Ihmisten ilmoilla

Tällä viikolla kömmin ulos kirjoittajankammiostani ja matkustin Portimãon kaupunkiin Algarveen.  Kävin eilen puhumassa Algarven Suomi-Seuran Kirjallisuuspäivässä, joka järjestettiin Aleksis Kiven ja Suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi. Puhuin kirjoittamisesta, unelmien toteuttamisesta yritysmaailmasta tuttujen menetelmien avulla, kirjojeni syntyvaiheista ja yritin kannustaa kuulijoitakin kirjoittamaan esimerkiksi omia muisteloitaan jälkipolville. Ohjelmassa oli lisäksi vahvasti tulkittuja runoja ja kuuntelimmepa myös pätkän Seitsemää veljestä.

Aamu- ja iltapäivän tilaisuuksien päätteeksi signeerasin kirjoja viereisessä Koivu Shop & Caféssa, joka, aivan oikein päätelty, on suomalainen ja hyvää vauhtia muodostumassa paikallisten suomalaisten kohtauspaikaksi. Tiistaina nautin siellä tutusta lohikeitosta – meillä kotonahan ei tule kysymykseenkään laittaa keittoon maitoa – ja paikallisten neulootikkojen seurasta puikkojen kilistessä. Oma kutimeni oli valitettavasti hotellissa.

Rakastan kirjoittamista. Sitä, että päivärutiineihin kuuluu lounaan jälkeinen vetäytyminen omiin oloihini omien ajatusteni ja tekstieni kanssa. Rakastan sitä, kun sanat tulevat jostain pohjattomalta tuntuvasta kaivosta ja löytävät muotonsa ensin tietokoneen ruudulla ja sitten kirjan sivuilla. Se on yksinäistä puurtamista, mutta se sopii minulle.

Mutta aivan yhtä innostavaa on mennä lukijoiden ja potentiaalisten lukijoiden pariin, keskustella, kuunnella heidän tarinoitaan, kertoa miksi ja miten olen tähän päätynyt. Jostain syystä ihmisiä näyttää kiinnostavan se, kun joku jättää hyvinpalkatun työn ja heittäytyy täysin epävarman päälle. Onko se rohkeutta vai hulluutta, en ole itsekään vielä varma.

Ihmisten kohtaaminen on kirjailijan työn toinen antoisa puoli. Se tasapainottaa yksin tekemistä ja tuo elämään kokonaan uuden ulottuvuuden. Ilman sitä en ehkä jaksaisi kirjoittaa vuodesta toiseen. Se alkaisi tuntua siltä, että kirjoittaisi vain itselleen, ja mitä mieltä siinä olisi. 

Kiitos siis kaikille mukana olleille kuin myös lausuja Anja Mikkolalle, tilaisuuden järjestäjille, juontaja Tuijalle ja Koivu-kahvilalle!

Monet kirjailijat tekevät vierailuja muun muassa kirjastoihin Suomessa. Kannattaa mennä kuuntelemaan ja keskustelemaan, sillä myös lukijoiden on hyvä kömpiä välillä pois sieltä mukavien nojatuolien uumenista ihmisten ilmoille vaihtamaan ajatuksia kirjailijoiden ja muiden lukijoiden kanssa. 

Ei minulla tällä kertaa muuta. Junan lähtöön on pari tuntia aikaa, Portimãossa sataa. Matka suuntautuu seuraavaksi Lissaboniin, missä tapaan tuttuja ja osallistun alueella asuvien suomalaisten kuukausitapaamiseen toispaikkakuntalaisena. Lauantaina kotiin ja maanantaina palaan kirjoituskammioon. Seuraavaan matkaan on vain pari viikkoa, silloin suuntaan Helsinkiin ja Kirjamessuille, missä osallistun yhteen Dekkarilauantain paneelikeskusteluun yhdessä kirjailija Vera Valan kanssa, klo 13.30 Punavuori-lavalla. Tervetuloa kuuntelemaan!

Tämä oli siitä outo matka, että olen liikkeellä ilman kameraa. Kuvituksena vain siis yksi kännyräpsy, kun kävimme Lissabonista tulleiden ystävien kanssa illallisella Alvorissa. Kaunis paikka.