maanantai 1. maaliskuuta 2021

Erilaiset julkkarit

 
Uusin rikosromaanini Häpeän aukio, Portugali-dekkarien viides osa ilmestyi kaksi viikkoa sitten. Jännityksellä aloin odottaa miten otetaan vastaan teos, jonka koen itselleni läheiseksi eri tavalla kuin aiemmat. Sen kirjoittaminen oli monisyinen prosessi, jossa oli mukana monenlaisia tuntemuksia. Kirjoitin myös aiheesta, jota olen pyöritellyt mielessäni pitkään: keski-ikäisen naisen alkoholismista. Aihe, josta kukaan ei halua puhua.

Ensimmäisten kommenttien perusteella tarinan Mafalda on herättänyt hyvinkin ristiriitaisia tuntemuksia. Se oli tarkoituskin. Kukaan ihminen, ei edes kirjan fiktiivinen hahmo, ole oikeasti mustavalkoinen, joko hyvä tai paha. Ihminen on kokemustensa ja tekojensa ja valintojensa summa, ja sen sijaan että tuijottaisimme rappiotilassa olevaa ihmistä tuomiten, meidän pitäisi yrittää nähdä syvemmälle ja ymmärtää, että jotain on tapahtunut kun ihminen on päätynyt siihen tilaan. Inhon sijaan voisimme tuntea hitusen myötätuntoa, niin maailmasta voisi tulla hivenen verran parempi paikka. Ei kukaan pienenä lapsena päätä, että ”sitku mä tuun isoks mä haluun olla alkkis”. Kukaan ei ole täydellinen, yhdellä on enemmän tahdonvoimaa kuin toisella, enemmän onnea, enemmän mahdollisuuksia, enemmän läheisten tukea, enemmän eväitä elämään. Yritetään muistaa se kun seuraavan kerran kohtaamme jonkun ”Mafaldan”.  

Ensimmäisenä Häpeän aukion ehti arvioimaan Kirjojen kuisketta -blogi (katso täältä), seuraavana Helsingin Sanomat (katso täältä). Varsinkin jälkimmäinen arvostelu sai aikaan onnitteluviesten tulvan ja selvän ryntäyksen kirjastovarauksiin ainakin Helsingin alueella. Hämmentävää. Ihanaa. 

Viimeisen vuoden aikana ollaan vietetty erilaista pääsiäistä, juhannusta ja joulua. Nyt pidettiin erilaiset julkkarit, kun kirjanjulkistamistilaisuus oli virtuaalisesti Porton ja Porvoon välillä kirjailija Jaana Lehtiön haastatellessa minua. Ensimmäinen kerta, kun olin julkkareissa villasukat jalassa! Tallenteen voi yhä katsoa täältä. Facebookissa tallenne on kerännyt yli 2200 katselukertaa, tai ainakin vilkaisua. 

Työt jatkuvat, niin kirjoittaminen kuin siihen liittyvä oheistoiminta. Koska lukijatapaamisia ei voi järjestää paikan päällä, tehdään niitä verkon kautta. Lukupiiri- ym. vierailuja on ollut ja lisää on tulossa, tekniset sovellukset siihen on olemassa. Varsinkin pienessä ryhmässä on mukava kertoa kirjoista ja kirjoittamisesta ja vastata kysymyksiin. Näistä kohtaamisista saa ihan yhtälailla uutta energiaa ja intoa kirjoittamiseen kuin lähitapaamisistakin. Korona on ja jatkuu vielä tovin, mukaudutaan siihen.


Häpeän aukion voi tilata Into Kustannuksesta, ostaa kirjakaupasta tai lainata kirjastosta. E- ja äänikirjat ovat saatavilla suoratoistopalveluissa. 


13 kommenttia:

  1. Sinut on kyllä luotu kirjoittamaan ♥

    VastaaPoista
  2. Onnea uuden kirjan valmistumiselle:)
    Luin jostakin valtamediasta jutun talven kuntoiluvillityksestä, villasukkalenkkeilystä. Taitaa villasukkien kutojille tulla kiireiset ajat kun etäilijöiden myötä kysyntä kasvaa erikoisten aikojen pidentyessä:)
    Taispa joskus joku meteoroli kohauttaa, kun oli villsukkasillaan television säätiedotusta juontamassa.

    VastaaPoista
  3. Loistava tulevaisuus odottaa - ONNEA!C 😃

    VastaaPoista
  4. Onnittelut Hesarin jutusta! Katsoin jälkikäteen julkkarit ja täytyy sanoa, että oli lämminhenkinen ja kiinnostava tilaisuus. Jaana Lehtiö oli mahtava haastattelija. Rui Santoksen uusia rikosselvittelyitä ja kesää odotellessa. Pysytään terveinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Oli kyllä tosi mukava tilaisuus, ja Zoomin käyttö mahdollisti kerrankin sen, ettei etäisyys ollut este osallistua.

      Poista
  5. Hei Anu,
    olen lukenut aiemmat kirjasi, mutta uusinta odotan vapautavan kirjaston listalta. Kirjoissasi olet luonut tunnelmia jotka koen ihan omikseni, lukiessani tunnen suorastaan maaseudulla nortadan aiheuttaman maissipellon kahinan, tai algan tuksun A-Ver-O-Maren rannalla, tai veneveistämön äänet Vila do Condessa Ave -joen suistossa, jne...
    Mutta nuo muistelot ovat yli puolen vuosisadan takaa, jolloin asuin Vila do Condessa, Póvoassa ja Famalicaossa. Siis ennen, aikana ja jälkeen Neilikkavallakuouksen. Tuo aika Portugalissa on, näin jälkikäteen ajateltuna, ollut merkittävä vaihe elämässäni, niin työn kuin vähäisen vapaa-ajankin puitteissa. Seikka, jota nyt loppuelämäni viime metreillä osaan arvostaa. Onhan nuorempi poikani syntynyt Portossa, ja vallakumouksen jälkeinen aika on ollut kaikkine vaikeuksineen suorastaan käsinkostettavaa, seikka jota ainoastaan sen ajan kokenut osaa ymmärtää. Itse, vaikka expatti, olen elänyt paikallista elämää kuin portugeesi, joten osaan asettaa elämykseni paikalliselle tasolle.
    Terveys syistä en enää moneen vuoteen ole pystynyt matkustamaan sinne, mutta aínda mantenho contactos c/ amigos portuguêses que tenho há meio século.
    Olet kirjoissasi osannut tuoda esille paikallista elämää ja kansan näkemystä, käyttätymistä ja asenteita, kiitän Sinua tuotannostasi, ja toivon saavani vielä lukea lisää kirjojasi.

    Terveisin
    Jyrki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jyrki,
      kiitos kovasti kommenteistasi, on tosi hienoa kuulla että olen onnistunut kuvaamaan portugalilaista elämää ja ihmisiä siten kuin sinä täällä asuneena olet kokenut. Joskus mietin että osuvatko tulkintani kohdalleen, aina ei voi olla varma koska olen kuitenkin ulkopuolinen ja tarkastelen kaikkea suomalaisin silmin. Integroituminen vie aikaa eikä tulee koskaan olemaan täydellinen.
      Lisää lukemista on luvassa ensi vuoden alussa, ja jatko-osakin kajastelee jo mielessä.
      Hyvää kesää! t. Anu

      Poista
  6. Hei, luin jostain Häpeän aukion arvostelun, jossa sitä kehuttiin. Sainkin kirjan Lieksan kirjastosta. Luin päivässä ja innostuin. Hyllyssä oli Kuolet vain kahdesti. Juuri äsken luin sen loppuun, ja teen varaukset muista Rui Santos -kirjoistasi. - Olen vierastanut dekkareita, mutta alan päästä jyvälle.😊 Kiitos kirjoista! Todella sujuvaa tekstiä ja mielenkiintoisia rakenteita. - Olen ollut vaihto-opettajana Pessoa -yliopistolla viikon verran joskus 2000-luvun alussa. Sydämeni jäi Portoon. Kun luen kirjojasi, olen kuin uudelleen siellä. Pidin ihmisistä, portviinistä, espressosta, Dourojoesta, kaarisillasta ja kaikesta. (Opettajavaihto oli Karelia-ammattikorkeakoulun puitteissa. Aiheena oli Similarities and differencies between Portugese and Finnis social care systems. Sain kunnian vetää sosiaalialan tohtorikoulutettavien ryhmää. Samaan aikaan Portossa oli kaksi opiskelijaani vaihdossa.)

    Kaunis kiitos kirjoistasi! Menestystä edelleen! ⚘🌿

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista