Varjojulkkarit ja lokakuun tuoksuja

Viikko sitten saimme vihdoin sateita ja maassa riehuneet tulipalot talttuivat, tosin vain väliaikaisesti. Tällä viikolla olemme jälleen saaneet nauttia aurinkoisesta ja lämpimästä säästä. Suomessa sateli kuulemma lunta. Yllätys yllätys, olen mieluummin täällä. 

Sateiden aikaan olin Lissabonissa. Pidimme perjantaina Bookshop Bivarissa pienet ”varjojulkkarit”. Kirjakauppa oli tupaten täynnä väkeä, tosin pienissä tiloissa siihen ei paljoa vaadita, mutta tiivis oli tunnelma ja lämmin, myöskin kostea, sillä Lissabonissakin sateli. Oli ilahduttavaa kun paikalle oli saapunut niin paljon uusia tuttavuuksia. Parin lukunäytteen ja pienen haastattelun jälkeen virisi jopa keskustelua, ja sitä väittäisin harvinaiseksi kun paikalla on toisilleen vieraita suomalaisia. Juttelimme kirjaan liittyvistä asioista ja kirjoittamisesta ylipäätään. Miten moni haaveileekaan siitä! Maistelimme luonnollisesti portviiniä ja pientä suolaista purtavaa kuin myös chilisuklaata.

Ei kirjoittaminen niin vakava asia ole, etteikö siitä voisi vähän vitsiä virittää. 

Oman tekstin kuuleminen toisen lukemana oli aika hurjaa. Se kuulosti vieraalta eikä yhtään omalta tekeleeltä, vaikka osaan tekstit jo melkein ulkoa. Teki mieli lähteä ulos karkuun kun lukunäytteissä tuli vastaan sanoja joita en itse ikinä ääneen sano.

Kiitos vielä kaikille paikan päälle saapuneille ja illan emännälle Leenalle perheineen sekä näytetekstit lukeneelle Anna-Liisalle. Olette ihania! Ja jos joku Lissabonissa oleva lukee blogia eikä päässyt paikan päälle, niin Bivarissa on kirjojani muutama kappale signeerattuna, jos sellaisen haluaa hankkia itselleen tai lahjaksi. Bivarista löytyy myös laaja valikoima vähänkäytettyjä englanninkielisiä kirjoja, joita toimitetaan myös postitse (huom. tämä ei ole maksettu mainos). Itse löysin sieltä iltalukemiseksi Agatha Christien ennen lukemattoman kirjan, ja olen sentään lukenut niitä kymmenittäin. 

Kirjakaupassa on kirjoja lattiasta kattoon. 

Tavoitteenani oli aloittaa uusi kirjoitusprojekti Lissabonin matkan jälkeen, ja niin myös kävi. Seuraaviksi kuukausiksi on siis tekemistä tiedossa. Mutta milloinkas sitä olisi ehtinyt peukaloita pyörittelemään. Tai edes malttanut. 

Tätä kirjoittaessa lemuaa niin hirveästi, että ajatukset menevät tukkoon, nenä valitettavasti ei. Syyskuussa maissista parturoiduille pelloille levitetään parhaillaan navetoiden kesänaikaista tuotosta, enkä nyt puhu maidosta. Kaiken kukkuraksi olemme mainiosti tuulen alapuolella. Vielä eilen kävin koirien kanssa iltakävelyllä traktoripolulla, tänään niitä ei parane sinne viedä. Koirien hajuaisti on havaintojeni mukaan lannalle immuuni, eikä niillä muutenkaan ole yhtään ongelmia tassutella, kieriskellä tai nauttia makupaloja lantaisella pellolla. Meidän koiraneitimme eivät ole mitään hienohelmoja.

Arvoituksellista on se, miksi lietteitä piti alkaa levittää juuri nyt kun lämpötilat hipovat kolmeakymmentä astetta, mutta ehkä viikon takaisilla sateilla on osuutensa asiaan. Kuiva maaperä pehmeni kyntökuntoon. 

Ensi kerralla blogissa eri jutut ja muita kuvia. Hyvää viikonloppua, rakkaat lukijat!

P.S. Jos kirja kiinnostaa, niin minullakin on nyt muutama kappale jemmassa. Pistä viestiä anu.patrakka@gmail.com tai facebookin kautta!

Kuvat: Bookshop Bivar/Leena&Co.