Työpiste on talven tullen siirtynyt sänkyyn. Seuraa pitää Kisu. |
Ei, kyseessä ei ole blogin loppu, vaikka
pitkähkö tauko on ollutkin. Olen rutistanut valmiiksi seuraavan rikosromaanin käsikirjoitusta
yhdessä kustannustoimittajan kanssa. Tällä viikolla se lähtee taittoon, huom. aikataulusta
etuajassa, ja putkahtaa painosta tammikuun lopulla. Julkistustilaisuus pidetään
Helsingissä helmikuun alussa, siitä tarkemmin lähempänä ajankohtaa.
Nykyään puhutaan paljon siitä, että
kustantajat eivät enää panosta kustannustoimitukseen, vaan odottavat heille
lähetettyjen käsikirjoitusten olevan likimain loppuun asti viimeisteltyjä.
Tosiasia on kuitenkin se, että harva kirjailija ihan itsekseen pystyy
huomioimaan jokaisen pienen yksityiskohdan, poistamaan mahdolliset
ristiriitaisuudet ja sanatoistot, kun jo juonenkulunkin kanssa on mietittävä
vaihtoehtoisia polkuja. Rikosromaanissa tai dekkarissa se vielä korostuu,
sillä johtolankoja on ripoteltava sopivassa määrin ja helposti kirjoittaa
asioita ristiin. Olenkin erittäin iloinen siitä, että uusi kustantajani Into
halusi panostaa kustannustoimitukseen kuin myös siitä, että sain niin
erinomaisen kustannustoimittajan. Hän kyllä murhasi aika monta minulle
mieleistä lausetta ja kielikuvaa, mutta samalla ymmärrän miksi. Hän pisti minut myös mm. täydentämään dialogeja ja syventämään henkilöhahmoja. Lopputulos on paljon täyteläisempi ja viimeistellympi kuin mihin yksin olisin pystynyt.
Vasemmalla haastattelija Eeva Vuortama, keskellä tämän blogin kirjoittaja ja oikealla kirjailija Vera Vala. (Kuva: Leena Marjola) |
Lokakuun lopussa pyörähdin Helsingin
kirjamessuilla, missä osallistuin paneelihaastatteluun yhdessä Italiassa asuvan
kirjailija Vera Valan kanssa. Koska messuilla on valtavasti ohjelmaa usealla
eri lavalla tyrmistyttävän runsaan kirjatarjonnan lisäksi, odotin että meitä olisi kuulemassa
pari kourallista ihmisiä, joista puolet tuttuja. Oli jälleen kerran kiva olla
väärässä! Katsomo oli täynnä.
Paneelihaastattelun jälkeen piipahdin
Myllylahden osastolle ja siellä odotti yllätys: seiskaluokan aikainen
opettajani Siperiasta. Kyllä, rakas lukija, luit oikein: Siperiasta. Asuin
siellä melkein vuoden isäni ollessa asennusvalvojana. Meitä oli varmaan noin
parinsadan hengen suomalaisyhteisö ja sillä pieni yksityiskoulu. Parhaimmillaan
koulumatka oli noin kymmenen askelta naapuriin, pahimmoillaan lähimpään
venäläiskouluun läpi neljänkymmenen asteen pakkasviiman. Suomen Höyhenen
untuvavaatteissa muistutimme astronautteja, mutta niissä tarkeni.
Kerron Siperiasta lisää ehkä joskus toiste,
jos herkeän nostalgiseksi. Oli kuitenkin oikein mukavaa tavata senaikainen
opettajani, samoin oli kivaa nähdä muutama muu tuttu messuilla. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan.
Sieniä on saatava vaikka ne pitäisi kaivaa lumen alta! |
Hyisen kylmiä hetkiä koin Suomessa käydessä metsässä. Sieneen oli pakko päästä, vaikka satoi lunta. Suppilovahverot kaivettiin lumen alta. Hyviltä ne silti maistuivat. Illalla sain sulatella kohmeisia käsiä ja jalkoja saunassa. Ahh!
Pian kotiin palattuani sain Suomesta kirjeen. Siinä kerrottiin, että minut on hyväksytty Suomen Kirjailijaliiton jäseneksi. Olin kuvitellut että jäseneksi huolitaan kuka vaan joka on kirjoittanut kaksi kutakuinkin asiallista kirjaa, mutta sittemmin luin että vain puolet hakemuksista hyväksytään. Vähän aikaa sai siis olla jännityksessä.
Käsikirjoituksen valmistuttua voisin vähän
aikaa olla ja istua kädet ristissä peukaloita pyöritellen, mutta taitaa jäädä
väliin. Kirjeenvaihtoa pitää saattaa ajan tasalle, varailla alkuvuoden matkoja,
Portossa ja Ikeassakin pitäisi käydä. Ilmat eivät (onneksi) kannusta
suursiivoukseen, jolle kyllä olisi tarvetta mutta olemattoman vähän intoa tehdä
sitä. Jospa ennen joulua sitten. Kunhan olen pari päivää hoidellut asioita,
käyn käsiksi seuraavaan, neljänteen rikosromaaniin. Se on jo hyvällä alulla,
mutta sattuneesta syystä se on ollut sivussa.
Joulu-tammikuun tietämillä julkaisen blogissa
pieniä makupaloja tulevasta kirjasta. Sitä ennen kerron kuitenkin vielä
ihmekanasta, joka pääsi siihen mukaan.
Innolla odotan uutta kirjaa. Unohda siivoukset yms. ja vedä henkeä.
VastaaPoistaKiva kuulla että kirjaa odotetaan :-)
PoistaAinakin Mr.Sitkeä jaksaa odottaa! Kiva kuulla että vauhti pysyy päällä! C
VastaaPoistaKiitos!
PoistaTodellakin odotetaan uutta kirjaa :) Ja onnea Kirjailijaliiton jäsenyydestä! Nyt on aika vetää henkeä ja siivota sitten joskus isommin. Jos sitten jouluksi tai joulun jälkeen.
VastaaPoistaKiitos! Joo, eipä tämänhetkisillä keleillä pahemmin siivota, joten taidan sitten kirjoittaa vähän... :-D
PoistaKumpi oli aloitteellinen kustantajan vaihdossa, kirjailija itsekö vai kiinnostunut kustannusyhtiö? Mukava kuulla että olet tyytyväinen kustannustoimittajasi aktiivisuuteen ja yhteistyönne toimii. Liian usein joutuu esimerkiksi lukemaan kirjoja jotka on julkaistu ilman huolellista oikolukua ja sekös kirjallisuuden suurkuluttajaa harmittaa.
VastaaPoistaOnnittelut Suomen Kirjailijaliiton jäsenyydestä! Sinä olet todella sen ansainnut. Julkaisutahtisi on ihailtavan nopea mutta mitäpä muuta voi odottaakaan ihmiseltä joka on asettanut tavoitteekseen kirjailijuuden jo lapsuudessaan.
Syyllisyyden ranta on kirjaston varauslistalla eli kanan seikkailut odottavat kohta lukijaansa!
Rauhallista joulua sinne Portugaliin täältä lumisesta Suomesta! :D
Kiitos kommentista, Sirpa, nyt vasta huomasin sen. Kustantajan vaihto kävi aika yllättäen ja nopsaan :-) Toivottavasti pidät Syyllisyyden rannasta!
Poista