Pysähtymisen vaikeus

Jouluna alkanut flunssa on jokseenkin vienyt voimat. Ei täysin, mutta ajoittain aika tehokkaasti. Sen huomaa varsinkin silloin kun ei malttaisi olla aloillaan. Esimerkiksi aurinkoisena päivänä. Onneksi tässä oli muutama pilvinen päivä välissä – flunssa, mikä pätevä tekosyy pysytellä sängyssä! Silti sielläkin aika käy pian pitkäksi, ja aika pian sitä huomaa jo kiskovansa niiskuttaen vaatetta päälle. 

Etelä-Suomessa ja Pohjois-Portugalissa on ollut samat lämpötilalukemat, eri etumerkki vaan. Kun lähden käymään Suomessa, voi iskeä vähän erilainen lämpöshokki. Ensinnäkin sisätiloissa saa varmaan pyyhkiä hikeä otsalta ja kulkea vain yhdellä sukkaparilla, mutta ulkona joutunee pidättelemään hengitystä ettei putket jäädy, keuhkoputket siis. Onneksi sain Carlosilta joululahjaksi turkishansikkaat – näpit eivät ainakaan pääse paleltumaan.

Joulusta on jo sen verran pitkä tovi, ettei siitä sen enempää kuin että meni ihan meidän perinteidemme mukaisesti; aattona nautimme portugalilaista ja joulupäivänä suomalaista jouluruokaa. Tänä vuonna ymmärsin ostaa ihan oikeaa kinkkuakin enkä lapaa, kuten aiempina vuosina. Hypermarketin lihatiskin myyjä kantoi takahuoneesta yhdeksän kilon kinkun kun kyselin luullista kinkkua. Tarjoutui leikkaamaan siitä sen kokoisen palan kuin haluan, mutta päädyin sitten kuitenkin luuttomaan kinkkuun. Se oli hyvä valinta.

Mutta se siis joulusta. Vuodenvaihdekin voidaan sivuuttaa aika nopeasti. Kun puolenyön aikaan avasimme kuohuviinipullon ja söimme kaksitoista rusinaa kahdentoista toiveen kera, oli meillä molemmilla sama toive ensimmäisenä: terveyttä läheisille ja miksei myös itselle. Se on viime aikoina ollut ajankohtainen toive, eikä liity mitenkään flunssaan.

Sen verran räytynyt olen ollut, että eilen illalla suihkun jälkeen päätin viettää hetken itsekseni yläkerran huoneessamme. Mukaan otin lasillisen portviiniä – olin siitä aiemmin päivällä näpsinyt kuvia ja hyvän viinin kaataminen takaisin pulloon ei jotenkin juolahtanut mieleen. Viemäriin kaatamisesta puhumattakaan. Istahdin sängylle siis suihkunraikkaana, siemaisin lasista ja yritin rentoutua. Viime aikoina on kirjoitettu paljon mindfullnessista. En oikein tiedä mitä se tarkoittaa, mutta päätin kokeilla mielen tyhjentämistä hiljentymistarkoituksessa. Silmät siis kiinni ja syvä hengenveto. Yritin tiedostaa kehoni ja kuulla hiljaisuuden.  

Kuulin vain mieletöntä kilinää ja vinkunaa monella taajuudella ja mopon ohikiitävää pärinää. Korvani nimittäin soivat. Mopo kaahasi kadulla.

Yritin tyhjentää mielen ajatuksista ja sanoista, väkisinkin miettien samalla miten kuvailla miltä mielentyhjennys tuntuu. Että millaista on ajatukseton hiljaisuus. Sanat risteilivät ja poukkoilivat pääkopan sisällä. ”Sanat pois”, komensin itseäni. Ne pysyivät poissa noin kaksi ja puoli sekuntia, sitten taas jostain vilahti mieleen: ”kylpytakki tuntuu pehmeältä”, ”varpaat ovat kippurassa”, ”portviini on hyvää” jne. Lopulta turvauduin joogamantraan ja aloin hymistä mielessäni ”ommmmmmmmm....”, ”ommmmmmmmm......”

Se tehosi. Mieleen ei näköjään mahdu kuin yksi sana kerrallaan. Aika pian kuitenkin kyllästyin ja portviinikin loppui.

Pysähtyminen on pahuksen vaikeaa. Usein siihen pystyy vasta sitten kun jokin pakottaa.

Kirjoittaminenkaan ei suju nyt ihan itsestään. Batatinha tunkee syliin ja läppäisee tassulla läppäriä, ja naapurista palannut vanharouva papattaa kuulumisia kadun toiselta puolelta. Sytytin takkaan tulen, liekit ilakoivat, kuivat puut ritisevät, muuntuvat pian hiillokseksi, joka suorastaan vaatii likelleen makkaraa.

Luulen, itse asiassa olen aika varma, että liekkejä katsellessa pystyisin pysähtymään, jos olisi hiljaista. Sääli, että siinä vaiheessa kun telkkari sammahtaa, on takassa hiillos jo hiipunut ja minä itse valmis unten maille.

Näin pitkälle pääsin blogipäivityksessä viikko sitten. Sitten tietokone pysähtyi. Se lakkasi lataamasta ja akku loppui. Viikko korjaamolla ja taas toimii. 

Matkalaukku on nyt pakattu ja aamulla suuntaan kohti Suomea. Odotettavissa on raskaanpuoleinen matka, mutta jotain positiivistakin on luvassa. Siitä enemmän ensi kerralla.

Kuvia tällä kertaa vain yksi, mutta sellaisesta maisemasta, joka aika takuuvarmasti pysäyttää.