Lavandariadraamaa

Sillä välin kun olin Suomessa, oli kotona Portugalissa keväiset ilmat. Aurinko paistoi ja linnut lauloi. Soittelimme Carlosin kanssa joka ilta, ja hän kertoili olleensa t-paitasillaan ulkona. Helsingissä minä survoin villasukkia talvikenkien sisään ja hieroin jäätynyttä nenänpäätä ulkona.

Jo toisena päivänä kotiinpaluun jälkeen alkoi sataa. Yleensähän ei sada montaa päivää peräkkäin, mutta nyt kahden viikon säätiedotus ei luvannut yhtään täysin aurinkoista päivää ja sen kahden viikon perästä lähden taas reissuun. Sadesäästä seuraa käytännön ongelmia. Poissaoloni aikana kasautunut pyykkivuori + matkavaatteeni kaipasivat pesua. No, pestä voi kyllä, mutta kuivaksi ei saa millään. Yritin kyllä lämpöpuhaltimen ja kosteudenpoistolaitteen avulla. Sähköä palaa ja pyykki on yhä nahkeaa. Olen suunnitellut ostavani seuraavaksi mustia lakanoita ja pyyhkeitä, sillä ne kuivuisivat ulkona nopeasti. Silloin kun aurinko paistaa. 

Laitoin kyselyn pienelle kokkausryhmällemme, että onko heillä kokemuksia itsepalvelupesuloista eli lavandaria self-serviceistä. Vastauksista rohkaistuneena pakkasin eilen kaksi jättikauppakassillista pyykkiä ja Carlos vei minut lähimmän ostarin vieressä olevaan lavandariaan siksi aikaa kun hän itse meni lounaan jälkeiselle kahvilleen ja ruokakauppaan. Pyykit olisi voinut pestä kotonakin ja viedä vain kuivattavaksi, mutta minulla oli niin kova hinku päästä kosteasta likapyykistä eroon, että olin valmis maksamaan siitä ilosta. 

Kyseisessä lavandariassa oli kolme erikokoista pesukonetta ja neljä kuivausrumpua. Koneet seisoivat tyhjinä, kuivausrummuista kahdessa pyöri pyykkiä. Jes! Tungin vaatteet ja kolikoita koneeseen, kaivoin esille printatun käsikirjoituksen, johon teen käsin korjauksia, ja asetuin taloksi. Ensimmäinen koneellinen valmistui 45 minuutissa. Siirsin pyykit kuivausrumpuun ja täytin pesukoneen uudelleen. Juttelin viereisessä koneessa pyykkiä pesevän naisen kanssa. Päivittelimme surkeaa säätä, vaikkei meillä sentään ole ollut tornadoja, kuten Algarvessa. Satoi kaatamalla ja lavandarian ohi käveli läpimäräksi kastunut mies hartiat kyyryssä ja surkean näköisenä. Ihmettelin, miksei hän tullut sisään ja heittänyt vaatteitaan kuivausrumpuun. En tainnut ajatella ihan loppuun saakka. Öh.

Lavandarian ohi kävi tiuhaan tahtiin. Pari nuorta miestä ja muutama nainen kävivät kuivaamassa pyykkejään. Kuivausrummut pyörivät tauotta ja hurisivat unettavasti, oli mukavan lämmintä paitsi silloin kun ovesta tuli vetoa. Käsikirjoituksen korjailu eteni.

Carlosin työvaatteet kestivät kuivua kauan, ja nappasin ne kuivurista kun toisessa pesukoneellisessa oli enää minuutti pesuaikaa jäljellä. Siinä samassa ovi kävi ja sisään astui kaksi isoa naista isojen kassien kanssa. Heidän katseensa suuntautuivat heti kuivausrumpuihin, joista yksi ainoa oli vapaana – se, josta olin juuri ottanut pyykkini ja johon olin jo latonut kolikoita ja johon aioin vajaan minuutin kuluttua siirtää seuraavat pyykit kuivumaan. Ilmassa oli kaksintaistelun tuntua, tosin tällä kertaa se oli kaksi yhtä vastaan. Yhdellä harppauksella loikkasin kuivausrummun eteen varjellakseni ”omaisuuttani”. Sydän pamppasi täysillä, mikä minun tapauksessani on aika paljon. En tiedä millainen nokkimisjärjestys lavandariassa on. Onko etusija kuivausrumpuun sillä, joka on ensimmäisenä paikalla ja jonka maksamaa aikaa on vielä koneessa jäljellä, vai sillä, jonka pyykit ovat sillä sekunnilla valmiit sujahtamaan rumpuun? Päästin varmaan surkean ynähdyksen, sillä nainen, jonka kanssa olin vaihtanut välttämättömät sääkuulumiset ja jonka pesussa olevat pyykit myös olivat valmistumassa, kiirehti hätiin ja selitti tulijoille missä järjestyksessä mennään. Minä ensin, sitten hän, sitten vastatulleet. Kiitos ymmärryksestä ja tervetuloa.

Ei minulla muuten mitään kiirettä, mutta halusin saada kaiken valmiiksi ennen kuin Carlos tulisi hakemaan minua. Piti päästä vielä postiinkin.

Sykkeen laannuttua ja saatuani toisen pyykkisatsin kuivuriin palasin paikalleni. Viereen istahti edellä mainittujen naisten mukana tullut nuorimies. Ehkä noin kahdeksanvuotias. Hän alkoi vilkuilla käsikirjoitustani, joka näytti huvittavan häntä kovasti. Selitin, että se on finlandês, suomea. Hän selitti pelaavansa kännykällään jalkapalloa. Cristiano Ronaldo oli tehnyt jo neljä maalia. Siinä me istuttiin ja touhuttiin omia juttujamme ja pyykit kuivuivat. Aah, mikä helpotus! Onni paistoi varmaan kasvoillani Carlosin tullessa hakemaan minua ja puhtaita, kuivia pyykkejä. 

Mitä lavandarialysti sitten maksaa? Pienimmän, M-kokoisen koneen pyöräytys on 4 euroa, L-koossa 6 euroa, ja XL-koossa kolikoita pitää syöttää 8 euron edestä. Kuivaus kustantaa 1,50 euroa per 15 minuuttia ja 50 snt jokaiselta seuraavalta viideltä minuutilta. Tiedän missä seuraavaksi pesen ja kuivaan untuvapeiton ja -tyynyt. Kuivaan siellä myös seuraavat pyykit, sillä sadesäät jatkuvat.

Ehkä olet jo huomannut, Rakas Lukija, että rakastan pyykinpesua. Toisin kuin ikkunoidenpesua.