Raskaan Suomen matkan jälkeen elämä kotona
Portugalissa lumpsahti pian tuttuihin rutiineihin. Päivien askareisiin sisältyy
mm. siivoilua, kirjoittamista ja käsitöitä. Muutaman päivän sadejakson jälkeen
saimme viime viikolla peräti kaksi peräkkäistä aurinkoista päivää, ja sain
pestyä ja huom. myös kuivatettua seitsemän koneellista pyykkiä. Matkani aikana
kertynyt pyykkivuori ei vielä yltänyt Mount Everestin korkeuslukemiin, mutta
pienen Mont Blancin verran sitä kyllä oli.
Kotona kaikki oli paikoillaan, mihinkäs ne
kahden viikon aikana olisivat siirtyneet. Hallayöt olivat palelluttaneet
pihakasveja, mutta kyllä ne sieltä taas puskevat uutta lehteä ja uutta vartta. Mietin
mitä tekisi kasvimaan kanssa, nyt se on rikkaruohojen valtakuntaa. Kesällä se
oli myyrien temmellyskenttä. Harkitsen vakavasti istutussäkkien käyttämistä.
Carlos yllätti yhtenä aamuna luettelemalla
viikonpäiviä: maanantai, tirstai, ke-eskiviikku, torstai jne. Eräänä iltana kun
olin jo nukkumassa, hän kömpi viereen ja sanoi kun raottelin unisia silmiä:
”Sinä nukut liian paljon”. Suomeksi.
Poissaollessani hän oli alkanut opetella
suomea nettisovelluksen avulla. Kysyin, että siksikö, että voi lukea kirjani
sitten kun se elokuussa ilmestyy, mutta ei, menee kuulemma ainakin kymmenen
vuotta ennen kuin hän pystyy kirjaa lukemaan suomeksi.
Yhtäkaikki olen erittäin hyvilläni siitä, että
hän on yhtäkkiä kiinnostunut äidinkielestäni. Illalla harjoittelemme sanomaan
”hyvää yötä”, nimittäin yö on sana, jota on ylettömän vaikea lausua.
Yllätti hän minut toistekin. Talossa on
kahdessa kylpyhuoneessa poreammeet, mutta olen aina suhtautunut epäilevästi niiden hygieenisyyteen. Kylvyistä ei olla siis nautittu. Perjantai-iltana Carlos alkoi putsata toisen ammeen
putkia. Vettä ammeeseen ja porekone jyllämään. Mustunutta ryönää tuli useamman
vuoden edestä. Hän vaihtoi vedet pariin kertaan ja lopuksi ammeeseen laitettiin
lixiviaa eli klorinia vastaavaa
ainetta ja jätettiin muutamaksi tunniksi likoamaan.
En keksi muuta syytä tällaiseen äkilliseen
tarmonpuuskaan talon sisällä kuin sen, että olen ”joitakin kertoja” huokaillut
ja haaveillut kuumasta vaahtokylvystä. Juuri edellisenä iltana viimeksi, kun
jossain televisio-ohjelmassa esiteltiin saunaa.
Lauantaina jynssäsin ammeen vielä
huolellisesti ja pärryytin siinä uuden satsin vettä. Illalla, kun Carlos oli jonkin
aikaa katsomassa entisen joukkueensa jalkapallopeliä, laitoin tulen takkaan,
jotta vanharouva pysyisi aloillaan. Ja
laskin itselleni kylpyveden. Lorautin siihen vielä kunnon annoksen
ruusuvettä sillä kylpyvaahtoa ei sattunut olemaan. Vielä lasi viiniä ja olin
valmis. Ensimmäiseen kylpyyn tässä talossa.
Toitotan aina pienistä iloista nauttimisen
puolesta ja toitotan taas. Suuriin hetkiin ei tarvita isoja asioita. Pienet
riittävät. Se mikä toiselle on arkipäivää, voi toiselle olla juhlaa. Onnellinen
on se, joka pystyy näkemään luksusta arkisissakin asioissa.
Likosin kuumassa, ruusuntuoksuisessa vedessä,
siemailin valkoviiniä ja katselin miten vesihöyry nousi ammeesta, leijaili
ilmassa. Täysin omassa rauhassa, tyhjentäen mieltä turhista tai surullisista ajatuksista.
Taivaallista. Nirvanaan on lyhyt matka, se on aivan nurkan takana.
Elämässä katse välillä tarkentuu siihen mikä ei ole oleellista vaan täysin sivuroolissa, jättäen sumeaksi sen mikä oikeasti on arvokasta. Emme voi tarkkailla omaa elämäämme kuin pientä piskuista talven kukkaa kameran linssin läpi, vaan meidän pitää koskettaa sitä, tuntea se. Elää se.
Tiedän, se on paljon vaadittu silloin kuin herätyskello rääkyy aamukuudelta, töissä on hirveä kiire ja lapset tappelee keskenään eikä puolisoltakaan heru huomiota.
Juuri siksi tarvitaan niitä pieniä hetkiä. Tartu niihin, ne kuuluvat sinulle, sinulla on niihin oikeus. Pitele niitä kuin kämmenellä kukkaa, ja saat niistä voimaa.
Olet oivaltanut oikein, Anu! Hyvät hetket on tässä ja nyt. Ja arjen luksusta voi sallia itselleen usein ja ei ole kauhean vaivan takana: hyvä kirja, hyvä musiikki, lasi viiniä, ... siitä se lähtee. Itse olen taas ruvennut nauttimaan saunahetkistä, kunnon kasvonaamio ja eteerisiä öljyjä. Hetki lauteilla ja kroppa kiittää. Pieniä asioita, mutta tärkeitä akkujen lataamiseen? -Maija-Leena
VastaaPoistaPienillä asioilla ne akut latautuvat, pitää vaan muistaa tehdä sitä riittävän usein :-)
Poista