aikaan ja illallinen kello 20. Poikkeuksellisen maailmantilanteen huomaa lähinnä kaupassa käydessä ja siitä, että on ihanan hiljaista kun ei jatkuvalla syötöllä kulje lentokoneita liki. Nyt Porton kentälle laskeutuva tai sieltä nouseva kone on keskustelun arvoinen tapahtuma. Raportoimme konehavainnoista toisillemme, oliko lentokone TAPin vai minkä yhtiön.

Vaikka arki päällisin puolin vaikuttaa normaalilta, on kaipuu takaisin niin sanottuun normaalielämään suuri. Siihen, että voisi hypätä metroon ja huristaa Portoon ja nähdä iloiset turistilaumat. Siihen, että voisi käydä ruokakaupassa ilman pelkoa tartunnasta. Siihen, että uutisissa puhuttaisiin taas korruptiosta ja Marcelon vierailuista juustojuhlissa ja jalkapallosta. Siihen, että saisi tuntea olevansa vapaa eikä erilaisten rajoitusten kahlitsema.

Silti meillä maalla asiat ovat paljon paremmin kuin kaupungissa. On tilaa olla ja ulkoilla, työtkin sujuvat enimmäkseen entiseen malliin, vaikka kyllä korona kirpaisi minunkin tekemisiä. Sosiaalista elämää helpottavat iltapäiväkahvit suomalaisystävien kanssa sunnuntaisin Skypen kautta, kuten myös viestit ja Whatsapp-keskustelut Suomeen. 

Pyykit kuivuvat rakennusten välisellä
kujalla Porton Ribeirassa. 

Ahdistusta aiheuttaa huoli läheisistä ja talouden lamaantumisesta ja kaikesta siitä epävarmuudesta missä vellomme vielä pitkään. Sitä helpottaa Kisun pitely sylissä ja muu mukava tekeminen. Pitkästä aikaa olen tarttunut kirjoihin ja lukenut. Suosittelen samaa sinullekin, Rakas blogin Lukija. Lukeminen tarjoaa irtioton arjesta ja hyvän kirjan matkassa voi tehdä turvallisen nojatuolimatkan ja tutustua uusiin, vaikkakin fiktiivisiin ihmisiin. Kaivele kirjahyllyäsi, voit tehdä löytöjä. Myös jotkut kirjastot toimivat, ja kustantamot postittavat kirjat kotiin. Kirjoja löytyy myös marketeista, sieltä, missä käyt ruokaostoksilla. Pian Lehtipisteen hyllyiltä löytyy myös kolmas Portugali-dekkarini Syyllisyyden ranta pokkarina.

Palaan taas arkeen. Varpuset lirkuttavat murattipöheikössä, jossain laulaa moottorisaha. Lentokone lensi yli ja säntäsin ikkunaan katsomaan, ehdin nähdä sen pyrstön. Pelloilta niitetään heinää ja maissi kylvetään kunhan lantalietteet on ensin levitetty ja kynnetty maan poveen. Kesä tulee, näillä lämpötilalukemilla en kyllä tiedä milloin, mutta tulee se. Ainakin kalenterin mukaan. Aurinkoa ja vapautta odotellessa pysythän terveenä, Rakas Lukija!