Alan hiljalleen laskeutua takaisin
maanpinnalle reilu viikko sitten pidettyjen kirjajulkkareiden jälkeen. Suomeentulomatkan koettelemusten jälkeen herra Murphy hellitti otettaan, ja kemut sujuivat mainiosti. Paikalla
oli sukua, ystäviä ja muita mukavia ihmisiä, lämmin kiitos kaikille paikan päälle
saapuneille! Tilaisuuden aloitti sympaattinen trubaduuri Chrisu Österberg tunnelmallisella
kappaleellaan Um chã preto, se faz favor.
Pidin pienen puheen, jossa osoittelin sormella ”syyllisiä”, rikosromaanista kun
on kyse. Dekkarin kirjoittaminen kun ei ollut alun perin oma ideani, vaan siihen suorastaan
yllytettiin ja ”syyllinen” tähän löytyi paikan päältä.
Kustantaja Myllylahden Niina Within puheen
jälkeen tein sen mitä kirjailijat vastaavissa tilaisuuksissa käsittääkseni
tekevät: istuuduin pöydän ääreen ja aloin signeerata kirjoja melkein kirjaimellisesti
salamavalojen räiskeessä – tosin juhlapaikka, Hietsun Paviljonki, oli niin
valoisa, etteivät kännykkäkamerat tarvinneet salamavaloa. Mutta räpsyivät
kovasti kuitenkin. Kyllä siinä väkisinkin alkoi tuntea itsensä ihan oikeaksi
kirjailijaksi. Siinä kynän sauhutessa seurasin ilolla miten toisilleen tuntemattomat ihmiset ryhtyivät juttusille – portugalilaiseen tapaan, vaikka suomalaisia suurin osa olikin. Laskujeni mukaan paikalla oli kuutta eri kansallisuutta, mutta ei yhtään portugalilaista, ikävä kyllä ei edes Carlosia. Emme voi matkustaa samaan aikaan, jonkun täytyy pitää kotona huolta kaikesta.
Tarjolla oli pientä suolapalaa
portugalilaisittain sekä sangriaa ja sitruunajuoma limonadaa sekä aivan syntisen ihanaa ystäväni Any Gonzalezin tekemää passionhedelmäjuustokakkua. Any on kakkutaituri! Kemujen valmistelut tehtiin omin ja tukijoukkojen voimin. Yksin en olisi pystynyt ja valmiina ostettuun ei olisi kukkaro venynyt.
Julkkareiden päätyttyä oli kiirus raivata paikka, sillä tilan seuraavaksi varannut porukka alkoi aika pian kannella omia tavaroitaan sisään. Olin ihan pyörällä päästä enkä ehtinyt itse edes miettiä mihin ryhtyä, kun tukijoukot – perhettä, sukulaisia ja ystäviä – olivat jo korjaamassa loppuruokia pöydästä, putsaamassa lattiaa, viemässä roskia ja pakkaamassa tavaroita autoihin. Puolessa tunnissa kaikki oli hoidettu. Varsinainen Dream Team, jättikokoinen kiitos teille!
Julkkareiden päätyttyä oli kiirus raivata paikka, sillä tilan seuraavaksi varannut porukka alkoi aika pian kannella omia tavaroitaan sisään. Olin ihan pyörällä päästä enkä ehtinyt itse edes miettiä mihin ryhtyä, kun tukijoukot – perhettä, sukulaisia ja ystäviä – olivat jo korjaamassa loppuruokia pöydästä, putsaamassa lattiaa, viemässä roskia ja pakkaamassa tavaroita autoihin. Puolessa tunnissa kaikki oli hoidettu. Varsinainen Dream Team, jättikokoinen kiitos teille!
Voin hyvillä mielin todeta, että silloin kun on hyvä syy juhlia, on syytä
juhlia, ja talkoovoimin syntyy ikimuistoisimmat juhlat.
Superviikonloppua pohjusti edellisenä iltana
ollut tapaaminen lapsuusajan naapureiden kanssa. Paikalle porvoolaiseen
ravintolaan oli saapunut kaksitoista samalla kadulla 70-80 -luvuilla asunutta ”kakaraa”. Alue oli sille ajalle tyypillistä vastarakennettua omakotitaloaluetta, missä asui melkein pelkästään lapsiperheitä. Suurinta osaa "kakaroista" en olisi nyt enää tunnistanut jos olisi kadulla tullut vastaan,
mutta esittäydyttyämme uudemman kerran juttu luisti ja nauru kaikui kun muistelimme menneitä ja vaihdoimme
kuulumisia. Oli hurjan kiva nähdä vuosikymmenten jälkeen, tuntui kuin vuodet
olisivat rapisseet pois hartioilta. Lisää tällaista herkkua!
Taidemaalari Maiju Talvitie esitteli Porvoon kirjastossa esillä olevaa, kantaa ottavaa näyttelyään. |
Superviikonlopun jälkeiseen viikkoon mahtui
paljon mukavia tapaamisia, muun muassa käynti Porvoon kirjastossa katsomassa Maiju Talvitien Itsenäisyyden vuosikymmenet pastissein -näyttelyä, joka liittyy Suomi100-juhlallisuuksiin. Kannattaa käydä katsomassa ajatuksia herättävä näyttely, se on esillä 2.9. saakka. Porvoo on taiteilijoiden kaupunki!
Suomalainen syö jätskinsä ulkona vaikka vesisateessa. |
Yksi koko reissun monesta kohokohdasta oli retki sienipaikalleni
Sipooseen. En ole koskaan lähtenyt siitä metsästä tyhjin käsin pois. Koriin on
yleensä kertynyt herkkutatteja, mustatorvisieniä, kantarelleja,
karvarouskuja... Nyt kantarellit helottivat kaadetun kuusikon seassa jo kaukaa
ja niitä oli p-a-l-j-o-n. ”Iiik!” kiljaisin minä. Lisää löytyi metsänreunasta. Sienestämisessä löytämisen
riemu on melkeinpä parempaa herkkua kuin saaliin syöminen.
Nyt olen palannut kotiin Portugaliin ja yritän
totutella arkeen, tekemistä on paljon ja hiukan vaikea päättää mistä päästä lähtisi
sumaa purkamaan. Sää on melkein yhtä sumuinen kuin lähtiessäni Suomeen kaksi
viikkoa sitten, joten ainakin puunaus ja pyykkäys saavat odottaa parempia
ilmoja. Kirjoitusprojektit jatkuvat, uuden dekkarin lisäksi tekeillä on
muutakin. Koirat kiljuvat huomiota ja Carloskin on tainnut kaivata seuraa. Viikunasato on kypsymässä ja tätä kirjoittaessa on ensimmäinen satsi viikuna-portviini-hunajahilloa muhimassa kattilassa.
Jännityksellä vaan odottelen, millaista palautetta
kirjasta alkaa tipahdella... apuuuuuva!
Ihanalta kuulostaa koko Suomen reissu ja erityisesti julkkarit!
VastaaPoistaNyt siis vain kritiikkejä odottamaan ja uutta tulemaan :)
Kiitos! Oli kyllä ihana, joskin hyvin intensiivinen tilaisuus :-)
PoistaHienoa! Sait tuon Murphy osuutesi heti alkuun ja sitten kaikki meni sitakin paremmin.
VastaaPoistaPitaisikohan ensi vuonna menna vasta elokuussa Suomeen. Nyt en saanut sienia juuri ollenkaan. Vadelmatkin olivat niin myohassa etten paassyt niitakaan poimimaan.
Toivotaan hyvaa kritiikkia kirjalle myos!
Kiitos! Elokuun loppupuoli on aika varmaa sieniaikaa, löytyy edes jotain. Mustikoitakin poimittiin mutten ottanut yhtään mukaan. Laukut oli taas ihan piripinnassa...
PoistaKirja oli todella hyvä, pakko ahmia samana päivänä loppuun. Tätä ei ole tapahtunut sitten nuoruusvuosien, että olisin lukenut kirjan päivässä. Suosittelen lämpimästi blogin lukijoille.
VastaaPoistaKiva että tykkäsit! Olihan siellä kaimasikin :-)
PoistaTaidankin tunnistaa sinut Porvoon Keskuskoulun Reetta Kiisken luokalta :)
VastaaPoistaOnnea ja menestystä kirjailijan uralle ja elämääsi Portugalissa! Terv. Entinen luokkakaverisi :)
Kiitos, Titta! Eikös me oltu samalla luokalla lukiossakin? Vai muistanko pieleen? Mukavaa syksyä sinne missä oletkin :-)
PoistaLuin kirjasi kahdessa päivässä. Se on erinomainen. Lisää huusivat lapset! Minun elämänkatsomukseni liippaa hyvin likeltä omaasi; vuoden irtiotto sähkömaailmasta, kun pää alkoi turvota liikaa ioneista, vai mitä ne pienet härpäkkeet oli. Nyt haaveilen muutosta ja kuinkas ollakaan Portugaliin....saas nähdä.
VastaaPoistaKiva kuulla että tykkäsit :-) Lisää on tulossa jo helmikuussa, joten kannattaa olla kuulolla. Onnea haaveiden toteuttamiseen, kyllä ne usein vaan toteutuvat kun sinnikkäästi pyrkii siihen suuntaan :-)
Poista