Hyvä Päivä

Tänä aamuna, saatuani vihreän teen hautumaan ja tyrkätessäni leipäviipaleita paahtimeen, minulle tuli ihan sellainen olo, että tänään on Hyvä Päivä. En tiedä miksi, mutta siltä vaan tuntui. Kyynikko minussa tietenkin hörähti, että ”se on tyypillinen tunne ennen täydellistä katastrofia”. Sanoin kyynikolle ”haista kukkanen”, ja vein aamupalani ulos pihalle, missä aurinko jo lämmintä päivää laitteli.

Miten sitten määrittelen Hyvän Päivän? Se on päivä, jolloin saan tehdä jotain mukavaa. Tai saan valmiiksi monta pientä juttua tai tehtyä jonkin pitkään rästissä olleen työn, kuten vaikkapa ikkunoidenpesun, tai liesitason puhdistuksen. Se on inhokkilistallani heti kakkosena ikkunoiden pesun jälkeen. Kumman tahansa aikaansaaminen taas olisi täyden kympin saavutus neljästä kymmeneen asteikolla. Olisin liki nirvanassa.

Hyvänä Päivänä korjaamolla olevan auton saattaminen ajokuntoon ei maksaisi maltaita ja pihalla avautuisi jokin uusi kukka. Koirat eivät riehuisi ja räyhäisi vaan leikkisivät nätisti keskenään. Joku vanhanrouvan ystävistä tai lukuisista serkuista tulisi kyläilemään, ja hänellä olisi seuraa ja minullakin parempi mieli tehdä omia juttujani. Liki kuukauden munintalakossa olleet kanat yltyisivät munimaan ja naapuri roikkaisisi vettä muurin yli meidänkin kasvimaalle kastellessaan omaa pihaansa. 

Ensimmäisessä romaanikäsikirjoituksessani päähenkilölle tapahtuu jotain käänteentekevää, kun hän on tekemässä luumuhilloa. Tapahtuisikohan minullekin? Tänään aion tehdä luumuhilloa. Muuttuukohan minunkin elämäni totaalisesti? Mitä ihmettä muka voi tapahtua silloin kun kuorii luumuja ja kaivee kiviä pois? Tarvitseeko elämäni edes muuttua, vaikka viime viikolla olikin pari tosi huonoa päivää, sillä niiden vastapainoksi on tänään Hyvä Päivä.

Olen pitkään toivonut jotain pientä onnenpotkua. Edes pientä tönäisyä, joka saisi minut uskomaan siihen, että teen oikeita asioita enkä vaan nyhräile. Hyvänä Päivänä voisi hyvin tapahtua sellainen ihme. Tarkkailenkin nyt sähköpostia malttamattomana. Uskon, että elämässä asiat etenevät ketjussa, tapahtumat linkittyvät toisiinsa. Jokin pieni asia johtaa toiseen, merkittävämpään, yksi pieni tapahtuma voi olla alku monelle muulle hyvälle asialle, ihan kuten ennen vanhaan penni oli miljoonan alku. Tänään voisi hyvin saada alkunsa hyvien tapahtumien ketju.

Hetkinen… tarvitseeko Hyvänä Päivänä sitten tapahtua jotain erityistä? Eikö se voisi olla hyvä ihan vain siksi, että aurinko paistaa, olemme aika terveitä, meillä on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä? Miksi odottaa sen enempää?

En tiedä. Minulla on vain sellainen tunne, että tänään on Hyvä Päivä. Mutta, jollei tämän päivän aikana tapahdu mitään erityistä (esim. jokin hyvä haltija pörähtäisi paikalle pesemään ne ikkunat), niin en silti varmasti ole illalla pettynyt. Minullahan on ollut Hyvä Päivä. 

Se on nimittäin ennen kaikkea oman pään sisällä.

Minua haastateltiin EuroCircle-sivustolle. EuroCircle on maailmanlaajuinen expat-yhteisö (ulkomaille muuttaneiden), joka perustettiin vuonna 1999. Voit lukea haastattelun täältä.

Kuvissa iloinen ötökkä ja sydämiä. Miksi? Siksi, koska tänään on Hyvä Päivä. Toivottavasti teilläkin on, Rakkaat Lukijat!