Ummikkona ulkomailla

Olin muutaman päivän Münchenissa, kun alueen suomalaisyhteisö järjesti Kulttuuritreffit. Yhdessä Sveitsissä asuvan dekkaristi Helena Väisäsen kanssa kerroimme kirjoistamme ja kirjoittamisesta innostuneille ja kiinnostuneille kuulijoille. Tilaisuus oli todella mukava, kiitos järjestäjille! Enimmäkseen yksinään pakertavalle kirjailijalle kohtaamiset lukijoiden kanssa ovat antoisia ja energisoivia.

Yksin monista Ludvig II:n
rakennuttamista linnoista.

Parina päivänä ehdin myös tutustua kaupunkiin ja lähiseutuun, kun Helsingistä tulleen matkakumppanin kanssa kävimme tutustumassa Neuschwansteinin linnaan, jonka ”hullu” kuningas Ludvig II rakennutti voidakseen elää Wagnerin oopperoiden tapahtumapaikkoja jäljittelevässä ympäristössä. Rakennusprojekti on ollut valtava, silti kuningas asui siellä vain puolisen vuotta ennen kuin hänet haettiin ”hoitoon” ja sillä matkalla hän menetti henkensä. Oli miten oli, melkoisen turistirysän hän tuli luoneeksi. Tänä päivänä Saksan valtio lienee kiitollinen.  

München oli täynnä väkeä, hetkittäin jopa ahdistavan ruuhkainen. Kiertelin kameran kanssa hiljaisemmilla kaduilla ja totesin ettei kuvattavaa minun makuun ole juurikaan. Rakennukset olivat liian hyväkuntoisia, liian siistissä maalissa, rosoisuus puuttui kokonaan. Käänsin katseeni ja räpsin kuvia rakennuksista kun ne heijastuivat vastapäisistä ikkunoista. Johan alkoi näyttää paremmalta.

Juustoa juuston päällä. 

Sain mukavasti myös tuntumaa siihen, mitä Portugalissa vierailevat ystävät ja sukulaiset kokevat kun eivät osaa sanaakaan paikallista kieltä. Saksantaitoni rajoittuu kahteen lauseeseen, eikä niistä kummastakaan ole matkustaessa juuri apua (Ich weist nicht ja Ich lieben dich). Ruokalistoja ei läheskään aina ollut muilla kielillä ja kun liharuuat eivät enää maistu, oli aikamoista arpomista mitä eteensä sai. Käsesplätzlestä saattoi kyllä melko helposti päätellä että kyseessä on jonkinlainen juustopläjäys, mutta Törnelprötselin ja Swineinebörtslagenhaftin tms. kanssa epätoivo iski. Onneksi matkakumppani jaksoi kääntää käsittämättömiä ruokien nimiä ja sain syödäkseni. Tosin kuuluisassa Hofbräuhausissa ”kasvisruoka” vaikutti lähinnä annokselta, josta oli jätetty liha pois. Siinä oli iso taikinapallero joka ui sienikastikkeessa, ei mitään muuta.

Olin tuskin päässyt istumaan lentokentälle vievään bussiin kun sen kuljettaja tuli hakemaan minua. Tulkiksi! Ulkona kadulla kaukaa idästä tullut nainen halusi tietää onko illalla luvassa liikenneruuhkaa. Hän puhui selkeää englantia, kuski ei. Nainen kysyi käsiä huitoen: ”Traffic jam at six o´clock?”, kuski vastaa: ”Ja, ja! Keine problem!”. Minäkin yritin, mutta vastaus oli yhtä ristiriitainen. Kehotin naista kysymään asiaa seuraavan bussin kuljettajalta tai hotellista.

Tätä kirjoittaessa odotan lentoa Portoon ja kotiinpaluuta. Reissuun lähtiessäni Kisu oli eläinsairaalassa kovan flunssan vuoksi, nyt se on kotona mutta sisälle suljettuna. Se ei ole ollut siitä kovin mielissään vaan alkaa aamuyöstä pitää naukukonserttia. Pitää jatkaa myös huoneemme maalausremonttia ja viidennen Portugali-dekkarin kirjoittamista. Ei käy aika pitkäksi, toisaalta koskapa olisi käynyt.

On sitä ruskaa muuallakin kuin Suomessa.