Tosilyhyt portugalin kielen oppimäärä

Jos on suomen kieli omituinen ja vaikea oppia, ei portugali jää siitä paljoa jälkeen. Suomalaisen korviin se kuulostaa kaikkine suhuäänteineen lähinnä venäjältä. Kuten moni tietää, niin portugalin kielellä on paljon yhtäläisyyksiä espanjan kanssa. Jotkut sanat ovat täysin samoja (amigo, ystävä; sol, aurinko), joissakin kirjoitusasu poikkeaa toisistaan (cerveja – cerveza, olut; açúcar – azúcar, sokeri), jotkut ovat vähän sinne päin (cidade – ciudade, kaupunki; amanhã, mañana, huomenna). Espanjan opintojen ja Helsingin Aikuisopiston kielikurssin avulla opinkin lukemaan portugalia kolmessa kuukaudessa. Eihän kuulosta vaikealta?

Vaan puhuttu kieli onkin ihan eri juttu. Portugali vilisee ässiä, niin suhisevia, sihiseviä kuin ihan tavallisia. Kun keitokseen lisätään vielä nasaaliäänteet, rohisevat kurkku-ärrät, suljetut ja avoimet vokaalit, ääntymättömät konsonantit ja painotukset sanasta riippuen eri tavuilla, niin voin taata että kielisoppa on hämmentämättä valmis. Jo pelkästään väärän tavun painottaminen saa aikaan sen, ettei keskustelukumppani ymmärrä mitä sanotaan. Poikkeavat painotukset merkitäänkin erilaisin merkein sanan päälle. Kun opettelee muistamaan mikä väkänen milloinkin laitetaan sanan päälle kirjoitettaessa, auttaa se huomattavasti myös lausumisessa. Esimerkki: suomalainen helposti lausuisi omenaa tarkoittavan sanan maçâ kuten 'massa', joka kuitenkin tarkoittaa ihan eri asiaa (pasta, taikina, raha). Sana lausutaan 'masaa', ja jos on monta omenaa, se on 'masaash', josta tulee ensin mieleen ranskan kielen hierontaa tarkoittava sana massage. Jokainen Vaaleanpunaisen pantterin Clouseauta seurannut tietää millaisen sotkun tästä saa aikaan. Minäkin sain, kun kauppareissulla luulin ystäväni olevan hierontaa vailla, vaikka hän halusi omenoita.

Massa siis tarkoittaa pastaa eli italialaisten ja monen muunkin herkkua. Portugaliksi sana pasta tarkoittaa kuitenkin salkkua. Tätäkin jouduin takomaan päähäni muutaman kerran. Miten niin kansainvälinen sana kuin pasta voi olla tarkoittamatta samaa mitä se tarkoittaa muilla kielillä?

Sanalla voi olla monta merkitystä, ja asiayhteydestä pitää päätellä mitä toinen haluaa sanoa. Lisäksi samalle asialle voi olla monta eri sanaa, ja kaikki on hyvä opetella, muuten ei pärjää keskustelussa. Esimerkiksi termille ymmärtää on kolme eri sanaa (compreender, entender, perceber), joita käytetään hieman eri yhteyksissä. ”Percebes tudo, mas não entendes nada”, ”Ymmärrät kaiken, mutta et ymmärrä yhtään mitään”. Ihan selvä juttu, eikö vaan?

Eri puolilla maata on tietysti murre-eroja, ja käytetään eri ilmaisuja. Lissabonissa kahvi on uma bica, kun täällä pohjoisessa se on um café. Helppo nakki. Kofeiiniton kahvi on joka puolella maata um descafeinado, 'um döskafeinadu', tai jotain sinne päin, mutta uutterasta harjoittelusta huolimatta en vieläkään osaa lausua sitä oikein.  

Vetäisen henkeä, ennen kuin kerron verbeistä. Oikeastaan en voi kertoa niistä paljoa, koska en vieläkään ymmärrä niistä mitään. Aikamuodot tuntuvat olevan jotenkin erilaisia kuin suomen kielessä, ja niitä on vaikea käsittää. Lisäksi sivulauseessa verbi taivutetaan eri tavalla kuin päälauseessa, ja taivutus riippuu siitä mitä halutaan sanoa. Loogista, totta kai, mutta ei helppoa.

Teen siis paljon virheitä, mutta ei se mitään. Kaikki asiat hoituu ja joka päivä oppii lisää. Olen siitä onnekas, että minulla on erittäin kärsivällinen opettaja, ystäväni Carlos, omien sanojensa mukaan ”Santo de Paciência” eli Kärsivällisyyden pyhimys. Tarvittaessa hän toistaa lauseen vaikka kolmeen kertaan, kunnes saan siitä selvää. Kirjoitettuna ymmärtäisin sen heti. Täällä pohjoisessa lausutaan puolihuolimattomasti ja mumisten. Lissabonin seudulla on jo paljon helpompaa.  

Kieltä voi opetella myös katukylttien avulla. Osaatko yhdistää seuraavat nimet oheisiin kuviin: Mielikuvituskatu, Mielihyvänkäytävä, Jääkaapinkatu, Ilontie, Kaihonkatu, Jeesuksenkaari. Ei kovin vaikeaa.

No, ei tässä kuitenkaan vielä kaikki. Nyt kun olen oppinut jotenkuten puhumaan ja ihan kohtuullisesti kirjoittamaan portugalia, niin oli suorastaan hilpeää kuulla, että oikeinkirjoitussääntöjä muutetaan muun muassa siten, että sanojen kirjoitusasu vastaa ääntämistä. Kuulostaa hyvältä, mutta ei välttämättä yksinkertaiselta. Suuri osa portugalilaisista pitääkin tätä päätöstä täysin käsittämättömänä. Kielisoppa tulee olemaan entistäkin sakeampi. Esimerkkejä: sana directo (suora) kirjoitetaan jatkossa direto, sana óptimo (erinomainen) on tulevaisuudessa ótimo. Joissakin tapauksissa hyväksytään kaksi kirjoitustapaa, kuten conectar/conetar (yhdistää). Ulkomaalaiselle kielen oppiminen on entistäkin vaikeampaa, koska aina ei vaan voi tietää mitkä konsonantit ääntyvät ja mitkä eivät. Tämä vaatii vielä paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.

Oli miten oli, on valtavan mielenkiintoista ja haastavaa opetella kieltä, jota puhuu sujuvasti yli 200 miljoona ihmistä kolmella eri mantereella. En väitä, että olisi helppoa kommunikoida brasilialaisen lihakauppiaan tai kapverdeläisen kokin kanssa, mutta on se antoisaa, on se vaan niin antoisaa.