Vierasvirtaa

Tuntuu melkein kuin synttäreitä viettäisin. Vieraita on virrannut, ja keskiviikkona oli tupa täynnä, kun veljeni perheineen tuli kylään ja tädit ja setä tekivät lähtöä takaisin Suomeen. Lounaan ajan he ehtivät olla saman pöydän ääressä ja vaihtaa kuulumiset. Viimeksi he näkivät toisensa kaksi vuotta sitten. Hassua, että ”pitää” lähteä Portugaliin asti nähdäkseen sukulaisia. Suomessa välimatkat ovat aina olleet pitkiä, suku hajallaan ympäri maata, ja kokoontumiset ovat rajoittuneet syntymäpäiviin, häihin ja hautajaisiin.

Oli kivaa viettää tätien kanssa viikon verran ja tutustua heihin kunnolla. En oikeasti tiennyt, että minulla on niin hassui tätei. Automatkalla Serra do Géresin kansallispuistoon toisen tädin mies oli kuskina ja minä yritin toimittaa kartanlukijan virkaa, ja tädit toimivat kakkoskuskeina takapenkillä. Muistelivat aiempia reissujaan ja sitä sun tätä. Usein nauratti. Välillä tuntui kuin olisi ollut mukana sketsissä.

Ihme kyllä oikean ja vasemman sekoittava (on varmempaa sanoa ”ylös” tai ”alas”) kartanlukija löysi tien perille Serra do Géresiin, tosin mutkien kautta, kirjaimellisesti. Emme osuneet suorimmalle reitille, vaan ajoimme pientä tietä, joka mutkitteli ylös ja alas vuorenrinteitä. Maisemat olivat kauniita, ja tuli nähtyä taas erilainen palanen Portugalia. Itse Géresin kansallispuistosta näimme vain pienen pintaraapaisun. Vaatisi enemmän aikaa ja hyviä jalkoja, että voisi kierrellä sen lukuisilla patikointireiteillä. Alue ulottuu aivan Espanjan rajalle asti. Rajan yli pääsee tietä pitkin. Vanha rajavartijan koppi nököttää siellä tyhjänä ja toimettomana. 

Vierailijat ovat olleet ihmeissään asunnostani. He olivat odottaneet vanhaa asuintaloa ja vanhanaikaisia systeemejä, niukkaa kalustusta ja muutoinkin askeettisia olosuhteita. Moderni asunto oli selvästi yllätys. Lattia on grafiitinharmaata kivilaattaa, keittiön kaapistot ovat punaista ja mustaa, työtasot samoin kuin iso ruokapöytä ovat mustaa graniittia. Keittiö on modernimpi ja tyylikkäämpi kuin Järvenpään asunnossani, mutta paljon epäkäytännöllisempi. Sitä ei ole suunniteltu ruuanlaittoa eikä tiskaamista varten. Hällä väliä. Se näyttää kivalta ja tässä vaiheessa tyydyn siihen. Ruuanlaittokin sujuu kun ei mitään suureellisia gourmet-aterioita haikaile.

Ilmat eivät taaskaan ole olleet Suomivieraiden puolella. Alan jo epäillä, että he tuovat sateen mukanaan. Harmillista lomalaisten kannalta. Lämmintä on ollut, mutta aurinkoa kaivataan jo kaikki.

Tätä kirjoittaessa 9-vuotias kummipoikani räplää puhelintani ja höpöttää. Muut lähtivät ostoksille. On vähän vaikea keskittyä. Tämänkertainen päivitys jää siis lyhyeksi. Ensi kerralla kerron millaista on jalkapallo-ottelussa. Siis minullehan jalkapallo on peli, jossa ihmiset juoksevat pallon perässä ja yrittävät potkaista sitä. En ole koskaan ollut jalkapallo-ottelussa, mutta ensi viikolla lähdemme porukalla katsomaan FC Porto – Zenit St. Petersburg -peliä Dragãon stadionille Portoon. Sinne mahtuu kait jotain 50 000 katsojaa. Minulle on kerrottu, että tunnelma otteluissa on jotain ainutlaatuista. Mietin kuitenkin vielä, otanko kirjan tai käsityön mukaan. Ihan siltä varalta jos aika käy pitkäksi.