Sisälmykset, syömään!

Uma janela. 

Lupailin tässä päivityksessä kertoa portugalin kielen kiemuroista. Niitähän riittää. Vaikka ei otettaisi huomioon ihmeellisiä nasaali- ja suhuäänteitä ja verbien aikamuotojen joskus suomalaiseen logiikkaan mahtumattomia muotoja, riittää jo pelkässä sanastossa opettelemista. Monet sanat tarkoittavaa useaa eri asiaa. Monille asioille on useampi samaa tarkoittava sana. Siinä kieliviidakossa kun lähtee tarpomaan, päätyy vain syvemmälle metsään (uma floresta, um bosque, uma mata). Mutta kyllä joskus kirkas päivä kurkistaa sieltä sanalatvusten raoista ja tuo toivoa siitä, että portugalinkin kielen voi oppia hallitsemaan. Ainakin jotenkuten.

On joitakin monikäyttöisiä sanoja, jotka kannattaa painaa mieleen. Sana tomar tarkoittaa perusmuodossaan ottamista. Yleensä sillä sanalla otetaan jotain nestemäistä, kuten: tomar um café, um banho (suihku/kylpy), uma injeção (pistos), medicamentos (lääkkeitä, jotka varmaan ammoisina aikoina olivat usein nestemäisiä). Selvä juttu. Sanaa käytetään myös abstraktimmissa yhteyksissä: tomar uma desição (tehdä päätös), um rumo (suunta, tie). Monia muita asioita otetaan apanhar-verbin avulla: apanhar um taxi, um comboio (juna), sol (aurinkoa), lenha (kerätä polttopuuta), frio (kylmettyä), roupa (pyykit pois narulta). Kätevää. Nämä verbit kun opettelee hyvin, pystyy jo tekemään montaa asiaa.

Uma porta.

Käsillä, com as mãos (o-päätteestä huolimatta feminiini), voi myös tehdä monta asiaa. Käsissä on kätevästi sormet, dedos, kuten myös jaloissa, dedos dos pés. Jalkojen sormet siis. Voi kun anatomia olisi näin helppoa mutta ei se ole. Esimerkiksi mahoja on kaksi; o estomago ja a barriga. Edellä mainittua käytetään yleensä kun viitataan elimistön sisällä olevaan vatsaan eli siis vatsalaukkuun, jälkimmäinen sisältää myös sisälmykset ja ulospäin mahdollisesti pullottavan massun. Komea kaljamaha on tuttavallisesti uma pipa (tynnyri). Korviakin on kahdet: os ouvidos viittaa päänsisäiseen kuuloelimeen ja as orelhas pään ulkopuolisiin läpysköihin, jotka on hyvä pitää höröllään, että kuulee mitä puhutaan.

Jollei kuullut, on monta tapaa kysyä ”mitä?”: como? (kuinka?), diga? (sanokaa), diz? (sano), hum? (täh?). Nykyään näkyy, tai pikemmin kuuluu olevan muotia äännähtää ”äää-ä?” siten, että intonaatio nousee ynähdyksen lopussa. Kätevä äännähdys on niin tarttuva, että huomaan käyttäväni sitä myös keskustellessani suomeksi.

Como on yksi niitä sanoja, joiden ääntäminen riippuu siitä mitä sanalla tarkoitetaan. Kuinka-merkityksessä se lausutaan ihan yksinkertaisesti [komo]. Syödä-verbin (comer) ensimmäisen persoonan preesensissä como lausutaan kuitenkin [ko:mu]. Syöminen on kivaa, niin on ruuanlaittokin. Tarkkana saa olla kuitenkin siinä, keittääkö (cozer) ruokaa vai ompeleeko (coser). Ero on sihahduksessa keskellä sanaa. Z-kirjain lausutaan ikään kuin ampiaismaisesti.

Azulejos.

Kieli keskellä suuta saa olla myös hedelmien kanssa. Ettei käy niin kuin eräällekin maahan muuttaneelle suomalaisnaiselle, joka ruokakaupassa osoitti innoissaan kookoskakkua (bolo de coco, [bo:lu dö ko:ku]) ja ehdotti kirkkaalla äänellä ”Vamos comprar um bolo de cocó!” [koko:]. Ostoksilla mukana ollut portugalinkielen yksityisopettaja yritti hillitä hilpeyttään ja lähistöllä olleet ihmiset katsoivat pitkään. Kieltämättä kookoskakku on ruskea väriltään, mutta ei marketissa sentään kakkakakkuja myydä.

Niillä erilaisilla hipsuilla, hatuilla ja madoilla kirjainten päällä on tosiaan merkitystä ja vaikutusta ääntämiseen. Ne kannattaa painaa siis mieleen.

Marketeista puheen ollen, niissä on kaupan kokonaisia kanoja sisälmyksineen, com miúdos. Nämä on pakattu siististi pieneen muovipussiin ja tuupattu peratun kanan sisälle. Viimeksi tänään katselin lihakaupan tiskissä törröttäviä kananjalkoja, pés, ja ihmettelin itsekseni mitä herkkua niistä mahdetaan valmistaa. Kanasta on moneksi ruuaksi. Munien, ovos [o:vus] lisäksi. Joita ohimennen mainittuna meidän kanamme edelleen laiskasti pukkaavat.

Trêscentos e trinta e três.

Yksi monisyisimmistä sanoista on já. Esimerkiksi Já vais? (Joko menet?) tai Já não vais? (Etkö enää menekään?), já volto (palaan pian) ja normaali ”heihei” até já, jota käytetään silloin kun on tarkoitus olla uudelleen yhteyksissä ihan lähituntien aikana. Jos aikaa oletettavasti kuluu pidempään, sanotaankin até logo. Jollei ole ihan varma, niin pitää vaan arpoa. Huomiseen/hyvää yötä on até amanhã, ja kuten aiemmin olen jo todennut, vanhempi väki lisää tähän sen kummemmin miettimättä se Deus quiser, jos Luoja näin haluaa.

Sanan alussa olevaa j-kirjainta ei lausuta h:na kuten espanjassa, vaan yhden sortin sihiässänä. Ääntämisessä pitää taas olla tarkkana. Yhtenä iltana kysyin vanhaltarouvalta joko hän menee nukkumaan, Já vai dormir?, ja hän ymmärsi minun puhuvan teestä (chá). Vielä on siis hiomista eri ässien kanssa. Uh.

Varokaa koiraa. Myös kilttiä?

Puhutaan vielä vähän diminutiivista. Se on eräänlainen hellittelymuoto sanasta kuin sanasta, ja tunteellisena kansana portugalilaiset viljelevät sitä runsaalla kädellä. Harvassa ovat lauseet, joissa ei käytetä diminutiivia. Kahvikupponen, joka on tiivistetty versio espressosta, on tuttujen kesken cafézinho. Pieni on pequeno ja pikkuinen pequeninho, koira um cão [kau] (nenästä kiinni pitäen eli ääntyy nasaaliäänteenä), kiva pikkukoira on um cãozinho. Ravintolassa voi pyytää laskun, a contan sijaan pikkuruisen laskun, a continha, ja elää siinä toivossa että tarjoilija tosiaan tuo pienen laskun. Portugalissa näin usein tapahtuukin. Hintatasohan on suomalaisen näkövinkkelistä katsellen kohtuullinen.

Jotta säännöistä olisi myös poikkeuksia, on pieni-sanasta kaksi mahdollista diminutiivi-muotoa: pequeninho tai pequenino. 

Kun perheenäiti mãe [mäe] tai -isä pai [pai] kutsuu keittokattilaa pöytään kantaessaan ”Miúdos, vamos comer!” hän ei huutele sisälmyksilleen vaan lapsilleen (crianças). Portugalin kielen loogisuus kulminoituu konkreettisella tavalla juuri tässä sanassa. Äidin sisuksistahan lapset ovat tulleet, joten totta kai heistä käytetään samaa sanaa kuin sisälmyksistä.

Uma rua.

Jollen vielä, rakkaat lukijat, saanut teitä sekaisin portugalin kielen ihmeellisyyksien kanssa, yritän joku toinen kerta uudestaan. Sitä odotellessa piipahdan Suomessa. Seuraava blogipäivitys on luvassa ensi viikon loppupuolella, kun olen taas kotiutunut reissusta.

P.S. Opin portugalin kieltä jokapäiväisessä arkielämässä, joten jotkut termit voivat olla omia tulkintojani. Lisäksi nuo foneettiset ääntämisohjeet ovat viitteellisiä, ei virallisia.