Jäähyväiset lumelle

Suomen reissu on takanapäin. Oli todella mukavaa viettää laatuaikaa perheen, ystävien ja veljenpojan kissanpennun kanssa. Sisätiloissa, lämpimässä. Parinkymmenen asteen lämpötilassa minulla oli suorastaan kuuma. Pitkästä aikaa jätin unisukat pois. Pari kertaa kävin saunassa ja sieltä ulkona vilvoittelemassa, hangessa paljain jaloin. Ihanaa!

Parina päivänä juoksin Helsingissä asioilla, tietenkin nilkkoja myöten loskassa, märkien räntähiutaleiden läsähdellessä päin kasvoja. Jos joskus on ollut hetkiä, jolloin en ole muistanut Portugaliin muuttopäätöksen syitä, niin nyt ne muistuivat konkreettisesti mieleen loskan kastellessa kengät ja varpaat. Tarpomisesta hikisenä, mutta jääkylmin jaloin liukastelin kaduilla, ärräpäitä nieleskellen. Lumi on kaunista vaan likainen loska ei, ja talvi joka kestää kuukausi toisensa perään, ei ole minun juttuni. Lentokoneen keinahdellessa Helsingissä kiitoradan päähän lähtöpäivänä hihkuin mielessäni ”Bye bye lumi ja loska!”. Minun tuskin tarvitsee käydä Suomessa ensi talvena, joten hyvällä onnella menee ainakin pari vuotta ennen kuin taas kuikuilen Helsingissä keskikaupungilla talojen katoille, sieltä putoavien lumipaakkujen pelossa.

Täällä kotona oli matkan jälkeen kaikki hyvin, mitä nyt muutama viikko sitten vierashuoneen seinään ilmaantuneet homeläikät olivat vähän levinneet. Seinä putsataan ja maalataan maaliskuussa, kun on kuivemmat ilmat. Nyt ei maali pysyisi seinässä. Ensiapuna olen pessyt sitä täkäläisellä klorinilla. Uuden ongelman kohtasin, kun lavandarian, eli lasitetun parvekkeen lattia alkoi lainehtia vettä. Sitä tuli lattianrajassa olevasta aukosta, ”viemäristä”, kun joku ylemmissä kerroksissa pesi pyykkiä. Vuokraemännän miesystävä ja taloyhtiön edustaja kävivät sitä ihmettelemässä. Eilen aukosta tursusi enää pelkkää vaahtoa, joten ehkä putkessa ollut tukos alkaa hellittää.

Taloja täällä ei ole rakennettu ihan samoilla normeilla kuin Suomessa. Siitä huolimatta, jos olisi taloudellisesti mahdollista, ostaisin asunnon tai talon täältä. Nyt se kannattaisi, sillä niitä on myytävänä paljon, ja talouskriisin vuoksi kauppa ei käy. Monet joutuvat myymään kakkosasuntojaan merenrantakaupungeista, kun eivät pysty lyhentämään pankkilainojaan työttömyyden tai tulotason romahtamisen takia. Pankit myyvät haltuun ottamiaan asuntoja pilkkahintaan. Täältä pohjoisesta löytää helposti asunnon merinäköalalla hinnalla, jolla Helsingin seudulta saa siivouskomeron. Eri asia on sitten se, kannattaako ihan meren tuntumassa asua. Ilma on sakea Atlantin aaltojen nostattamasta suolaisesta kosteudesta, jolle takorautakin on helppo saalis, pelkkä hiukopala.

Suomen tuliaisina toin mukanani jokakeväisen sisustusvimman. Se on vähän vastaava kuin miesten autokuume.  Lähetin tänne postitse laatikollisen varastossa olleita kangaspaloja, ja tänään pistin sitten Singerin laulamaan. Mustaa graniittia oleva, kylmää hohkaava iso ruokapöytä on nyt saanut eristävän peitteen huopakankaasta ja rehevän kukikkaasta pöytäliinasta. Nyt tarkenee pitää kyynärpäitä pöydällä, vaikkei niin saisikaan tehdä. Seuraava projekti on pellavainen päiväpeite. Samanaikaisesti suunnittelen käsitöitä, joita voisin koittaa myydä netin kautta. Eri tavoin pitää toimeentulo järjestää, sillä haluan pysyä täällä.

Jokin minua vetää tänne Portugaliin. Ehkä se on aurinko, joka aamukahdeksalta kurkistaa kaihtimien raoista huoneeseeni. Ehkä se on kävelylenkki meren rannalla hyvän ystävän kanssa ja kupponen kahvia kahvilassa. Ehkä se on lähikauppias, joka kysyy miten Suomen matka sujui, oliko siellä kaikki hyvin, oliko kovin kylmää. Tai pitsinnyplääjä, joka ahertaa kahvilan ikkunapöydässä joka päivä ja tervehtii kun kävelen siitä ohi. Ehkä ilmassa leijuva grillattujen sardiinien tuoksu, joka samalla sekä ärsyttää että nostattaa veden kielelle, tai hehkuvilla hiilillä grillattu mehevä pihvi. Ehkä se on taivaalla vaanivat tummat pilvet, jotka vaivoin hillitsevät itsensä, ja repeävät ukkosmyrskyksi juuri kun olen päässyt kauppareissulta kotiin. Ehkä se on tuoreet vihannekset, suoja-aineettomat appelsiinit, kalatiskin uskomattoman monipuolinen valikoima, tai kukkivat magnoliat ja mantelipuut. Ehkä se on talojen iätön kauneus, kaakeleiden hehkuvat värit ja koristeelliset kuviot, rautaporttien ruosteinen patina. Vihreät niityt, valkeat vaahtopäät ja häikäisevän sininen taivas.

Täällä olen ja elän, enkä haluaisi olla missään muualla.

Ensi kerralla kerron mitalin toisesta puolesta. Talouskriisissä rämpivässä maassa ei kaikkien elämä ole yhtä auvoista kuin minulla, eikä helottava aurinko yhtään lämmitä mieltä silloin, kun ei tiedä mistä taikoo rahat sähkölaskuun tai edes ruokaan. Toivon Timo Soinin lukevan blogini silloin. Ehkä lähetän hänelle linkin Eduskuntaan. 

Viisi hyvää syytä

Kuten joskus taisin kirjoittaa, suosittelen kaikkia matkustavaisia käymään Portossa edes kerran eläissään. Laajennan tätä vähän: suosittelen kaikkia matkustavaisia käymään Portugalissa edes kerran eläissään helmikuussa. Listasin hyviä syitä:

1. On tilaa

Helmikuussa turisteja on vähemmän – jopa keskeisillä turistialueilla on rauhallista ja tilaa liikkua. Juuri minnekään ei tarvitse jonottaa, etukäteisvaraukset ovat pääsääntöisesti tarpeettomia, ja silti kulttuuritarjontaakin löytyy kun osaa etsiä. Ravintoloissa ja kahviloissa on hyvin tilaa ja palvelu pelaa tehokkaasti ja ystävällisesti. 

2. On edullista

Turistisesongin ulkopuolella useimmissa hotelleissa on selkeästi edullisempi hintataso kuin vilkkaimpaan aikaan heinä- ja elokuussa.  Ravintolat houkuttelevat asiakkaita edullisilla aterioilla. Auton voi vuokrata tarjoushintaan ja lähteä tutustumaan lähitienoisiin. Alennusmyynnit ovat loppusuoralla, ja lukuisista vaatekaupoista voi tehdä niin hyviä löytöjä, että jopa shoppailua inhoava innostuu. Metromatkan päässä Portosta on iso outlet-ostoskeskus, jossa normaalistikin myydään merkkituotteita huomattavasti ns. kaupunkihintaa edullisemmin. Sitten kun siellä pistetään alennusmyynnit pystyyn – voi sitä himoshoppaajan hurmiota.

3. Luomuvalohoitoa

Vielä ei ole bikini-ilmat, mutta aivan oiva keli kaupunkilomailuun. Kun valitsee hotellin, jossa on lämmitys, ei ole mitään hätää. Kevyellä talvitakilla pärjää, auringossa päiväsaikaan sekin on monesti liikaa. Joskus tietysti sataakin, mutta hyvin harvoin monena päivänä peräkkäin tai koko päivää. Lomailu talvella on omalla tavallaan leppoisampaa, kun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei loju rannalla imemässä D-vitamiinia koko kropallaan, että pärjäisi siihen saakka kunnes sitä on saatavilla Suomessakin.

Helmikuussa Suomessa talvi pitää vielä tiukasti otteessaan, mutta Portugalissa päivät ovat pidentyneet huomattavasti. Talvella valo on kirkkaampaa, vahvempaa, ja auringonlaskut ovat näyttävämpiä kuin kesällä. Herätyskelloa ei tarvitse, sen kun jättää illalla kaihtimet raolleen, ja voi nauttia luomuherätyksestä aamun alkaessa sarastaa.  Lounaan voi nauttia ulkona tuulensuojaisessa paikassa ja kahvit juoda viipyillen kahvilassa, ja nostaa nenun kohti sitä kirkasta taivaankappaletta, joka saa energian virtaamaan talvihorroksen jälkeen.

4. Karnevaalit

Karnevaaleja ei vietetä pelkästään Brasiliassa, vaan monissa vanhankin mantereen kaupungeissa sillä on pitkä perinne. Juhlia, kulkueita, naamiaisia, ties mitä. Sekaan vaan! 

5. Magnoliat kukkivat

Kun ensimmäisen kerran näin valkoisten kukkien valtaaman magnoliapuun, keskellä talvea, silmäni levisivät lautasen kokoisiksi ja taisin huudahtaa ääneen ihastuksesta. En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Siitä lähtien minulla on ollut suorastaan nälkä nähdä niitä lisää, aina uudelleen joka vuosi. Magnoliassa on jotain hentoa ja sitkeää – hauras kukka herää eloon kylmien öiden uhalla, kun lehdet vielä uinuvat silmuissaan.

Nyt magnoliat ovat jälleen aloittelemassa kukintaansa, ja lämpimissä paikoissa puut ovat jo täysin kukkien vallassa. En ehkä pääse näkemään niiden kukintaa loppuun saakka, sillä lähden käymään Suomessa. Reilun viikon aikana pitää hankkia uusi passi, hakea pankkikortit vanhenevien tilalle, uusia lääkereseptit, käydä verotoimistossa. Luvassa on siis aikamoista juoksua paikasta toiseen. Mukavaa on kuitenkin päästä viettämään aikaa perheen kanssa ja tavata ystäviä. Matkalaukkuun on pakattu lämpimiä vaatteita, mukaan lukien kaksi paria villalapasia ja korvaläpät. Luulen, että voi tuntua oudolta mennä aamulla suihkuun lämpimässä kylpyhuoneessa. Palaan reissusta varmaan keskuslämmityksellä pilalle hemmoteltuna! 

Kävin tänään asioilla kaupungilla, muun muassa ottamassa passikuvat. Valokuvaaja jutteli kanssani pitkän aikaa maan taloudellisesta tilasta, poliitikoista, perheestään. Selitti minulle joitakin sanoja, joita en ymmärtänyt. Kyseli vielä, ovatko suomalaiset yhtä kovia puhumaan vieraiden kanssa kuin mitä portugalilaiset ovat. 

Jatkoin siitä matkaani postitoimistoon kirkkaassa auringonpaisteessa ja huomasin, että minulla on jo ikävä takaisin tänne, ennen kuin olen ehtinyt edes lähteä matkaan. Minulla on niin monen monta hyvää syytä elää täällä.