Lähdimme perjantaina käymään kaupassa muutaman
kilometrin päässä. Maantiellä ohitimme joukon keltaisin huomioliivein
varustautuneita kävelijöitä. He eivät olleet menossa Santiago de Compostelaan,
vaan päinvastaiseen suuntaan, Fátimaan.
Tämän viikon lauantaina, 13.5. koittaa
Portugalissa Suuri Päivä. Silloin tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun
Neitsyt Maria ilmestyi Fátimassa kirkkaana valona kolmelle paimenessa olevalle lapselle
ensimmäisen kerran, ja itse paavi Franciscus kunnioittaa merkkipäivää läsnäolollaan perjantaista lähtien.
Monelle katolilaiselle osallistuminen juhlatilaisuuksiin ja messuun Fátimassa on
hengellisen elämän huipentuma. Jotkut vaeltavat paikalle jopa satojen
kilometrien päästä. Heillä on huoltojoukot, jotka kuljettavat tavarat,
järjestävät muonituksen ja majapaikat. Vaeltajan tarvitsee vain kävellä ja
laulaa.
Paavin vierailuun varaudutaan luonnollisesti
tiukoin turvatoimin. Rajatarkastukset on otettu tilapäisesti käyttöön.
Televisiossa on vilauteltu poliisikoiria, panssariautoja ja armeijan
helikopteria. Kansakunnan muistista ei ole pyyhkiytynyt paavi Johannes Paavali II:n
murhayritys Fátimassa 12.5.1982.
Neitsyt Marian ilmestymisen vuoksi Fátima on yksi katolilaisen maailman
tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista, mutta erityisen tärkeä sija sillä on
portugalilaisten uskovaisten sydämissä, omalla maalla kun ollaan. Jokaisen kunnon
katolilaisen pitäisi käydä siellä edes kerran elämässään kiittämässä siitä
hyvästä mitä on saanut tai pyytämässä anteeksi syntejään. Tai sekä että. Vanhanrouvan mieli herkistyy, kun hän muistelee omaa käyntiään Fátimassa joskus vuosia, vuosia sitten. Siitä on niin pitkä aika, että hän vielä muistaa sen.
Voi
vain kuvitella millainen tunnelma on messussa valtavan väkijoukon keskellä.
Iltapimeällä, kynttilä kädessä piintyneimmänkin kyynikön suupieli värähtää ja silmäkulma
kostuu.
Kuvittelun varaan se nyt jää, sillä vaikka
palan uteliaisuudesta nähdä paavin vierailun omin silmin, fanitanhan häntä itsekin, niin jää se tällä kertaa väliin ja toista tilaisuutta tuskin tulee. Tosin hotelleissa olisi vielä tilaa, yllättävää kyllä, huonehintojen yltäessä jopa tuhannen euron pintaan.
Pyhiinvaelluskohteet ovat henkisen merkityksensä lisäksi ennen kaikkea hyvä business. Fátimassa, jossa ei pyhätön lisäksi taida
olla juuri muuta nähtävää, on kuitenkin hotellikapasiteettia ja ravintoloita pienen
lomakeskuksen verran. Matkamuistomyymälöissä myydään katolilaista krääsää –
anteeksi vaan tämä nimitys. Tokihan jokaisen pyhiinvaeltajan pitää ostaa
muistoksi Fátiman neitsyttä kuvaava patsas. Tärkeä tehtävänsä on myös niillä vahasta
tehdyillä ruumiinosilla, joiden avulla rukoillaan parantumista kyseiselle
ruumiinosalle.
Varsin nerokkaan liikeidean keksi mies, nimestä
päätellen venäläis- tai ukrainalaistaustainen, joka sai päähänsä purkittaa
Fátiman siunattua ilmaa. Kyllä, ihan on sellaiseen koristeelliseen säilykepurkkiin
taltioitu se ilma ja pistetty purkki kiinni. Maksaa kolme euroa ja on kuulemma
herättänyt kovasti kiinnostusta. Jollei sitä ota vitsinä, voi purkin joskus Tärkeänä
Hetkenä avata ja henkäistä kitusiinsa Fátiman siunattua ilmaa.
Ei-katolilaisen ja ei-uskovaisen silmissä
kaikki on tietenkin kummaa, joskin mielenkiintoista.
Itse en kaipaa väkijoukkoihin rukoilemaan
kimpassa. Hiljennyn yksin vaikka omalla pihalla. Yhtenä lämpimänä iltana menin
astiat tiskattuamme ulos ja istuuduin puutarhatuoliin koirien mennessä
narskuttamaan nappuloitaan. Katselin tummansiniseksi pimentyneelle taivaalle,
jota pitkin purjehti hiljalleen vaaleita hahtuvaisia pilviä. Sellaisia, jotka
näyttävät pumpulista revityiltä. Niiden välissä näkyi pieni valopiste.
Lentokone. Pian toinen. Sekin lentokone?
Ei. Yksi kerrallaan tähdet syttyivät taivaalle
pilvenhattaroiden välisiin rakoihin. Yksi kerrallaan ilmestyi pieni pilkahdus toisista
maailmoista, niistä tavoittamattomista, jotka ovat ihmiskunnan
ulottumattomissa. Kaukana, silti läsnä, olemassa, muttei käsin kosketeltavissa.
Emme voi kaikkea valloittaa, onneksi ei tarvitsekaan. Riittää kun ne osaa nähdä,
ne valonpilkahdukset. Ei tarvitse mitään muuta tehdä kuin katsoa ja nähdä.
Ei henkiseen hiljentymiseen muuta tarvita kuin
pimenevä taivas ja muutama tähti.
Näitä kuvia olen käyttänyt aiemminkin, mutta ne sopivat jotenkin aiheeseen. Ensi kerralla sitten tuoreita otoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti