 |
| Siipipuoli. |
Liityin talvella facebookissa muutamaan käsityöryhmään ja muuhun
harrasteryhmään. Olen saanut niistä paljon ideoita omiin käsitöihin ja
kokeillut montaa uutta tekniikkaa, ja saanut vinkkejä myös puutarhanhoitoon.
Samojen asioiden harrastajat ovat innokkaita esittelemään aikaansaannoksiaan ja
kommentoimaan toistensa töitä. Varsinkin Vilkasta virkkausta -ryhmässä
vasta-alkaneita koukunkäyttäjiä kannustetaan antaumuksella, joka välistä saa
silmät vettymään, ja nähdään oikeasti vaivaa jonkun pyytäessä neuvoa tai
vinkkejä.
Kovin kauaa ei tarvitse keskusteluketjuja seurata, kun jo
huomaa että ryhmiin mahtuu myös ärhäkämpiä kommentoijia. Niitä, jotka
nähtävästi ehtivät lukea joka ikisen postauksen ja sisäistää sen, ja niinpä kun
kymmenettä kertaa joku laittaa vaikkapa puutarharyhmään ruttojuuren kuvan ja
kysyy mikäköhän tämä kauheeeesti leviävä kasvi on, niin ei mene kuin sekunti
tai kaksi kun on joku jo kommentoinut: ”Se on se p.rkl..n ruttojuuri,
etkö sä pösilö ole jo nähnyt sen kuvaa sata kertaa täällä!”
 |
| "Huhuu!" Kummitus. |
Prrrrkl! Ärh!
Oih ja voih, kuinka
tekee hyvää purkaa paineita ja turhautumista siitä kun lapsena otettiin tutti
pois ja kouluunkin joutui menemään vaikka oli kurkku kipeä eikä työpaikalla saanut
ansaitsemaansa ylennystä vaan sen sai se tyhmä blondi, joka nuoleskeli
esimiestään ties mistä. Argh! Siitäs sait senkin tyhmä ruttojuurenkuvaaja!
Jeee! Nyt on taas
intoa ja puhtia tehdä vaikka mitä, paitsi että sitä ennen pitää katsoa mitä
muuta typerää netistä löytyy. Ja kirjoittaa muutama naseva kommentti. Ehtiihän
sitä ulos aurinkoon myöhemminkin…
Kyllä, ärsyyntyminen ja sen purkaminen tuntuu hyvältä. Sillä saa kivan
adrenaliini-injektion, se voimaannuttaa tavalla, joka melkein salpaa hetkeksi
hengen. Päivittäiseen ärsytysannokseen voi muodostua paha riippuvuussuhde. Ilman sitä olisi ontto olo.
Ärtymisenergia on kuitenkin negatiivista energiaa.
Salakavalasti se kaluaa sisältäpäin, järsii sepelvaltimoita, nostaa
verenpainetta ja poks! Stressitila on valmis. ”Potutukseen ei kuole”, sanoi
joku kerran, ehkä useamminkin. Kyllä siihen muuten voi kuolla.
Sepelvaltimotaudissa riskitekijät ovat nämä: geeniperimä, elintavat ja stressi.
Näin minulle sanoi työterveyslääkäri tutkiessaan kolesteroliarvojani ja
tentatessaan suvun sydäntauteja, työstressiäni ja tupakointiani (en tupakoi).
Geeniperimään ei voi vaikuttaa, ruokavaliolla on rajallinen vaikutus
kolesteroliin silloin kun sydäntautitaipumus on perinnöllistä ja stressi on
mitä on. Jos on taipuvainen stressaamaan, niin kyllähän aiheen halutessaan
löytää vaikka liian kirkkaasta auringonpaisteesta.
 |
| Enkeli. |
Eikö sitten muka saisi koskaan saa ärsyyntyä? Saa toki.
Mutta tyhjänpäiväisistä syistä sitä negatiivista energialatausta ei kannata
itseensä kerätä. Ärsyynnytään vaan, mutta vain silloin kun on oikeasti aihetta,
ja päästetään paineet pois jollain sopivalla tavalla. Minä paiskon tavaroita
lattiaan. Mitä sinä teet?
Silmiini töksähti jokin aika sitten johonkin facebookin
käsityöryhmään postitettu, keskellä yötä tehty blogikirjoitus, jonka
saatetekstissä kirjoittaja kertoi pikkutunneilla pohtineensa em. ryhmiä ja sitä
mikä häntä niissä ärsyttää. Jo saateteksti oli provosoiva. Että pitää oikein
koko käsityömaailmalle jakaa se, mikä itseä ärsyttää. Mietin hetken aikaa, että
klikkaanpa itseni blogiin ja katson mistä kiikastaa. Minuahan ärsyttää se kun
jotakuta ärsyttää jokin asia. Saan siitä kivat kicksit.
Etusormeni kuitenkin pysähtyi ennen kuin ehdin klikata
hiirtä. Mietin hetken ja päätin, että tänään en anna itseni ärsyyntyä, en
ainakaan mistään aggressiota enteilevästä blogikirjoituksesta. Miksi? Koska se
on turhaa. Se ei ole tarpeen. En tarvitse ärsytyksen aikaansaamaa negatiivista
energiaa. On paljon asioita, joista saan positiivista energiaa. Keskitän
tekemisen niihin. Kaivan vähän lankaa ja virkkuukoukun ja teen
itselleni kukkahatun. Sitten voin tituleerata itseäni Kukkahattutädiksi. Voitte
te muutkin kutsua minua niin. En ärsyynny siitä.
Ärsyyntymistä voi niin halutessaan kerätä monesta lähteestä;
puoliso ei siivoa keittiössä jälkiään, koirat ja kissat kantavat sisälle kuraa
ja kuolleita hiiriä, taas sataa tai ei sada, on liian kuumaa tai liian kylmää,
kesästä on jo puolet mennyt eikä se ole kunnolla vielä edes alkanut, lapset
valittavat tekemisen puutetta ja silti pelaavat koko ajan tietokoneella, ruoho
kasvaa liian nopeasti, salaatit liian hitaasti, olut oli haaleaa ja loppui
taas, kohta loma on ohi ja pitää taas mennä töihin ja olla sen tyhmän esimiehen
komenneltavana aina jouluun asti, ärh,
ärh, ärh, ärsyttää niin prkleesti!!!
 |
| Nappisilmä. |
Puuuuuhhhh! Henkäisepä ilmat pihalle, keuhkot kasaan. Vedä
syvään henkeä. Nyt hengitä rauhallisesti. Pyörittele olkapäitä vastapäivään.
Sitten myötäpäivään. Ravistele ja roikottele käsivarsia kunnes tunnet itsesi
apinaksi. Ravistele päätä niin että posket helskyvät. RELAA. OTA IISISTI. Ei se
mitään vaikka tutti otettiin pois kun olit pieni ja jouduit imeskelemään
peukaloa nukkuaksesi. Ei se mitään vaikka kouluun piti mennä kipeänä ja nuhainen
koulukaveri sai jäädä kotiin. Ei sekään haittaa vaikka ylennyksen sai joku
tyhmä blondi ja nyt hänellä on firman työsuhdeauto ja sinä ajaa louskutat
vanhalla fiiatilla. Sinulla on nyt kesä ja elämä elettävänä. Ei kannata tuhlata
sitä ärsyilyyn. Pyyhkäise puolisosi ripottelemat leivänmurut pöydältä, rapsuta
koiraa ja kyhnytä kissaa, neulo villasukat jos varpaita paleltaa, lähde lenkille.
Hanki itsellesi hyvä mieli ja elä hyvä loppukesä. Valinta on sinun, miten sen
teet.
Ugh, Kukkahattutäti on puhunut.
Koska sattuneesta syystä en ole oikein päässyt pihaa pidemmälle kuvausretkille, on näissä kuvissa pihalla pörränneitä perhosia. Niitä ei näyttänyt ärsyttävän se, että heiluin siinä likellä järeän makroni kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti