Portugalissa hälytystila

Joko korona tunkee korvista ulos? Minulla se on tunkenut jo uniinkin, samoin vierustoverilla. Ehdotinkin Carlosille, että rajoittaisimme televisiouutisten seuraamista. Vähemmälläkin pysymme perillä siitä mitä on meneillään. Vanharouva on levoton ja pelkää kuolevansa virukseen, jota ei siis ole saanut.

Portugalissa julistettiin tänään hälytystila. Ei siksi, että tartuntoja olisi hälyttävän paljon – vielä – vaan siksi että voidaan käyttää järeämpiä keinoja epidemian leviämisen estämiseksi. Julkiset laitokset, kuten museot, kirjastot ja kaikki oppilaitokset, suljetaan tai on jo suljettu, myös toreja suljetaan kuten tänään Vila do Condessa. Yökerhot pitävät ovensa kiinni ja ravintoloissa, baareissa, supermarketeissa ja kauppakeskuksissa rajoitetaan samanaikaisesti sisälle pääsevien ihmisten määrää. Puhetta on ollut myös rantojen sulkemisesta. Tasavallan presidentti on ollut jo muutaman päivän vapaaehtoisessa kotikaranteenissa näyttääkseen kansalle esimerkkiä. Ja siksi kun vastaanotti oppilaita koulusta, jossa myöhemmin todettiin tartuntatapaus. Tartuntoja on tähän mennessä, vajaan kahden viikon aikana, todettu reilut 100, yhtään kuolonuhria ei ole, mutta tilanteet muuttuvat hyvin nopeasti. 

Kyläkaupassa oli eilen kuulemma tungosta, turvavälit eivät pitäneet. Vihanneksia ja hedelmiä valittaessa oli käytettävä kertakäyttöhanskoja ja ihmiset selvästi hamstrasivat ruokatarvikkeita. Jännityksellä odotan mikä on tilanne lähitilalla huomenna kun menen ostamaan viikon vihannekset. Kaikkea tarvittavaa on kaupasta löytynyt paitsi patéta kissalle. Vessapaperia on kotona jäljellä kahdeksan rullaa ja hätätilanteessa lisäksi täysi jättirulla talouspaperia. Eiköhän me pärjätä.   

Ei tämä voi olla vaikuttamatta kaikkeen ja kaikkiin, ei minuunkaan vaikka saatan normaalioloissakin pysytellä kodin tuntumassa pari viikkoa putkeen Carlosin hoitaessa kaupassa käynnin. Päivittäiset kävelylenkitkin teen peltotiellä. Kotikaranteeni ei siis tunnu missään, mutta ensi viikolle sovittu opaskeikka peruuntui ja oma Baselin matkani huhtikuun lopussa ei tule toteutumaan. Ne ovat silti mitättömän pieniä harmeja verrattuna siihen mitä moni muu joutuu käymään läpi.

Tuntuu ettei maailmaan tai ainakaan uutisiin muuta mahdu tällä hetkellä. Jotain mukavaa kuitenkin tällä viikolla tapahtui: viidennen Portugali-dekkarin julkaisu vahvistettiin sopimuksella. Se ilmestyy kevätkaudella 2021 ja käsikirjoitus on hyvällä mallilla. Jatkokin on pikkuhiljaa hahmottumassa mielessäni. 

Viikko sitten kävin valokuvausretkellä Totuuden portaiden maisemissa Porton Ribeirassa, sieltä oheiset kuvat. Nyt pysytellään suosiolla kotona ainakin loppukuu satunnaista kauppareissua lukuun ottamatta. Mielenkiintoista olisi nähdä miltä näyttää esimerkiksi Vila do Conden kaduilla, mutta en taida hypätä metroon mennäkseni katsomaan. Ei kannata ottaa turhia riskejä kun kotona on ikäihminen ja itsekin kuulun riskiryhmään. 

Näillä eväillä mennään ja suomalaisella sisulla. Olkaahan varovaisia, Rakkaat Lukijat, ja pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne. Virukset tulee ja menee, kuten taloustaantumat ja lamat, kieltolait, oudot muotivillitykset ja mahataudit. Kyllä me tästä selvitään. Força, voimia!